Mikä riittää hyvään elämään?

Eräässä dokumentissa näytettiin David Beckhamin ja Amazonin sademetsän tuntumassa asuvan brasilialaisen miehen ajatusten vaihtoa. Heiltä löytyi jotain yhteistä: Kumpikin piti yksinkertaista elämää ihanteellisena. Tosin vain toinen heistä eli sellaista. Brasilialaisella miehellä oli mielestään kaikki tarvitsemansa eli ruokaa, juomaa, koti ja perhe. Hän ei ymmärtänyt, mitä on kiire, paine ja stressi. Beckham kertoi elämänsä olevan monimutkaista. On paineita ja koko ajan pitää olla menossa. Ei ole aikaa ajatella tai vain olla. Eikö ole hyvin kummallista, että rikas ammatistaan eläkkeellä oleva ihminen sanoo näin?

Beckhamin ja brasilialaisen keskustelu tuo esille, että mikään rahasumma ei ole stressittömän elämän tae. Kun perustarpeet on tyydytetty, kaikki muu on oikeastaan ekstraa. Joskus voi sitten käydä niin, että kun tätä ekstraa kertyy paljon, elämästä tulee monimutkaista. Tärkeimmät asiat katoavat kiireeseen ja tilalle hiipii suorittamisen paine ja stressi.

Monimutkaisen elämästä voi tehdä esimerkiksi saatavilla olevan materian ja informaation määrä sekä tämä ajatuskuvio: Minun on saavutettava sitä ja tätä ja tehtävä monia asioita, että elämäni olisi hyvää. Tällainen tapa ajatella johtaa valitettavan usein jatkuvaan jahtiin ja tekemisen moniajoon. Jahtaamme kaikennäköistä kuvittelemalla, että elämä on paljon parempaa sitten, kun aina seuraava tavoite on saavutettu. Ja joskus näin toki onkin. Osaan itsekin nimetä elämässäni asioita, joita on kannattanut tavoitella.

Mutta entä jos pysähtyisimme välillä katsastamaan omaa elämäämme ja kysyisimme itseltämme, mikä riittää minulle nyt, tässä elämänvaiheessa?

1.Riittävästi informaatiota

Oletko ikinä kiinnittänyt huomiota, kuinka suureen informaation määrään altistut päivittäin? Joskus taukojen pitäminen jatkuvasta informaatiotulvasta tekee todella hyvää. Suosittelen kokeilemaan, miltä tuntuu olla hetkittäin ilman informaatioärsykkeitä.

Taukojen lisäksi joskus on hyvä pysähtyä miettimään, onko informaatio jolle päivittäin altistuu sellaista, jota ihan oikeasti haluaa nähdä tai lukea. Sillä ei ole sinänsä mitään väliä, onko se jotain älynystyröitä aktivoivaa, rentouttavaa hömppää tai uutisotsikoita. Oleellista sen sijaan on, että tietoisesti valitsee sen mitä lukee tai katselee. En muista nimittäin montaa kertaa, jolloin päämäärätön surffailuni somessa olisi tuottanut mitään muuta kuin sekaannuksen, hajaannuksen, tympääntyneisyyden tai ähkyn tunnetta.

2. Riittävästi tavaraa

Se että KonMarin tyyppiset tavaranraivausoppaat ovat olleet niin suosittuja kertonee ehkä siitä, että meillä on mahdollisuus päästä käsiksi tolkuttomaan määrään tavaraa. Ja että tavaran etsimiseen, huoltamiseen ja järjestelemiseen käytetty aika ja sen säilömiseen käytetty hinta on alkanut ottaa useampia päähän.

Ennen kuin ottaa mitään raivausopasta käteen, kannattaa ensin pohtia omaa suhdettaan omistamaansa materiaan. Onko sitä hankkinut tarpeeseen, muuten vaan, mielihyväksi? Olisiko tavarasta helppoa tai vaikeaa luopua, jos olisi pakko? Onko ostoksilla käymisestä tullut harrastus? Haluaisiko sen korvata jollain muulla? Mikä voisi olla sellainen itselle sopiva kultainen keskitie materian määrässä, jossa tavara olisi ensisijassa hyödyke tarpeeseen, mutta tarvittaessa myös mielihyvän tuoja?

3. Riittävästi tavoitteita ja tekemistä

Jos kuulut ihmisiin, joiden mielestä elämässä olisi vaikka kuinka paljon mielenkiintoista tekemistä, tämä kolmas kohta voi olla vaikein pala purtavaksi. Niin se on itsellenikin ja niin se on ilmeisesti Beckhamillekin. Päässä pyörii lukuisia ideoita ja ajatuksia, joihin haluaisi tutustua tai joita haluaisi kokeilla. Tässä on kuitenkin se vaara, että kaiken sen aikapaineen keskellä, jota liika tekeminen ja erilaisten asioiden tavoittelu aiheuttaa, voi helposti stressaantua ja väsähtää. Silloin mukavastakin tekemisestä saattaa kadota nautinto.

Mikä neuvoksi? On tehtävä valintoja, niin vaikeaa kuin se välillä onkin. Tekemisiä voi yrittää priorisoida vaikka kysymällä itseltään, mihin asioihin haluaisi juuri tässä elämäntilanteessa keskittyä. Tai miettimällä, mitkä asiat kohentaisivat eniten elämänlaatua.

Välillä on myös virkistävää katsella elämäänsä lintuperspektiivistä. Mihin kaikkeen aikani menee? Keskitynkö oikeasti itselleni merkityksellisiin asioihin? Voi olla, että lopulta huomaa vähemmänkin juoksemisen ja tekemisen riittävän hyvään elämään.

Maan asukkaat olivat aikoinaan niin pahasti koukussa kaiken mahdollisen ylettömään tuottamiseen ja kuluttamiseen, että he lopulta tuhosivat koko planeetan. ”Siinä vasta typerää sakkia”, alienit sanoisivat ja pudistaisivat päätään. Jos noille vierailijoille selviäisi vielä sekin, että kaiken tavoittelu teki meistä aina vain tyytymättömämpiä, sairaampia ja uupuneempia, he raapisivat päätään ja kysyisivät: ”Mitä ihmettä he oikein ajattelivat?”

Lainaus kirjasta Riittää jo.

Kuva Jordan McQueen