Tulkitsemmeko itsellemme stressiä?

Meillä jokaisella on niin sanottuja ajattelun ansoja, jotka usein pyörähtävät päälle lähes automaattisesti. Sen takia omia ajatuksiaan ja tulkintojaan kannattaa joskus pysähtyä tarkastelemaan kriittisin silmin. Mentaalivalmentaja Minna Marshin mukaan tällaisten ajatusansojen taustalla on usein pelko. Pelkäämme menettämistä, tulevaisuutta, epäonnistumista.

Kognitiivisen psykologian piirissä on eritelty näitä ajattelun ja tulkitsemisen ansoja, jotka saavat meidät huolestuneeksi, ahdistuneeksi tai stressaantuneeksi. Kokosin tähän niistä tavanomaisimpia:

1.Täydellisyyden tavoittelu ja ylivaativat ajatukset

Täydellisyyteen pyrkivän ja ylivaativan ajatusansan tunnistaa usein sanoista täytyy, pitäisi, on pakko. Muita mahdollisia ajatuksia tässä ansassa ovat:

 Minun on oltava paras. Minun on pystyttävä parempaan. Jos epäonnistun, kukaan ei enää arvosta minua. Minun on oltava aina pätevä ja miellyttävä ja onnistuttava pitämään kaikki hallinnassa.

2. Huolestuneisuus ja katastrofitulkinnat

Katastrofiajattelun ydinajatus on: Entä jos tapahtuu jotain kauheaa? Huolestuja ajattelee asioita yleensä pahimman mahdollisen lopputuloksen kautta. Huolestujan ajatuksia voivat olla esimerkiksi:

Pomo halusi sopia keskusteluajan, minut varmaan irtisanotaan. Entä jos lapseni sairastuu vakavasti? Mitä jos käteni tärisevät ja kaikki huomaavat sen? Sydämeni jyskyttää kovasti, saan varmasti sydänkohtauksen.

3. Uhriutuminen ja kestokyvyn aliarviointi

Uhriutujan ajatusansa saa meidät heittämään hanskat tiskiin, ennen kuin edes yritämme. Tavallinen ajatuskulku on se, että koska en kuitenkaan onnistu, niin ei kannata edes yrittää. Uhriutujan ajatuksia leimaa uskon ja toivon puute, ja ne voivat olla tämänkaltaisia:

Minulle käy aina huonosti. En tule selviämään siitä. Se olisi voinut onnistua silloin, mutta ei enää. En pysty kuitenkaan.

4. Kielteiset arvioinnit itsestä, muista ja elämästä

Kielteiset tulkinnat voivat kohdistua itseen tai muihin. Ne voivat tulla esiin arvostelemisena ja virheiden ja puutteiden kaiveluna. Kielteiset tulkinnat voivat myös kuulua vanhemman tai vaikka entisen opettajan äänenä. Kielteisyys saattaa tulla esille liiallisena kritiikkinä itseä kohtaan:

Olen huono työntekijä. En ole tarpeeksi hyvä. Enkö koskaan opi? Teen aina virheitä. Taas tuo toinen oli paljon taitavampi.

Nämä kaikki edellä luetellut ovat ikään kuin ajatusvääristymiä, jotka voivat saada mielemme ja toimintamme väärille urille. Ajatusvääristymät aiheuttavat turhaa huolestuneisuutta ja stressiä silloin, kun niillä ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa.

Sen takia ajattelun ansoja on hyvä tunnistaa ja sen jälkeen haastaa. Tunnistan itse etenkin entä jos -ajattelun. Onnekseni olen kuitenkin huomannut, että mielen harjoittamisen ansiosta tällaiset ajatukset pyörivät päässäni yhä harvemmin ja jos pyörivät, voin haastaa ne tiukoilla kysymyksillä. Ajatusansoja haastamalla stressiä aiheuttavat ajatukset pikku hiljaa vähenevät tai ainakaan ne eivät saa kovin suurta pyörremyrskyä aikaiseksi päässä.

Voit haastaa ajatuksiasi näiden kysymysten avulla:

Mikä negatiivinen ajatus pyörii mielessäsi? (Entä jos X:ltä löydetään jokin vakava sairaus?)

Kuinka vahvasti uskot kyseiseen ajatukseen juuri nyt, asteikolla 1-10? (Uskon tähän ajatukseen asteikolla 2.)

Mitä todisteita sinulla todella on, että kielteinen ajatus pitää paikkansa? Entä mitkä seikat todistavat ajatusta vastaan? (X on joutunut tutkimuksiin. Joitain tutkimuksia on jo tehty, mitään ei ole löydetty. X vaikuttaa kaikin puolin terveeltä.)

Lähteenä käytetty kirjoja Joustava Mieli (Pietikäinen), Voimaa! (Katajainen, Lipponen, Litovaara) ja Mentaaliherätys! (Marsh).

Kuva Nick Scheerbart