Ajatuksia turhasta häpeästä ja omanarvontunnosta

Muistan kuinka eräs henkilö kysyi minulta: Oletko sinäkin niitä, jotka eivät liiku? Jo valmiina muhivat syyllisyyden tunteet liikkumattomuudestani nousivat pintaan, ja häpeä kuumotti mieltä. Ajattelin, että kyllähän minun pitäisi liikkua, mutta kun en pystynyt. Enkä jaksanut tai edes halunnut selittää hänelle asiaa, jota en itsekään ymmärtänyt.

Tekoja ei kannata sitoa omanarvontuntoon

Vuosia sitten aloin tuskastua oman hiipuneeseen liikunta-aktiivisuuteeni. Muistan ensimmäiset merkit liikkumisen vaikeudesta, kun parin tunnin kävelypatikan jälkeen olin aivan kuollut ja menin heti nukkumaan sen jälkeen. Vähän ajan kuluttua liikunnan jälkeinen voimattomuus ja suoranainen romahtaminen alkoi olla sääntö kevyemmänkin liikunnan jälkeen. Yleensä seuraava päivä meni raskaassa väsymyksessä ja sumussa. Mainitsin asiasta eräälle lääkärille, mutta hänellä ei ollut tarjota apua asiassa. Pikku hiljaa aloin vältellä liikuntaa ja sen aiheuttamaa tuskaista väsymystä.

Kun vihdoin hakeuduin uudestaan lääkärille, väliin jäi vielä kuukausia, useita tutkimuksia ja lääkäreitä, kunnes syy liikkumisen aiheuttamaan väsymykseen selvisi. Kehoni varastorauta-arvot olivat todella matalat, vaikka hemoglobiini oli hyvä. Sen lisäksi että sain apua, pääsin kertaheitolla irti turhista häpeän ja syyllisyyden tunteista.

Mutta miksi ihmeessä koin syyllisyyttä tai häpeää asiasta, jolle en sillä hetkellä voinut mitään?

Olin kehittänyt päähäni ajatuksen, että minun pitäisi olla terve, reipas ja hyväkuntoinen. Jotenkin olin onnistunut sitomaan liikunnan ja hyvän fyysisen ja henkisen kunnon siihen, kelpaanko ja olenko hyvä ihmisenä. Jälkeenpäin ajateltuna kuulostaa järjettömältä ajatukselta, mutta tällaisia ajatuksia ja tuntemuksia meidän useamman päässä liikkuu: Että pitää tehdä jotain tai olla tietynlainen, jotta tulisi hyväksytyksi.

Voimme tehdä hyviä tai huonoja tekoja sekä suhteessa itseemme tai toisiimme. Tekoja voi siis itsessään pitää hyvinä tai huonoina. Mutta niitä tekoja ei pitäisi sotkea ihmisarvoon eli ajatukseen siitä, kuinka hyviä tai arvokkaita olemme ihmisinä.

Jos sidomme tekomme aina kokemukseemme omasta arvokkuudesta, käy juuri niin kuin itsellenikin kävi: koemme turhaan häpeää. Ja pahimmassa tapauksessa koemme olevamme vähemmän arvostettuja ihmisinä.

Mitä tehdä turhalle häpeälle?

Suurin osa meistä on kasvanut ajatukseen, että tekomme on yhtä kuin ihmisarvomme. Tutkija Brené Brown on kirjoittanut paljon häpeästä, haavoittuvuudesta ja ulkoisista paineista. Hän on päätynyt siihen johtopäätökseen, että häpeä kukistetaan puhumalla siitä. Häpeää ei kannata sulloa mielen sopukoihin piiloon, vaan se tuodaan esille. Asiat jotka aiheuttavat häpeää, nostetaan pöydälle tarkasteltavaksi. Sillä tavoin häpeä menettää voimaansa.

Toinen Brownin ehdottama lääke turhaa häpeää vastaan on oman aitouden vaaliminen. Aitona oleminen on päätös olla rehellinen ja antaa toisten nähdä todellinen itsemme. Brownin mukaan aitouden vaaliminen tarkoittaa seuraavia asioita:

Vaalimme rohkeutta olla epätäydellisiä, asettaa rajoja ja antaa itsellemme luvan olla haavoittuvaisia.

Harjoitamme myötätuntoa, joka kumpuaa tiedosta, että me kaikki koostumme voimasta ja vaikeuksista.

Ravitsemme yhteyttä toisiin ja joukkoon kuulumisen tunnetta, joka on mahdollinen vain, kun uskomme olevamme tarpeeksi.

Brownin mukaan aitoudesta voi tehdä itselleen ensisijaisen tavoitteen. Tällöin voi tietenkin loukkaantua tai tuntea monenlaisia tunteita, mutta jos tuo rehellisesti oman itsensä esille, ei tarvitse katua eikä tuntea turhaa häpeää. Brown muotoilee asian vielä näin:

Jos tavoitteeni on hyväksynnän ja arvostuksen saaminen enkä onnistu siinä, saatan tuntea häpeää: en ole riittävän hyvä. Jos tavoitteeni on sen sijaan aitous eikä minusta pidetä, se ei haittaa.

Oman arvokkuuden erottaminen teoista ja sitä kautta irrottautuminen turhasta häpeästä ei luonnistu sormia napauttamalla. Se on ennemminkin prosessi, johon tarvitaan rohkeutta, myötätuntoa ja aikaa. Kuitenkin olemalla avoin ja aito voi edistää omaa mielen hyvinvointia ja saattaa samalla rohkaista myös toisia olemaan aidompi itselleen ja toisille.

Lue myös:

Turha kontrollointi aiheuttaa stressiä ja voi estää muutoksen

Erityisherkän suojakuori voi peittää aidon minän

Lähde:

Brené Brown: Epätäydellisyyden lahjat. Unohda ulkoiset paineet ja ole oma itsesi. 

Kuva: Andressa Voltolini