Stressijärjestelmä kiittää tahdin hidastamisesta

Kaupunkiin oli perustettu uusi museo. Yhdessä huoneessa soi musiikki. Seinät olivat täynnä kuvia, videoita ja tekstiä. Toisen huoneen seinillä vyöryi jatkuva sähköpostien tulva. Museosta löytyi myös huone, jossa mainosvalot vilkkuivat ja autot tööttäilivät. Eräässä huoneessa oltiin keskellä ihmisten säntäilyä, ihmisruuhkaa. Se oli kiireen museo.

Kun tahti on liian kova

Aikapaine ei aiheuta ongelmia pelkästään työelämässä. Kiireinen tekemisen tahti on valunut myös vapaa-aikaan. On tehtävä sitä, nähtävä tuota ja koettava paljon. Unesta tingitään, jos päivän tunnit eivät riitä kaikkeen suunniteltuun. Kiihtyvä tahti on saattanut hiipiä lomallekin. Lomamatka voi olla täynnä aikataulutettua menoa. Aikaa ei haluta tuhlata pelkkään olemiseen, vaan jokainen minuutti on käytettävä tehokkaasti.

Kiireinen rytmi tarttuu siinä missä tunteetkin. Kun olet kiireisten ihmisten ympäröimänä, alat itsekin huomaamatta nopeuttamaan tahtia, ellet kiinnitä siihen tietoisesti huomiota. Keskustelin kerran erään miehen kanssa, jota Helsingin kiireisyys häiritsi. Hän kuvasi, kuinka ihmiset ympärillä tuntuvat aamuisin kiirehtivän kuka mihinkin. Ymmärsin heti mitä hän tarkoitti. Pääkaupungissa rytmi on nopeampaa kuin pohjoisemmassa. Ei tarvitse mennä kuin Keski-Suomeen, niin eron tempossa huomaa helposti.

Yhä kiihtyvää kiireistä tahtia ei omassa arjessa välttämättä itse huomaa, ennen kuin keho tai mieli oirehtivat. Jatkuvassa aikapaineessa stressijärjestelmä tulkitsee, että on taistelun aika. Se pitää koneistoa käynnissä, jotta pää pysyisi pinnalla mahdollisimman kauan. Mutta stressijärjestelmänkin on välillä levättävä, jotta se toimisi moitteettomasti. Muuten sen koneistoon tulee vikoja, jotka näkyvät erilaisina oireina.

Tahtia hidastamalla voi nauttia enemmän

Joutilaisuus ja spontaani tekeminen ovat jääneet vähemmälle. Vaikka ajoittaiset hitaat hetket ovat edellytys luovuudelle, virkistymiselle, inspiroitumiselle ja laadukkaalle ajattelulle. Joutilaisuus ei tarkoita tylsyyttä, vaan sitä, että tekemisen täyteisen jakson jälkeen on aikaa rentoutua ja palautua.

Mitä tiukempi tahti omassa elämässä on ollut, sitä varmemmin tarvitsee vastapainoksi aikaa hitaudelle. Jos on painanut menemään aamusta iltaan kunnolla pysähtymättä, keho ei ole välttämättä ehtinyt olemaan tarpeeksi palauttavassa ja korjaavassa tilassa. Ajattelu on saattanut kaventua niin, että kielteiset mielikuvat ovat vallanneet mielestä turhan ison tilan. Liian kiireinen tahti vähentää kykyämme huomata elämän pieniä nautintoa ja tyydytystä tuovia asioita.

Entä jos uskaltaisimme kokeilla, miltä tuntuu tehdä jotain, joka on rentouttavaa ja mukavaa, mutta joka ei hyödytä millään tavoin? Raivaisimme arjestamme aikaa, jota ei tarvitsisi tilkitä tavoitteellisella tekemisellä, ainakaan tehokkaalla ja aikataulutetulla sellaisella. Tämän ajan voisimme käyttää mihin tahansa. Voisimme tuhlata sitä vain olemalla tai kokeilemalla jotain, jossa ei tarvitse lukita etukäteen päämäärää. Matkisimme lapsia, jotka aloittavat leikin tietämättä yhtään, mihin se päättyy. Näistä hetkistä voi syntyä jotain, jota emme olisi ikinä voineet arvata. Samalla stressijärjestelmämme kiittää lepohetkestä ja jaksaa taas toimia, kun tulee tarve.

Lue myös:

Jos palautuminen jää, uupumus voi yllättää

Yksinkertaistamalla vähemmän turhia tapoja ja sääntöjä

Seuraa Stressitohtoria Facebookissa

Kuva: Annie Spratt