Anna Saivosalmi
Anna Saivosalmi

Pituus ja paino?

”Pituus ja paino?” Näin kysyttiin eräässä lehden haastattelussa tällä viikolla. Koska olen tunnollinen ihminen, enkä halua valehdella, astuin vaa’alle. Minulla ei ole tietoa siitä, mitä painan tällä hetkellä. En ole punninnut itseäni aikoihin. Halusin kuitenkin kertoa, ja myös tietää, totuuden.

67 kiloa ja rapiat päälle. Aha. Ajajttelin ja kirjoitin toimittajalle vastauksen: ”Pituus 174cm, paino 67kg”, ”jos nyt kuitenkin pyöristäisi lähimpään tasalukuun”, ajattelin.

Paino ei ole tunneasia

Samalla hetkellä hämmästyin! Painon näkeminen ei aiheuttanut minussa MINKÄÄNLAISTA tunnereaktiota. Ei harmitusta siitä, että olin luullut (ja ehkä toivonut painavani jotain 60 ja 65 kilon välillä), eikä myöskään pettymystä tai itseinhoa parin lisäkilon takia.

Minulla on ollut elämässäni aikoja, jolloin olen ajatellut, että ”minun PITÄÄ painaa maksimissaan 63 kiloa”. Minulla on ollut elämässäni aikoja, jolloin olen halunnut painaa 57 kiloa.

On ollut aikoja, jolloin ihmisarvoni on mitattu kiloissa, siis omassa päässäni. Kyse on nimenomaan siitä, miten olen itse itseni nähnyt, ei siitä, mikä näkyy ulospäin tai, miten muut minut näkevät tai kokevat.

Kun muistelen ja katson kuvia tuolta ajalta, harmittelen vain, miten olen itseäni dissannut ja arvostellut. En ole ollut mihinkään tyytyväinen! Voi kunpa olisin jo silloin osannut ajatella, kuten nyt ajattelen ja tunnen. Voi kunpa olisin silloin nähnyt, kuinka kaunis olin.

Toisaalta minulla on ollut elämässäni myös aikoja, jolloin olen painanut 72 tai 85 kiloa, kuten viimeisilläni raskaana. Ja olen viihtynyt vartalossani mainiosti ilman, että olisin nähnyt kropassani, tai muutenkaan itsessäni mitään vikaa.

Miksi paino on niin herkkä ja tunteita herättävä aihe? Miksi edelleenkin arvotamme itseämme kilojemme kautta? Miksi sidomme onnellisuutemme johonkin tiettyyn kilomäärään? ”Jos painan 57/62/65 kiloa, olen tyytyväinen/onnellinen/arvostettu/hyvännäköinen”?

67 kiloa. Se oli näköjään tämänhetkinen painoni. Tuo lukema ei kuitenkaan kerro mitään siitä, miten hyvin voin, tai miten onnellinen tällä hetkellä olen. Se on luku, joka kertoo, mitä painan, ei sitä, kuka olen.

Kivat 67 kiloa

Olen ajatellut, että oma hyvinvointipainoni olisi noin 65 kiloa, mutta ehkä se ei pidäkään paikkaansa. Vatsapalikat eivät näy ja rasvaakin on, mutta mitä sitten? Heti vaa’alla käynnin jälkeen vedin biksut päälle ja nappasin tämän iloisen allaolevan kuvan. En aio tänä kesänä murehtia, vertailla tai rutistella itseäni. En aio peilata selluliittia tai vetää jatkuvasti mahaa sisään.

Aion nauttia vartalostani, kesästä, hyvästä ruuasta ja läheisteni sekä ystävieni seurasta. En aio alkaa bikinikuurille, vaikka rantareissuja on tulossa. Enkä aio haaveilla siitä, että painaisin jotain muuta, kuin 67 kiloa.

En aio myöskään tänä vuonna, jona täytän 40, olla elämäni ”parhaimmassa kunnossa”, vaan sallia itselleni iän mukanaan tuomat muutokset, ja iloita siitä, että edelleen jaksan, voin ja kykenen.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Paluu koulunpenkille! Vaiko sittenkään?

Kommentit (5)

  1. Anu

    Hieno oivallus tuo, ettei se vaaka ole kaikki kaikessa. Minulla vaa’an lukema on noussut salakavalasti seuraavalle kymmenelle, mutta toisaalta koen voivani nyt hyvin kun olen löytänyt liikumisen ilon, joten luotan siihen, että vaa’an lukemat vielä muuttuvat tai jos eivät muutu niin sitten ovat tuollaiset…

  2. Elsi

    Olet upea, kiinteä ja lihaksikas nainen. En yllättynyt lainkaan painostasi, sillä lihas painaa paljon enemmän kuin rasva, ja sinussa ei rasvaa juuri ole.

    Itse olen hivuttautunut myös seuraavalle kymmenykselle painossa ja toivon, että se se on sitä lihasta siellä pehmeämmän kerroksen alla. Kyllä uusi kymmenys painossa hämmentää, mutta ei sitä ikääkään ole enää vain 25.

    Ja muuten – aivan ihania kirjoituksia sinulla!

  3. Henna | Pölyä Pinnoilla

    Aivan upea nainen!! ♡♡

    https://polyapinnoilla.blogspot.fi

  4. Henna

    Moi, kirjoitin eilen piiiitkän tekstin mutta hävisi kokonaan ladatessa! Voin samaistua tilanteeseen, itselläni täysin sama tosin en aio käydä vaa’alla kun ei tarvitse mutta veikkaan että saman suuntainen kehitys myös täällä! Kun painoin sen 2-5kg vähemmän jouduin aika orjallisesti katsomaan mitä syön (lue söin lapusta) ja jokainen yksittäinenkin ateria esim. jos ”joutui” syömään ravintolassa aiheutti hirveää stressiä tai pahaa omaa tuntoa tai jopa tilaisuudesta poisjäämistä! Olin tuossa painossa erittäin timmi ja hoikka, rasvat n 15% muttta vihasin ulkonäköäni olin silloin mielestäni ”läski” ja pienikin painon nousu ylös sai minut, noh jopa haluamaan kuolla.. Katsoin kuvia tuolta ajalta juuri hetki sitten ja olin kyllä todella todella timmi ja hyvännäköinen, vaikka silloin(kuin) vihasin ulkomuotoani (mikään ei riitä) ja vaikka henkinen hyvinvointi oli pahasti miinuksella. Kiitos että jaoit tämän, aion jatkaa samalla asenteella! Liikkuen, terveellisesti pääosin syöden mutta elämästä nauttien.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Paluu koulunpenkille! – Vaiko sittenkään?

Olen ollut reilun vuoden virkavapaalla opettajan työstäni turkulaisesta lukiosta. Tänään kävin koululla kääntymässä ja nuuhkimassa tulevaa, sillä PALAAN KOULUUN ensi elokuussa. Silloin tulee täyteen kokonaiset 1,5 vuotta pois opetustehtävistä. Paluu tulee olemaan kuitenkin hyvin erilainen,…

Ulkopuolinen nainen

Muistan sen, kuin eilisen. Kävin Ruissalossa, lapsuuteni kesäpaikan naapurissa, usein leikkimässä samanikäisen tytön, Johannan kanssa. Kerran mukaan tuli myös kolmas, hieman vanhempi tyttö. Huvilalla oli samaan aikaan myös poikia, ja muistan elävästi, kuinka ulkopuolisuuden tunne…

Hampaiden valkaisu – Miten hymyn kävi?

Olen jo pitkään miettinyt hampaideni valkaisemista. Kahvi ja tee värjäävät hampaita, ja minulla on luonnostaan hieman kellertävä ja lasimainen hammaslaatu (ainakin omasta mielestäni). Treeniryhmässäni on jo vuosia ollut mukana eräs hammashoidon ammattilainen, joten vihdoin rohkaistun…

Miksi lähteä omalle lomalle/hyvinvointimatkalle?

Hyvinvointimatkailu tuntuu olevan tällä hetkellä todella pinnalla. Naapurimaassamme Ruotsissa mennään tässä asiassa edellä. Olen nimittäin jo useamman vuoden, ruotsalaisia hyvinvointilehtiä lukiessani, pannut merkille, kuinka erilaisia Bootcamppeja, joogamatkoja, juoksureissuja ja hyvinvointileirejä on tarjolla jos jonkilaiseen makuun….

Kolme treeniä päivässä – Toscana houkuttaa hyvinvointiin!

Kaupallinen yhteistyö: Nivea

Aamut alkavat Toscanan hyvinvointimatkalla kokoontumisella Villan pääporteille klo 7.30. Ihmiset heräilevät omaan tahtiin ja käyvät nappaamassa keittiöstä kahvia ja hedelmän. Verryttelemme edellisen päivän treeneistä hieman kipeytyneitä lihaksia, taivuttelemme kroppaa samalla raikasta ja kostea maalaisilmaa hengitellen….

Treeniä, aurinkoa, hyvää ruokaa, 25 naista ja Toscana

Kuin unelma, joka olisi käymässä toteen. Näin ajattelin, kun tiesin olevani lähdössä valmentamaan Italiaan Toscanaan My Body & Balancen kuusipäiväiselle treenimatkalle: iso, vain meidän käytössämme oleva villa keskellä maaseutua, lähes 30 naista ja Italian kevät….

Maidoton ja gluteeniton – Pitäisikö Sinunkin?

Luin sohvalla rötkötellen uusinta Fit-lehtä. Henkilöhaastattelut ovat aina niitä kiintoisimpia. Tällä kertaa silmiini kuitenkin pisti erityisesti se, että kaksi eri haastettelun antanutta naista kertoi ruokavalionsa olevan maidoton ja gluteeniton: ”koska se sopii heille parhaiten”. Ilmeisesti…

Lisää liikkuvuutta – Viisi parasta liikettä!

Pidän kovasti dymaamisista liikkuvuusharjoitteista, joissa lempeän liikkeen kautta haetaan keholle veteryttä ja laajempia ratoja. Olen huomannut, miten säännöllisellä, muutamankin liikkeen liikkuvuustreenillä saa todella nopeasti (jo parissa viikossa), huimia tuloksia. Esimerkiksi rintarangan ja lonkankoukistajieni jumit ovat…

Catwalkilla pelkkää hyvää

Kun yhden lempiblogini kirjoittaja Karoliina ”Kolmistaan” Sallinen laittoi minulle viestiä, ja kysyi malliksi Mannerheimin lastensuojeluliiton hyväntekeväisyysmuotinäytökseen, suostuin oitis. Jos voisin sillä, että kävelen Catwalkia edestakaisin esitellen vaatteita, tehdä jotenkin lapsille ja lapsiperheille hyvää, niin kukapa…

Miksi purskahdin joogatunnilla itkuun?

Olen käynyt erilaisilla joogatunneilla säännöllisen epäsäännöllisesti jo vuosia. Jooga rauhoittaa mieleni ja saa oloni tuntumaan poikkeuksetta hyvältä. Olen harrastanut pääasiassa dynaamisempia joogamuotoja, kuten astangaa ja Vinayasa Flow -joogaa. Tykkään siitä, että niissä pysytään liikkeessä hengityksen…