Loppuunpalanut kynttilä ei valaise

Sain asiakkaaltani, ystävältäni, viestin. Hän halusi, että lähettäisin hänelle muutama vuosi sitten rakentamani ravintovalmennuksen ohjeet. Ne kun olivat matkan varrella kadonneet. Hänellä oli tullut kova tarve palata terveellisiin elämäntapoihin, säännölliseen, monipuoliseen syömiseen ja takaisin hyvään oloon.

Minussa heräsi ihastus, monestakin syystä. Ensinnäkin, kuinka mahtavaa, että asiakkaani oli havainnut itse, että nyt tarvitaan muutosta.  Hän halusi palata ruotuun ja ruokavalioon, joka oli antanut hänelle hyvän olon vuosia sitten. On hienoa, että ihminen pystyy itse tunnistamaan tilanteen, jossa ei enää voi hyvin. Sama pätee myös esimerkiksi stressiin töissä. Kuinka moni meistä venyy äärirajoille ja sitten lopulta yli, kun ei enää jaksakaan. Silloin on kuitenkin jo liian myöhäistä.

Oman tilanteen tunnistaminen ja siihen reagoiminen ovat jo puolivoitto ja iso askel eteenpäin. Vaatii paljon, että kykenee itsereflektioon ja näkee, milloin on tullut aika muutokselle. Lisäksi asiakkaani päätti heti tehdä asialle jotain. Elämä on ollut hänelle viime vuosina ja viime aikoina erityisen haastavaa, kiireistä, vaikeaakin. Hän kirjoitti minulle: ”Ei ihmisen silti tarvitse pahoinpidellä itseään kaikella tällä ihme mätöllä. Kun ei sekään mihinkään vie. Toipua voi ihan hyvin vaikka ravinteikkaastikin.” Miten osuvasti sanottu! Hän oli myös huomannut, että hänen perheensä hyvinvointi olisi riippuvainen siitä, että hän itse saisi jälleen kiinni terveen elämän aakkosista.

On äärettömän tärkeää, että huomaa itse, milloin on tultu rajalle, jolloin muutos on välttämätön. Lisäksi olin toki tyytyväinen myös siitä, että asiakkaani oli kokenut antamani ravitsemusohjeet sen verran merkittävinä muutoksen avaimina, että halusi palata niihin takaisin. Juuri nyt.

Kyseinen asiakkaani, ja ystäväni, on ihmisenä sellainen, joka valaisee ympäristönsä (tiedättekö mitä tarkoitan?). Hänen energiansa, päättäväisyytensä ja toimeliaisuutensa tuottaa iloa ja intoa muille. Loppuun palanut kynttilä tai himmennetty valo ei kuitenkaan valaise ketään. On tärkeää huomata, milloin liekki on himmenemässä, milloin kynttilä on palamassa loppuun. Kun tästä tulee tietoiseksi, on aika toimia. Viheltää peli poikki, lopettaa yrittämästä enää omin neuvoin ja yksin. Sanottava, että nyt tarvitaan päätös ja muutos.

Lupasin postittaa ravintovalmennusasiakirjat hänelle pikimmiten. Hänellä on nyt intoa ja voimaa, sekä tahtoa lähteä tekemään töitä oman hyvinvointinsa eteen. Ei sen kustannuksella. Hän tietää itsekin, että valaisee taas, niin perheensä kuin ystävänsäkin, kunhan on saanut heittää kunnolla bensaa sielunsa liekkeihin. Se vaatii paneutumista omaan hyvinvointiin. Itseensä. Kun me voimme hyvin, voivat läheisemmekin paremmin.

Toivon, että terveemmät elintavat ovat yksi osa muutosta kohti parempaa.

<3 Anna

Lue myös: tavoitteista ja omista ruokatottumuksistani