Huolehtijan hartiat

Näin kahvilassa naisen. Hän kiiruhti ovista lennähtäen. Hartiat hieman sisäänpäin kääntyneinä niin, että yläselässä oli pieni kumara. Käsissä kasseja vaatekaupoista. Kun hän syö täytettyä sämpylää, huomaan vasemmassa nimettömässä sormuksen.

Tutkin naisen väsyneitä kasvoja. Kuinka paljon hän mahtaa tehdä muiden edestä? Huolehtii, ajattelee, toimittaa. Välähdyksen ajan tunnistan tuon olotilan.

Mitä jos hän opettelisi sanomaan: En jaksa. Autatko? Huolehtisi omasta jaksamisesta, ennen kuin katse on samea ja mieli raskas.

Jos annamme itsellemme luvan välillä levätä, voimme tuntea helpotusta.

Jos sallimme itsellemme ilon, voimme tuntea elävämme.

Jos annamme aikaa ja tilaa rakkaudelle, saamme olla epätäydellisiä.

Kuva: Stefan Kunze