Mitä tapahtuu aivoissa, kun stressi iskee?

Olet juuri käynyt napakkasanaisen, tunteita herättävän keskustelun toisen kanssa. Keskustelun jälkeen mielesi käy vielä kierroksilla ja huomaat, kuinka tunteet nousevat uudestaan ja uudestaan pintaan. Tunnet saman kiihtymyksen, kuin itse tilanteessa. Et meinaa saada tunnemyrskyä katkeamaan, vaikka haluaisit jo unohtaa koko asian. Syy voi löytyä aivojesi toiminnasta.

Aivojen neljä työkaveria

Aivoissa stressin säätelystä vastaa etenkin mantelitumake, hippokampus ja etuotsalohko. Niiden yhteispeli vaikuttaa paljon siihen, millä tavoin stressin säätely onnistuu. Näiden kolmen työkaverin rinnalla häärää hypotalamus, jonka on määrä koordinoida kehoon stressihormoneja, kun vaara uhkaa.

Mantelitumake toimii vaaran vartijana. Kun mantelitumake havaitsee vaaran, se tekee välittömästi hätäpuhelun. ”Nyt hormonia tulemaan!”, se huutaa puhelimeen hypotalamukselle.

Etuotsalohkon tehtävänä on toimia johtajana ja tehdä päätöksiä siitä, miten toimitaan ja rauhoitella tarvittaessa mantelitumaketta. Se soittaa myös hippokampukselle ja kysyy, onko kyseistä vaaratilannetta varten jo olemassa toimintatapoja. Hippokampuksella on arkisto, jossa säilytetään muistoja menneistä tapahtumista, stressitilanteista ja siitä, millä tavoin niistä on aiemmin selvitty.

Jos etuotsalohko arvioi, että vaaraa ei juurikaan, se ottaa puhelun mantelitumakkeelle ja kertoo, että hälytys on ohi. Hypotalamus saa myös tiedon, että hormonihanan voi sulkea. Jos taas etuotsalohko arvioi, että vaara on suuri, se pitää taistelukoneistoa käynnissä.

Kun työnkuvat vääristyvät

Kaikki kokemamme muokkaa myös aivojamme. Etenkin, jos jokin kokemus toistuu usein. Jos siis olet ollut useasti tietynlaisissa stressaavissa tilanteissa, jotka ovat olleet uhkaavia, aivot oppivat pitämään sen kaltaisia tilanteita vaaroina. Tällaista oppimista tapahtuu koko ajan, mutta erityisen tehokasta se on varhaislapsuudessa, kun aivot kehittyvät kovaa vauhtia.

Pienellä lapsella etuotsalohko vasta harjoittelee toimenkuvaansa. Sen mentorina toimii aikuisen etuotsalohko, jonka pitäisi opastaa lapsen etuotsalohkoa tehtäväänsä silloin, kun mantelitumakkeelta tulee hätäpuhelu. Mutta entä jos mentori lipsuu tehtävistään tai on itse vaaran lähde? Tai entä jos mentori ei ole itsekään oppinut, miten kannattaisi toimia? Jos lapsen etuotsalohko ei saa apuja muualta, mantelitumakkeen hälyttämä stressireaktio pysyy käynnissä turhan pitkään, ja hippokampus kirjoittaa muistioonsa, että tällaisia tilanteita pitää varoa.

Voi käydä niin, että mantelitumake oppii ajan mittaan ottamaan isompaa roolia, ja saattaa jatkossa hälyttää hyvin herkästi vaaroista, olivat ne todellisia tai eivät. Etuotsalohko yrittää ehkä sanoa jotain väliin, mutta mantelitumake jylisee vaaran merkkejä. Jos stressi on pitkäkestoista, se vaikuttaa myös hippokampuksen arkistoihin. Sillä voi mennä muistiot sekaisin niin, ettei se saa enää yhtä tehokkaasti lähetettyä viestiä aiemmin onnistuneesti selvitetyistä tilanteista ja asioiden mittasuhteista.

Tietoisuustaidoilla autat aivojasi

Ulkoisia olosuhteita ei voi loputtomiin muuttaa tai muokata. Sen sijaan voimme vaikuttaa aivojemme toimintaan esimerkiksi rauhoittamalla riehaantunutta mantelitumaketta. Yksi keino on harjoitella tietoisuustaitoja. Niiden avulla voi oppia muun muassa rauhoittumisen taidon ja saada etäisyyttä omiin jankkaaviin ajatuksiin.

Tietoisuustaitoihin liittyviä erilaisia harjoituksia on runsaasti. Alla kolme yksinkertaista harjoitusta:

1. Yksinkertainen hengitysmeditointi. Ota mukava asento, laita silmät kiinni ja hengitä rauhallisesti. Keskity tarkkailemaan hengitystäsi. Kun ajatuksesi lähtevät vaeltamaan, palauta tarkkaavaisuutesi hengityksen seuraamiseen. Jatka 8-10 minuuttia. Tee harjoitus vähintään kerran päivässä.

2. Aistiharjoitus. Ota mukava asento. Etsi ympäristöstäsi jokin esine, ja katsele sen muotoja ja värejä. Ota sitten käteesi esine tai vaate, ja tutki ja tunnustele sitä. Kuuntele vielä hetki ympäriltäsi kuuluvia ääniä.

3. Pysähdy, hengitä ja maadoitu. Kun tunnistat, että mielesi tai kehosi käy kierroksilla, pysähdy. Ota rauhallisia hengityksiä ja tunne, kuinka jalkasi ovat tukevasti maassa tai kehosi tuoliasi vasten. Jos mieleesi tulvii ikäviä ajatuksia, yritä suhtautua niihin ikään kuin ne olisivat sinusta irrallisia. Kun tunnet rauhoittuneesi, mieti vasta sitten, miten edetä. Jos tunnet, että kierroksesi nousevat uudestaan, rauhoita itsesi uudelleen samalla tavoin. Voit myös käyttää rauhoittumisen tukena aistiharjoitusta.

Kun pysähdyt ja rauhoitat itseäsi ja otat ajatuksiisi ja tunteisiisi etäisyyttä tietoisuustaidoilla, etuotsalohkosi ehtii paremmin mukaan käsittelemään stressaavaa tilannetta ja pystyy tyynnyttämään mantelitumaketta. Ja kun selviät stressaavista tilanteista hyvin, hippokampuksesi tekee muistion tästä selviytymisestä. Näin tulet opettaneeksi aivoillesi stressin säätelyn taitoja.

Lue myös:

Vagushermo kehon stressin vähentämisessä

Turvallinen ilmapiiri tukee hyvinvointia

Kun hoidat kehoasi, hoidat stressiäsi

Seuraa Stressitohtoria Facebookissa

stressi ja aivot

Kuva: Levi Xu

 

 

 

 

 

Kommentit (2)
  1. LauraKatarooma
    9.12.2018, 10:07

    Tää on kyllä tosi mielenkiintoista.

    1. Niin on! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *