Stressinhallinnassa ajattelun ohjaaminen on olennaista

Minulta kysyttiin kerran eräässä haastattelussa, että kumpaa pidän tärkeämpänä stressin säätelyssä, kehoa vai mieltä. Mietin asiaa tovin ja päädyin mieleen. Vaikka stressireaktio on itsessään fysiologinen tapahtuma, reaktio on lähtöisin mielestä. Sitä paitsi. Tiedän ihmisiä, jotka ovat olleet sairauden takia erittäin heikossa fyysisessä kunnossa ja silti ovat pystyneet säätelemään stressiään ja elämään mielekästä elämää. Vaikka olisit täyttä terästä fyysisesti, mielesi kunto voi olla heikko kuin höyhen.

Stressi alkaa aina ajatuksesta. Se on yleensä pelkoreaktio jotain asiaa tai tilannetta kohtaan. Joskus reaktio on niin nopea, että emme edes ehdi huomaamaan ajatusta sen takana. Päivittäiset ajatuksemme ovat myös yllättävän automaattisia.

Ajatukset taas vaikuttavat siihen, mitä tunnemme. Ja tunnetilamme vaikuttaa kehoomme ja siihen, mihin asioihin kiinnitämme huomiota.

ATK (ajatukset-tunteet- keho)

Sen takia omien ajatusten tietoinen tarkkailu ei ole yhtään hullumpi ajatus. Se on oikeastaan ainoa tapa saada selville, kuinka paljon omilla ajatuksillaan vaikuttaa päivien kulkuun.

Olen saanut omia ajatusratojani tarkkailemalla selville, kuinka paljon moskaa olen myllyttänyt päässäni. Vastaus: Paljon. Ja myllytän edelleen. Mutta nyt siinä on se ero, että ymmärrän ja osaan katkaista narinanauhan. Minun ei enää tarvitse tieten tahtoen kuunnella sitä, eikä antaa kielteisten ajatusten vaikuttaa stressaavasti. Tästä opista on ollut hyötyä myös ihmissuhteissa. Olen opetellut katkaisemaan pessimistisimmät ajatusketjut, ennen kuin päästelen ne suin päin suusta ulos. Se on kuitenkin vaatinut työtä ja aikaa. Olen tehnyt mielen syväkyykkyjä ja vääntänyt itseni ajattelemaan asioista toisin.

Lopulta kyse on tavoista, joita voi muuttaa. Mielen ajattelutavoista.

Omaa sisäistä puhettaan voi lähteä muokkaamaan näin:

1. Tee päivän mittaan havaintoja siitä, mitä ajattelet.

Voit myös testata kielteisten ja myönteisten ajatusten voimaa. Ajattele ensin jotain ikävää tapahtumaa, joka on jäänyt mieleesi tai joka juuri nyt painaa mieltäsi. Viivy ajatuksessa hetki, ja tunnustele sen jälkeen miltä sinusta tuntuu. Ajattele sen jälkeen jotain muistoa, joka on erityisen mieluisa. Palaa ajatuksissasi muistoon ja viivy siinä hetki. Miltä tuntuu?

2. Kun saat itsesi kiinni kielteisten ajatusten myllystä, käskytä itseäsi lopettamaan.

Ajattele sen jälkeen jotain, joka tuntuu hyvältä. Voit myös keksiä itsellesi sopivat lauseet, jolla saat käskytettyä ajatteluasi. Olen joskus pysäyttänyt pääni huolikarusellin lauseella nyt perkele. Saatan myös vakuuttaa itselleni, että kaikki järjestyy.

Itsensä käskyttäminen ja itselleen puhuminen pään sisäisesti kuulostaa hassulta, mutta se on tehokasta. Aivot eivät tee eroa sen välillä, mikä on totta ja mikä on vain uskomusta tai ajatusta. Aivoille jokainen ajatus on yhtä totta. Omien ajatusketjujen muuttaminen voi aluksi tuntua hankalalta ja työläältä. Mutta mitä sitkeämmin sitä jaksaa tehdä, sen helpommaksi se käy. Niin kuin kaikkien uusien asioiden opettelu. Vakuutan, että hyödyt ovat vaivan arvoiset.

Omia ajatuksia eli pään sisäistä puhetta voi verrata radiokanavaan. Millaista kanavaa olisi mukava kuunnella päivittäin: Sellaista, joka suoltaa uutisia kärsimyksestä ja kurjuudesta vai sellaista, jossa kerrotaan toivosta ja uusista ideoista? Aivoihin kannattaa luoda mahdollisimman paljon hyviä, laadukkaita ja inspiroivia radiokanavia.

P.S. Väsyneenä kielteiset ajatukset ovat hyvin yleisiä. Sen takia pyrin ensisijaisesti hoitamaan pois väsymykseni, ennen kuin ryhdyn minkäännäköiseen ajatusjumppaan.

Kuva.