Moikka, olen Anna Saivosalmi!

Moi, olen Anna Saivosalmi. Ajattelin, että esittely voisi olla paikallaan, sillä viime aikoina olen saanut paljon uusia seuraajia. Olen 41-vuotias, täytän tulevana jouluna 42 vuotta. Välillä ihmettelen sitä, että olen JO nelikymppinen, kun ei minusta yhtään tunnu siltä. Toisaalta keski-ikäisyys kyllä jo näkyy monessa asiassa, en voi esimerkiksi enää treenata samalla tavalla kuin 10 vuotta sitten. Vaikka en kyllä haluaisi olla yhtään nuorempikaan. Tässä iässä on aika hyvä olla, itsensä hyväksyneenä.

Turkulainen äiti ja psykan ope

Asun Turussa, olen aina asunut Turussa. Minulla on aviomies Jaakko ja kaksi lasta: 14-vuotias tyttö ja kohta 13 täyttävä poika. Kumpikin lapsi harrastaa koripalloa. Me taas miehen kanssa harrastamme kävelylenkkejä pitkin Aurajoen rantoja sekä käymme välillä yhdessä treenaamassa. Asumme 80 vuotta vanhassa omakotitalossa Turun keskustan liepeillä ja tykkään siitä, että pääsen kävellen ja pyörällä jokapaikkaan esim töihin. Haaveilemme kovasti koirasta.

Oma kotitaloni, jossa kasvoin lapsuuden ja nuoruuden sijaitsee vain kivenheiton päässä siitä, missä nyt perheenä asumme. Emme ole koskaan edes miettineet muuttoa esim pääkaupunkiseudulle. Meillä on mökki Turun saaristossa ja suku asuu myös pääosin täällä. Jaakko on yrittäjä, hänellä on oma mainostoimisto ja hän tekee myös töitä viinin valmistuksen ja maahantuonnin alalla.

Minä olen ammatiltani olen opettaja. Valmistuin lähes 20 vuotta sitten Turun yliopistosta uskonnon, psykologian ja terveystiedon opettajaksi. Olen työskennellyt siitä asti, pääasiassa lukiossa. Viimeiset 12 vuotta olen opettanut Turussa Kerttulin lukiossa (entinen Aurajoen urheilulukio). Tällä hetkellä lukkarini sisältää psykologiaa ja liikuntaa.

Uranvaihdos muutti elämän

Noin 10 vuotta sitten aloin haaveilla muutoksesta ja personal trainerin opinnoista. Voisiko harrastuksestani liikunnasta tulla työ? Kaipasin jotain uutta ja omaa, koska viimeiset vuodet olivat menneet lapsia odottaessa ja heitä hoitaessa. Tein pt-opinnot oman työn ohella ja valmistuttuani aloin myös työskennellä valmentajana opetustyön rinnalla.

Vaikka työ oli kivaa, huomasin pian, että olin haalinut itselleni liikaa tekemistä. Päivät opetin ja illat valmensin, aikaa ei sitten muulle jäänytkään. Samoihin aikoihin perustin myös Instagram-tilini @ansaivo , jossa aloin jakaa erityisesti kotitreenejäni, jotka olivat pikkulapsiarjessa usein ainoita mahdollisia tapoja treenata. Tilin saama suosio yllätti minut. Muutkin innostuivat kotijumpistani!

Instagramtilin myötä sain pyynnön aloittaa blogin kirjoittamisen vuonna 2016. Jonkin ajan päästä kustantamo Tammesta otettiin yhteyttä kirjan kirjoittamisen tiimoilta. Olen todella ylpeä kahdesta kirjoittamastani kirjasta Treenaa kotona 10, 20 tai 30 minuuttia (Tammi 2017) sekä Vartti riittää (Tammin 2020). Kirjat ovat olleet kuin lisälapsiani, jotain sellaista, joista olen aina haaveillut. Kirjojen tekeminen on ollut kaiken kaikkeaan upea prosessi!

Työ = harrastus?

Työt haukkaavat ison osan päivistäni, mutta tykkään vapaa-ajallani harrastaa, mitäpä muutakaan kuin liikuntaa. Kävelen, juoksen (kylläkin melko vähän jalkavaivojen pitämiseksi aisoissa) ja treenaan kotona, joskus myös salilla. Rakastan toiminnallisia treenejä, HIIT-treenejä ja circuitteja. Kylmäuinti ja saunominen ovat myös lähellä sydäntäni.

Lisäksi ohjaan liikuntaa useamman kerran viikossa. Personal traineriksi valmistumisen jälkeen aloin pitää Kello Kuuden ulkotreenejä ja ne ovat pyörineet siitä asti. Lisäksi ohjaan MyBnB – Live -yhteisössä kahvakuulajumppia, kuminauhatreeniä ja circuitteja.

Somettamisesta, joka alkoi harrastuksena, on myös tullut työtäni. Jaan seuraajieni iloksi ilmaisia treenejä instassani viikoittain ja teen kumppanieni kanssa yhteistöitä. Uranvaihtoni reilu kolmikymppisenä muutti elämäni totaalisesti.

Introvertti somettaja

En olisi koskaan kuvitellut, että nelikymppisenä teen työtä sosiaalisen median parissa, olen kirjoittanut kaksi kirjaa ja, että jumppaan innokkaana instavideoillani. En olisi koskaan kuvitellut, että kymmenet tuhannet tekevät minun suunnittelemiani treenejä omissa olohuoneissaan ja, että innostan niin monia liikkumaan. Saan jopa satoja viestejä viikottain seuraajiltani, jotka kiittelevät sitä, että ovat saaneet hyvän fiiliksen ja uuden kipinän liikkua ohjeideni kautta. Tämän ymmärtäminen on ollut aivan huikeaa ja paras palkinto työstäni!

Luonteeltani olen nimittäin hieman introvertti. Viihdyn omissa oloissani, enkä kaipaa juhliin tai ihmisten keskelle. Tykkään myös yksinolosta, vaikka työtäni teenkin ihmisten keskellä. Siksi vietän mielelläni viikonloput oman perheen kesken kotosalla. Hengailemme paljon kahdestaan Jaakon kanssa ja osa ajasta kuluu lasten harrastumenoissa. En kaipaa kokkareita tai kimmellystä.

Minulla on muutama hyvä ja läheinen ystävä. Nämä samat ystävät ovat kulkeneet rinnallani jo kouluajoilta asti. Paras ystäväni on tuntenut minut 30 vuotta. Olemme edelleen viikoittain tekemisissä. Tämä on uskomaton lahja.

Olen aika hymyileväinen ja koetan nähdä elämän myönteiset puolet sen sijaan, että jäisin surkuttelemaan menneitä. Olen edelleen, näin nelikymppisenä utelias ja innokas kokeilemaan uutta. Haluan toteuttaa itseäni ja onneksi minulla on ollut siihen omassa elämässäni ja perheessäni/parisuhteessani mahdollisuus.

Olen mielestäni luonteeltani sinnikäs ja päämäärätietoinen: jos jotain kunnolla päätän, niin sen myös teen. En luovuta helpolla. Tämä näkyy joskus myös treenatessani: saatan kilpailla itseäni vastaan käskemällä: ”Nyt teet vielä ne kaksi toistoa tai juokset kyllä vielä kilometrin, etkä anna periksi! Sinä pystyt siihen!”.

Sellainen minä olen. Jäikö sinulla jotain kysyttävää minulta? Jätä kommentti.

<3 Anna

Tuu instaan: @ansaivo

Lue myös edellinen postaukseni: Taloushaasteista säästäjäksi ja sijoittajaksi

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *