Hyvinvoinnin lähteitä, jotka toimivat takuulla

Luin suurella mielenkiinnolla saattohoitajana työskennelleen Bronnie Wardin kirjoittaman kirjan Elä, älä kadu. Kirjan teemat on rakennettu niiden viiden toiveen ympärille, joita hänen hoitamansa kuolevat ihmiset katuivat. Näissä toiveissa on samoja asioita niiden hyvinvoinnin elementtien kanssa, joiden puolesta positiivisen psykologian uranuurtaja Martin Seligman puhuu.

Tässä tiivistetysti näitä hyvinvoinnin lähteitä:

1.Lisää myönteisiä tunteita ja anna itsellesi lupa olla onnellinen

Myönteiset tunteet eivät ole jotain, jotka vain sattumanvaraisesti tulevat jos tulevat. Niitä voi myös tietoisesti lisätä. Etsi ja tee asioita, jotka tekevät sinut iloiseksi. Käytä hyväksesi vahvuuksiasi, osaamistasi ja kykyjäsi, ja tee asioita joista koet ylpeyttä. Kysy itseltäsi, mikä saa sinut nauramaan, mistä asioista innostut, mikä herättää sinussa toivon tunteita vaikeina aikoina? Mene sinne, missä tunnet rauhaa ja tyytyväisyyttä. Auta muita.

Eräs Bronnie Wardin saattohoidossa ollut nainen katui sitä, että ei antanut itselleen lupaa olla onnellinen. Voimme uskotella itsellemme, että se missä tilanteessa olemme, on meidän osamme ja taakkaamme ja meidän ei kuulukaan saada mitään myönteistä elämäämme. Tai voimme kuvitella, ettemme ansaitse mitään hyvää. Saatamme myös olla niin kielteisten ajatusten kehässä, että emme yksinkertaisesti näe sitä kaikkea hyvää, jota ympärillämme on. Kiitollisuus on yksi vahvimmista tavoista huomioida ympärillä olevat hyvät asiat.

2. Elä omannäköistä elämää ja uppoudu mielenkiintosi kohteisiin

Suurin osa kuolevista toivoo, että olisi elänyt omannäköistä elämää sen sijaan, että olisi elänyt muiden odotusten mukaan. Itse ajattelen, että omannäköinen elämä syntyy omien arvojen mukaan elämisestä. Toiseksi omannäköinen elämä on sitä, että elämässä antaa aikaa kiinnostuksen kohteilleen. Joskus se mihin itse haluaa aikaansa laittaa ja mitä haluaa tehdä, voi nostattaa kulmakarvoja muissa ihmisissä. Ja juuri silloin on pysyttävä lujana, että myöhemmin ei kaduta.

Uppoutuminen on lähellä flow-käsitettä. Kun uppoudut johonkin, syvennyt tehtävään niin, että menetät hetkeksi ajantajun. Mieli on täysin läsnä tehtävässä, etkä tarkkaile itseäsi tai ympäristöäsi. Nykyään kun mieli ja sormet karkaavat helposti nopeatempoiseen someen, pitkäkestoisempi uppoutuminen ja keskittyminen tekevät todella hyvää mielelle ja aivoille.

3. Pidä läheiset ihmiset arvossaan

Kukaan kuoleva ei kadu sitä, että tuli tehneeksi liian vähän töitä. Sen sijaan useita harmittaa, jos läheiset ihmissuhteet ovat jääneet hoitamatta, ja työ on vienyt kaiken ajan. Ihmissuhteiden hoitamisessa pelkkä aika ei kuitenkaan ole välttämättä ratkaiseva.

Hyviin suhteisiin kuuluu aktiivinen ja rakentava vuorovaikutus. Tällaista vuorovaikutusta kuvaa se, että olet läsnä ja kiinnostunut siitä, mitä keskustelukumppanisi sanoo. Kun kysyt lisäkysymyksiä, rakennat keskustelua aktiivisesti. Pahimmalta tuntuu, jos kerrot itsellesi tärkeästä asiasta ja keskustelukumppanisi joko lyttää sen (aktiivinen ja tuhoava vuorovaikutus) tai ei noteeraa sitä lainkaan (passiivinen ja tuhoava vuorovaikutus).

Sanatonta vuorovaikutusta eli elekieltä ei sovi unohtaa, koska se on vähintään yhtä tärkeää, jos ei jopa tärkeämpää, kuin sanallinen viesti. Jos sanallinen viestisi on ristiriidassa elekielen kanssa, sanaton viesti voittaa.

Eräs Bronnie Wardin saattohoitopotilaista katui myös sitä, että ei ollut rohjennut ilmaista tunteitaan lähimmäisiä kohtaan. Kun kyse on tärkeistä ja läheisistä ihmissuhteista, sydämen päällä olevat tunteet kannattaa ilmaista.

Nämä kaikki edellä mainitut lisäävät merkityksellisyyden ja tarkoituksen tunnetta elämään. Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus, totesi Martti Syrjä aikoinaan. Itselleni tarkoitusta ja merkitystä elämään tuovat ainakin ilo (=oman ikävän karkoitus) ja työskenteleminen sen puolesta, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, kun täältä lähden (=maailman ikävän karkoitus).

Lisäksi tärkeä hyvinvoinnin tekijä on aikaansaaminen. Vaikka olisi lukenut järisyttävän määrän hyvän elämän oppaita tai käynyt kursseilla ja retriiteissä, niin mitään ei käytännössä tapahdu ilman konkreettista toimintaa. Muutosta täytyy usein työstää mielen tasolla ja joskus voi tietysti käydä niin, että mikään ulkoinen ei muutu, vaikka sisäisesti kaikki muuttuu. Tällöinkin kyse on aikaansaamisesta. Että on ajatellut ja työstänyt asioita ja ehkä muuttanut sitä näkökulmaa, joilla asioita tarkastelee.

Kuva: Noah Silliman