Epämukavuusalueesta ja kuormituksesta
Olen törmännyt muun muassa seuraaviin ajatuksiin, kun kyse on ollut epämukavuusalueesta:
Kehitystä ei tapahdu, ellei tee epämukavia asioita.
Pelot, riittämättömyyden ja epävarmuuden tunteet ovat oppimisen edellytys.
Mistä on peräisin ajatus, että vain viemällä itsensä negatiiviseen tunne- tai stressitilaan voi kehittyä?
Epämukavuusalue on hankala käsite
Epämukavuusalue on hieman vaikea käsite, sillä se tuntuu tarkoittavan eri yhteyksissä eri asiaa. Joskus epämukavuusalueella viitataan siihen, että vain tuntemalla epämukavuutta, tai jopa pelkoa, voimme kehittyä. Tällainen käsitys epämukavuusalueesta tuntuu omituiselta. Silloin nimittäin ajatus olisi, että jos teemme jotain mikä lähtökohtaisesti tuntuu hyvältä, emme kasva ihmisinä tai kehitä osaamisiamme.
Jos ajattelemme nykytilannetta, useiden ihmisten väsymisiä ja uupumisia, en ole vakuuttunut siitä, että meidän kannattaa vapaaehtoisesti lisätä kuormitusta puskemalla itseämme liian usein tällaiselle epämukavuusalueelle.
Emme voi kokonaan välttää epämukavuusalueelle joutumista, eikä se ole tarkoituskaan. Elämä kyllä pitää itsessään huolen siitä, että tällaisia tilanteita tulee meille kaikille, halusimme tai emme.
Mukavuusalue, jossa voi kohdata haasteita
Epämukavuusalueen sijasta voisimme suunnata toimintamme ensisijaisesti mukavuusalueelle, siis sinne, missä olemme luontaisesti vahvoilla tai missä emme kuormitu jatkuvasti.
Vaikka olemme mukavuusalueella, se ei tarkoita, etteikö haasteita ja vaikeuksia tulisi eteen. Mutta kun olemme lähtökohtaisesti mukavuusalueella, vaikeuksien kohtaamiseen ja haasteiden ylittämiseen on aivan eri tavalla voimavaroja kuin jos olisimme jo valmiiksi epämukavuusalueella taistele tai pakene -tilassa.
Voimme oppia ja kehittyä ilman, että kuormitamme samalla jatkuvasti itseämme. Annan pari käytännön esimerkkiä Firstbeat-stressimittauksista:
Tein eräälle henkilölle Firstbeat-mittauksen, jonka avulla on mahdollista nähdä autonomisen hermoston aktivaatiota. Kun tämä henkilö oli opiskelemassa englannin kieltä kurssilla, hänen palautumisesta vastaavan parasympaattisen hermoston aktivaatio oli suurta. Vaikka hän kehitti englannin kielen osaamistaan, siihen ei tarvittu epämukavuutta tai stressitilaa, joka aktivoisi sympaattista, stressitilasta vastaavaa hermostoa.
Toinen esimerkki on mittauksesta, jonka tein itselleni. Kuuntelin haastavaa luentoa, joka kuului eräisiin opintoihini. Jouduin pinnistelemään, jotta olisin ymmärtänyt, sillä aihe oli vaikea. Vaikka oppiminen oli tässä tilanteessa haastavaa ja vaikeaa, en ollut epämukavuusalueella. Päinvastoin, uppouduin ja kuuntelin tarkasti, koska aihe oli erityisen mielenkiintoinen. Samaan aikaan parasympaattisen hermostoni aktivaatio nousi.
Lue myös:
Stressitavoitteista rauhalliseen energiaan
Ensiaskeleita kuormittuneelle ja uupuneelle
Kohti omannäköistä elämää (osa 2/2): Löydä vahvuutesi ja oma voimasi
Seuraa Stressitohtoria Facebookissa
