Voiko kiireeseen vaikuttaa?
Jokaisella meistä on todennäköisesti kokemuksia siitä, mitä kiire ja aikapaine tekevät mielelle ja keholle. Tulin ajatelleeksi taas kiireen olemusta, kun työkaverini kertoi päätöksestään luopua kiireestä 90-luvulla. Hänellä oli kyllä tuolloin kädet täynnä töitä ja aikataulut tiukoilla, mutta hän päätti, että ei ole enää kiireinen. Miten se on mahdollista?
Mitä kiire on?
Harvoin ehkä pysähdymme ajattelemaan, mitä kiire oikeastaan on. Kiireisenä kiire tuntuu joltain, joka on yhtäkkiä siinä ja joka saa meidät ärsyyntymään, pahalle tuulelle tai pelokkaaksi siitä, että aika ei riitä. Oikeastaan kiireen voisi jakaa karkeasti kolmeen: itse aiheutettuun, kuviteltuun ja todelliseen kiireeseen. Joskus kiire on jonkinlainen sekoitus edellä mainituista.
Alla olevissa esimerkeissä kiire näyttäytyy hyvin erilaisena:
Tulemme töistä kotiin. Singahdamme välittömästä jääkaapille, että ehdimme haukata jotain ennen harrastukseen lähtöä. Harrastuksen jälkeen siivoamme nopeasti kodin, koska seuraavana päivänä on tulossa vieraita kylään. Illan myöhäisinä tunteina esivalmistelemme hätäpäissämme vielä ruokaa, jota tarjoamme seuraavana päivänä vieraille.
Töissä kalenteri näyttää hurjalta. Päivät ovat muutamia koloja vaille täynnä. Sähköpostin avattuamme näemme, että lukemattomia viestejä on tullut valtavasti perattavaksi. Edessä oleva työpäivä alkaa tuntua hallitsemattomalta, ja kiire valtaa mielemme.
Heräämme yöllä omituiseen ääneen. Havahduttuamme paremmin tajuamme, että ääni tulee ulko-oveltamme. Kun avaamme oven näemme, että naapuri makaa lattialla ilmeisen huonossa kunnossa. Hän on viimeisillä voimillaan pitänyt ääntä ovemme lähellä. Soitamme ambulanssin, ja toimimme hätäkeskuksen ohjeiden mukaan.
Voimme vaikuttaa kuviteltuun ja itse aiheutettuun kiireeseen
Jos elämämme tuntuu liian kiireiseltä, voimme useimmissa tapauksissa siihen itse vaikuttaa. Ensimmäisen esimerkin kiire tulee liian täyteen ahdetusta kalenterista. Vaikka esimerkin tekemiset ovat miellyttäviä, liian tiukalla aikataululla niistä voi tulla pidemmän päälle rasitteita. Jos tällaisia päiviä on useita viikossa, voi olla, että elämä alkaa todella tuntumaan liian kiireiseltä.
Itse aiheutettu kiire on ajatuksena helppo korjata: vähennämme tekemisiä tai sijoitamme niitä väljemmin aikatauluumme. Käytännössä kyse voi olla tottumuksesta ja lähes automaattisesta tavasta haalia liika tekemistä, jolloin elämän rytmin muuttaminen edellyttääkin jo tietoisempaa otetta. Siis tietoisia valintoja ja päätöksiä jättää joitain pois ja sanoa joillekin asioille rohkeasti ei.
Työssä kiire voi tietenkin johtua liian suuresta määrästä tehtäviä käytettävissä olevaan aikaan nähden. Mutta yhtä hyvin se voi johtua kiireen tunnusta, joka syntyy ajatuksesta ettemme ehdi, vaikka tosiasiassa ehdimme. Kiireen tuntua voi onneksi muuttaa. Ensi töikseen on tietenkin rauhoituttava muutamalla syvällä hengityksellä. Sen jälkeen voi alkaa tekemään rauhallisesti tehtävän kerrallaan listalta pois. Jos tärkeimmät tehtävät saa lopulta tehtyä kiirettä ja ajallaan, kyse on todennäköisesti ollut kiireen tunnusta.
Viimeisessä esimerkissä on erilainen kiire. Kun avaamme oven ja näemme tilanteen, emme tietenkään käänny kannoiltamme ensiksi vessaan yöpissalle. Ymmärrämme heti, että kyseessä on todellinen kiire, eikä millekään muulle ole aikaa.
Kiire on myös valintoja ja kiireen tuntu tarttuu
Kuten sanottua, kiire on myös tunne. Kiireen tuntu voi synnyttää tilan, jossa viiletämme kiihdyksissämme sinne tänne. Ja tämä tunne saattaa tarttua myös muihin. Kaikkein paras rokotus kiireen tuntua vastaan, oli se sitten oma tai toisen kiireen tuntu, on rauhoittua. Kun itse elekielellään ja sanallisesti välittää viestiä, että ei tarvitse hätäillä, tulee helpottaneeksi myös toisen kiireen tuntua.
Mutta mistä tietää, milloin elämisen tahti on liian nopea? Ainakin siitä, jos pienikin viivästys tai ylimääräinen asia aiheuttaa pienen hermoromahduksen. Ja ehkä myös siitä, jos elämä tuntuu pelkältä juoksemiselta.
Yksinkertaistamisen ydinajatus sopii erittäin hyvin myös kiireen suitsimiseen: Mikä elämässä on tällä hetkellä olennaisinta? Kun elämä heittää eteemme kaikenlaisia yllätyksiä, edellä oleva kysymys on hyvä pitää mielessä. Silloin on helpompi jättää edes hetkeksi muita, sillä hetkellä vähemmän tärkeitä tehtäviä tekemättä.
Lue myös:
Yksinkertaistaminen vähentää arjen hässäkkää
Kuva: Annie Spratt