Kesäjuoksijan vinkit – puhelimen paikka, vessa-asiat ja tärkeimmät varusteet

Kesäjuoksija tässä moi! Juoksusesonki on parhaimmillaan, ja olen löytänyt itsenikin yhä useammin nauttimassa valoisista kevätaamuista jokirannassa, auringon heräillessä urheilupuiston vanhan myllyn takaa. Siinä on taikaa! Onhan se juoksu vaan mukavampaa, kun ei ole pimeää, liukasta, märkää ja kylmää, kuten talvikuukausina, vaikka silloinkin toki tulee juostua.

Kesäjuoksijan suurin uhka on ahneus ja pöly

Kesäjuoksijan suurin uhka on varmaankin ahneus, koska juoksuun hurahtaminen ilmojen lämmettyä voi mennä överiksi. Juoksukausi voi liiallisen juoksemisen ja sitä seuraavien vammojen takia jäädä valitettavan lyhyeksi. Siksi pidän itsekin huolta siitä, etten innostu liikaa juoksun ”helppoudesta”, vaan juoksulenkkejä kertyy maltilla 2-3 viikossa. Loput lenkit teen kävellen.

Siite- ja katupöly ovat juoksijalle keväisin usein aika iso ongelma. Katupölinän ollessa pahimmillaan vältän tietoisesti keskustan alueita ja suuntaan metsään ja luontoon. Siitepöly onkin sitten haastavampi homma.

Kesäjuoksija pukeutuu kevyesti – ja kaksiin sporttiliiveihin

Karmeinta on, jos juoksulenkillä huomaa, että vaatevalinnat ovat menneet pieleen. Itselläni kaikki lähtee sporttiliiveistä, joiden tulee olla juostessa tukevat, jottei hölsky.

Minulla on ehkä vähän huono, mutta äärettömän kätevä tapa kuljettaa puhelintani liivien sisällä lenkin ajan, joten puen usein alle kevyen ja yksinkertaisen sporttitopin ja päälle sitten sen tukevamman version. Näin saan puhelimen sujautettua liiveihin ilman, että se on ihokosketuksessa (ja sitä myöten aivan hikinen).

Sain muuten kerran palautetta, ettei puhelinta saisi pitää liivien sisällä. Voi kuulemma aiheuttaa rintasyöpää.. En ole moisesta ennen kuullut enkä tutkimustietoa lukenut, mutta välillä olenkin sitten sujauttanut puhelimen juoksutrikoiden reisitaskuun. Napakka sivutasku onkin kyllä aivan ehdoton.

Puhelin on aina mukanani, koska tykkään kuunnella juostessani kirjoja ja podcasteja. Puhelimen pitää olla myös nopsasti käden ulottuvilla, jos vaikka haluan napata kuvan. Hyvät langattomat kuulokkeet, jotka pysyvät korvissa juostessakin, ovat yksi tärkeimpiä juoksuvarusteitani. Toinen tärkeä varuste on Suunnon älykelloni, josta seuraan lähinnä lenkin pituutta.

Juoksutrikoiden tai -shortsien pitää ehdottomasti pysyä päällä ilman, että niitä tarvitsee kiskoa kertaakaan lenkin aikana ylöspäin. Pukeudun juoksulenkille, sekä talvella että kesällä, mahdollisimman kevyesti. Yleensä alkulenkistä saa vähän viluttaa, mutta loppulenkistä kiitän, etten laittanutkaan sitä ”yhtä välipaitaa”. Liiat vaatteet haittaavat omaa juoksukokemustani paljonkin.

Kesäjuoksijan viileät aamut

Olen aamuliikkuja ja se näkyy myös lenkeissäni: juoksen mieluiten aamuisin, jolloin on vielä hiljaista, työmatkaliikennettä lukuunottamatta. Aurajoen rannassa on minusta kivampi hölkätä aamulla, kuin kesäiltana, jolloin tuhat muutakin ihmistä on päättänyt suunnata sinne. Aamulenkeissä on myös se hyvä puoli, että kuumina kesäpäivinä aamut ovat vielä tarpeeksi viileitä, eikä helleähkyä tule.

Tärkeintä olisi kuitenkin löytää se itselleen parhaiten sopiva aika juosta. Ihmettelen aina iltaisin kotimme ohi kymmenen aikaan illalla lenkkeileviä ihmisiä. En pystyisi moiseen, mutta se lienee heille juuri se sopivin, tai ainut mahdollinen treenihetki.

Kesäjuoksijan nesteytys ja vessat

Lämpimillä ilmoilla tärkeintä on nesteytys. Haasteena koen kuitenkin sen, ettei juuri ennen lenkkiä voi juoda liikaa vettä, ellei sitten ole hyviä vessapaikkoja matkan varrella.

Koska itse juoksen aamuisin, pidän huolta, että edellisillan tankkaus on sujunut jouhevasti. Syön iltaisin tukevasti ja nautin reilusti vettä. Aamulla minulle riittääkin sitten pelkkä vesilasi tai kaksi, sekä kuppi kahvia. Tukevamman aamupalan nautin vasta lenkin jälkeen. Oma juoksuni kulkee parhaiten tyhjällä mahalla.

Silti vessahätä voi yllättää. Mökillä ollessa tämä ei ole ongelma, mutta Turun ruutukaava-aluella pusikot eivät toimi. Oman lenkkini varrella onkin onneksi hyvä vessapaikka aivan Suomen joutsenen vieressä olevalla aukiolla. Nuo siistit yleisövessat ovat useimmiten auki, ja siellä tuleekin melko monesti pistäydyttyä, jos aamukahvi on ollut kovin suuri. Siihen jo mainitsemaani trikoiden reisitaskuun sujautan kuitenkin aina varmuuden vuoksi vähän paperia..

Juoksuturistina

Mikään ei voita juoksulenkkiä kauniina kesäpäivänä, kun askel rullaa ja maisemat vaihtuvat. Minusta tuntuu, kuin olisin turisti omassa kotikaupungissani, kun viiletän pitkin vierasvenesataman laituria ja katselen, kun purjeveneessä juuri heräillään aamupesulle.

Juoksu on myös mahtava tapa tutustua uusiin paikkoihin ja aina reissuillamme, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin vedän lenkkarit jalkaan ja käyn haistelemassa kohteen atmosfääriä. Ehkä mieleenpainuvimmat aamulenkit olen tehnyt Veronassa ja Lontoossa katsellen heräilevää kaupunkia ja töihin kiiruhtavia ihmisiä. Toki myös aamulenkit rantakohteissa ovat myös upeita kokemuksia.

Se muuten piti vielä sanoa, että aamulenkkini ovat leppoisia ja usein melko lyhyitä 20-40 min mittaisia. Juuri sellaisia, joilla saa koko päiväksi energiaa ja hyvän olon ilman, että olisi aivan rättipoikki treenin jälkeen.

Tässäpä näitä randomeja kesäjuoksuvinkkejä. En muuten tainnut puhua mitään lenkkareista, jotka ovat aika keskeinen varuste lenkkeilijälle. Olen itse vuosien saatossa juossut ties millä kengillä, mutta viimeiset 8 vuotta Adidaksilla.

<3 Anna

Tuu instaan @ansaivo

Kommentit (5)
  1. Olisiko sinulla hyvää vinkkiä miten tuosta juoksusta oppisi nauttimaan. Juoksussa ( tai edes hölkässä) minua kiinnostaisi matala kynnys lähtemiseen,vain tossut jalkaan ja menoksi. Mutta ongelma on se, että en ole oikeastaan koskaan juossut. Muutaman kerran olen aloittanut, mutta pysyvää siitä ei ole tullut. Juoksu on mielestäni tylsää. Ja totuus on se, että en kyllä kovin pitkää matkaa edes pysty juoksemaan/hölkkäämään ( siis huono kunto ja penikat kipeytyy). Mutta joka kevät tuo juoksu/hölkkä mieltä kuitenkin polttelee. Kaikki juoksuohjelmat tuntuvat vaativan harjoituksia 3 kertaa viikossa. Mutta koska harrastan muutakin mm. käsitöitä ja golfia ei tuo 3 kertaa viikossa ole realistinen.Aloittanut olen siis ( monta kertaa ) ensin kävellen ja sitten vähitellen hölkkää lisäten, mutta tosiaan tuo 3 kertaa viikossa on minulle liian usein. Onko vinkkiä miten onnistuisin?

    1. Sama täällä. Juoksu kiinnostaisi, koska se olisi hyvä ja helppo laji peruskunnon parantamiseen, mutta se vaan tuntuu todella tylsältä.

    2. Haluat siis nauttia juoksemisesta mutta et ole valmis tekemään töitä sen eteen? Kyllä se vaan säännöllisyyttä ja kärsivällisyyttä tarvitsee, että juoksu alkaa sujumaan ja siitä nauttii.
      Itsellä juoksunautintoa lisää ehdottomasti se, että treenaa keskivartalon ja yläkropan lihaksia siihen kuntoon, että juoksuasento pysyy hyvänä ja keskivartalosta saa tukea. Myös jalkojen lihaskuntotreeni keventää askelta. Ja oikea juoksuasento lopetti itsellä penikkaongelmat.
      Ja kun juoksuun hurahtaa niin kummasti tuon 3 kertaakin viikossa löytää sille aikaa. Itse käyn tällä hetkellä 1-2 kertaa juoksulenkillä viikossa, koska harrastan niin paljon muuta raskasta liikuntaa.

      1. Ilmeisesti asia on sitten niin, että 3 kertaa pitää viikossa käydä, että asia alkaa luistamaan. Olen kyllä tuotakin kokeillut ja päässyt siihen, että hölkkäsin ( aloittaen pikkuhiljaa kävellen ja hölkäten, hölkkää lisäten, kolme kertaa viikossa yhteensä ehkä noin 9 viikkoa ) noin puoli tuntia ja koko matkan odotin, että homma loppuu. Eli ehkäpä pitää vain todeta, että kaikki ei tykkää kaikesta ja juoksu / hölkkä ei ole minun lajini. Jatkan siis edelleen tanssin, kuntosalin, melonnan, golfin ja käsitöiden parissa ja jätän suosiolla juoksun/ hölkän niille jotka siitä tykkäävät.

  2. Hei, kiva postaus! Olisiko sinulla vinkkejä sellaisista juoksutrikoista, joita ei tarvitsisi lenkin aikana kiskoa ylöspäin? 😀 Itse en ole vielä löytänyt!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *