Tunteita tunnistamalla ja säätelemällä hoidat mieltäsi ja kehoasi

Stressistä ei oikein voi puhua ilman, että puhuu myös tunteista. Henkinen stressi on aina tavalla tai toisella tekemisissä tunteiden kanssa. Stressiä voisi kuvata alkukantaiseksi pelkoreaktioksi, joka syntyy aivojemme tunnekeskukseksikin kutsutussa mantelitumakkeessa. Ahdistuksen tunteet tai jännittäminen palautuvat aina pelkoon ja yhteen kysymykseen: Selviänkö tästä ehjin nahoin? Tämän vuoksi stressin säätely on hyvin pitkälle tunteiden tunnistamista ja säätelyä.

Tunteet ja kehon reaktiot

Kun tunnemme vaikeita tunteita, myös kehossamme tapahtuu asioita samaan aikaan. Voimakkaat tunteet ilmenevät kehossa eri tavoin. Pelko, viha tai jännittäminen johtaa yleensä lihasten jännittymiseen, josta saattaa seurata lihaskipuja etenkin niskan ja selän alueella. Hengityksemme muuttuu pinnalliseksi ja nopeaksi, jolloin solut saavat vähemmän happea. Verenpaine voi nousta ja hampaat saattavat kiristyä yhteen ja päänsärky iskeä.

Jos emme tunnista stressiä aiheuttavia tunteita tai piilotamme tunteet, kehomme joutuu pidemmällä aikavälillä koville. Ensimmäinen askel onkin ymmärtää, että tunteet ovat myös biologisia reaktioita eri puolilla kehoa.

Kaikki tunteet ovat sallittuja

Kokemistamme tunteista noin 20-50 prosenttia on epämiellyttäviä. Ei siis ole mikään tarve piilotella tai paeta sellaista, joka on täysin normaalia. On tutkimuksia siitä, että kun koehenkilöille kerrotaan jotain surullista ja pyydetään sen jälkeen olemaan välittämättä näistä tunteista, mieliala vain huononee.

Useimmille meistä on valitettavasti jo lapsuudessa muodostunut käsitys siitä, että joitain tunteita ei ole suotavaa ilmaista. Tällaisia voivat olla esimerkiksi viha ja pelko. Kuinka useasti vihan tunteet on lapsena käskytetty nielemään takaisin tai millä tavoin pelko ja jännitys on mitätöity (Ole nyt reipas! Katso nyt, kun Maijakin uskaltaa!)?

On melko epäreilua kieltää vaikeiden tunteiden ilmaiseminen lapselta, koska lapsi ei vielä kykene itse täysin säätelemään tunteitaan. Hän tarvitsee avuksi aikuisen otsalohkoa selvitäkseen tunnemyllerryksestä. Tunteiden säätelyyn osallistuva aivojen etuotsalohko jatkaa kehittymistään aina noin 25 ikävuoteen asti.

Vaikeiden tunteiden tunnistaminen voi olla aikuisena opettelun takana, jos lapsena on joutunut nielemään pelot ja vihat. Tunteiden tunnistaminen edellyttää tietoista pysähtymistä itsensä äärelle. Kehon tuntemukset ja kehotietoisuus voivat myös toimia avaimina ikävien tunteiden tunnistamiseen.

Näin säätelet vaikeita tunteita

1.Pysähdy ja tunnustele.

Kun tunnet ahdistusta, jännitystä, pelkoa, ärsyyntymistä tai muuta vaikeaa tunnetta, pysähdy ja tunnustele: Missä kohtaa kehoa tunne tuntuu? Ovatko hartiat jännittyneet, nousseet korviin? Puretko hampaita tiukasti yhteen? Hengitä muutama syvä henkäys ja päästä jännittyneet kohdat kehossa rennoksi.

Jos et tunnista helposti vaikeita tunteita, voit myös tarkkailla ensisijaisesti kehosi tuntemuksia. Kun huomaat jännittyväsi tai havaitset kireyksiä kehossasi pohdi, mitä tapahtui äskettäin tai mitä tapahtumia elämässäsi on hiljattain ollut.

2. Nimeä tunne.

Kun olet tunnistanut vaikean tunteen, nimeä se. Onko se pelkoa, surua, ärtymystä, vihaa? Voit myös sanallistaa tunteen itse itsellesi:

Olen tosi vihainen, kun…

Tuntuu pahalta, että…

Pelkään sitä, että…

Tunteen nimeäminen ja sanallistaminen ovat olennainen osa tunteiden säätelyä. Tällöin mantelitumake, aivojen tunneorkesteri, saa otsalohkon kapellimestarikseen. Soitannan laatu paranee heti.

3. Hyväksy tunne ja anna olla.

Kun olet tunnistanut ja nimennyt tunteen, voit antaa sen olla. Siitä ei tarvitse pyristellä eroon. Hengitä rauhallisesti ja hyväksy, että tunnet mitä tunnet. Voit kuvitella, että tunne on vain ohimenevä pilvi, joka saattaa ensin muuttaa muotoaan ja lopulta häviää kokonaan. Mikään tunne ei kestä loputtomiin.

Lue myös:

Stressinsietokyky rakentuu jo varhain

Lapsuuden tunnemuistot ja vihan tunteen ilmaiseminen

tunteiden säätely

Lähteet:

Katja Myllyviita. Tunne tunteesi. Duodecim

Positiivisen psykologian voima. Lotta Uusitalo-Malmivaara (toim.). PS-kustannus

Kuva: Jairo Alzate

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *