Omien rajojen vetäminen tukee hyvinvointia

Onko sinun vaikea sanoa ei? Oletko se, joka hoitaa viime kädessä työpaikalla ylimääräiset työt, vaikka et enää jaksaisi? Teetkö jatkuvasti palveluksia toisille, vaikka sisimmissäsi haluaisit sanoa, että nyt en ehdi? Omien rajojen vetäminen on hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta tärkeää. Se ei ole itsekkyyttä, eikä siitä tarvitse kokea syyllisyyttä.

Jämäkkä, mutta ystävällinen ote

Omien rajojen vetäminen ei tarkoita sitä, että pitäisi olla tyly tai että ei tarjoaisi apuaan toisille. Rajojen asettaminen on omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimista. Terve rajojen vetäminen on jämäkkyyttä, mutta ystävällisellä otteella. Tällaista jämäkkyyttä kutsutaan myös assertiivisuudeksi. Jämäkkä viestintä on toiset huomioon ottavaa ja arvostavaa. Eriävä mielipide tuodaan esille avoimesti ja asiallisesti.

Jämäkän ilmaisun vastakohtina voisi pitää aggressiivista ja täysin passiivista ilmaisua. Aggressiivinen tuo oman sanomansa esille niin jyrkästi, että jyrää alle muiden mielipiteet. Täysin passiivinen taas ei tuo mielipidettään lainkaan ilmi. Aggressiivisuus voi myös olla passiivista, jolloin ihminen pitää mykkäkoulua.

Jämäkkä rajojen vetäminen ei tarkoita sitä, että aina pitäisi perustella järkevästi oma kieltäytymisensä. Toki niin voi halutessaan tehdä, mutta kieltäytyä voi myös ystävälliseen sävyyn ilman perusteluja. Voi sanoa, että: “Nyt en valitettavasti ehdi.” tai “Kiitos kutsusta, mutta en tällä kertaa osallistu.”

Harjoittelua ja ikävien tunteiden sietämistä

Joskus kieltäytyminen voi olla erityisen hankalaa, jos on tottunut siihen, että suostuu aina. Etenkin silloin rajojen vetämistä on ihan käytännössä harjoiteltava. Saattaa myös olla, että kieltäytymisestä tulee itselle syyllinen tai hankala olo. Se voi kertoa liiallisesta uhrautuvaisuudesta, jonka mukaan meidän tulisi olla aina toisten saatavilla tai palvella muita. Syyllisyyden tunnetta ei tarvitse pelätä, vaan sen voi ottaa vastaan ja hyväksyä, kuten minkä tahansa kielteisen tunteen. Kun tietää, että syyllisyyden tunne ei johdu siitä, että tekisi jotain väärin tai moraalin vastaista, sen voi antaa olla. Tunne haihtuu aikanaan.

Jos ympärillä olevat ihmiset ovat tottuneet siihen, että sinä olet aina se joka joustaa ja suostuu, rajojen vetäminen ei välttämättä ole heille miellyttävää. Tämän vuoksi myös ympäristöä on totuteltava uuteen toimintatapaan. Rajojen vetämistä voi harjoitella pikkuhiljaa ja aloittaa vaikka jostain sellaisesta asiasta, joka ei tunnu heti ylitsepääsemättömän vaikealta.

Mitä hyötyä on omien rajojen vetämisestä?

Itselleen voi listata, mitä hyötyä siitä olisi, että opettelisi vetämään omia rajojaan. Tottakai on selvää, että jos pystyy pitämään etukäteen huolta omasta jaksamisesta, ehkäisee myös mahdollista uupumista. Psykoterapeutti Heli Nurmi muistuttaa myös rajojen asettamisesta itselle. Osaatko sanoa itsellesi jämäkästi ja ystävällisesti, että nyt riittää tai että nyt on levon paikka?

Nurmi listaa kirjassaan muun muassa seuraavia hyötyjä rajojen vetämisestä:

• Voin ja jaksan paremmin.
• En kuormitu liikaa, voin suojella voimavarojani.
• Pystyn keskittymään olennaiseen.
• Toiset ottavat minut paremmin huomioon.
• Ylitseni ei kävellä.
• Apuani ei pidetä itsestäänselvyytenä.
• Ei tarvitse olla aina käytettävissä.
• Elämäni on mielekkäämpää, kun energiaa riittää asioihin, joita haluan tehdä.
• Itsetuntemukseni vahvistuu.

Joskus on tottakai tilanteita, jossa on tehtävä kompromissi omien ja toisten toiveiden välillä. Tällöin voi olla hyvä miettiä, minkä lopputuloksen haluaa saavuttaa ja mitä kompromissi itseltä edellyttää. Nurmi antaa myös hyvän nyrkkisäännön rajojen vetämiselle: itselle vähäpätöisessä asiassa voi joustaa helpommin, mutta itselle merkityksellisessä asiassa on hyvä tuoda oma mielipiteensä jämäkästi, mutta ystävällisesti esille.

Lähde: Nurmi, H. 2016. Työuupumuksen itsehoito. Kuinka kierrän karikot. Duodecim

Kuva: Gaelle Marcel