Stressitohtori
Stressitohtori

Nämä toimintatavat ovat auttaneet sairauksien kanssa

Olen kamppaillut viime syksyn ja talven kipujen ja muiden toimintakykyä olennaisesti rajoittavien oireiden kanssa. Syksyllä sairastamani keuhkokuumeen jälkeen sain seuralaisekseni migreenin, joka äityi niin, että olin lopulta useammin migreenissä, kuin ilman migreeniä. Tämä kirjoitus ei ole kuitenkaan sairauskertomus. Haluan kertoa niistä oivalluksista, jotka ovat auttaneet itseäni pääsemään takaisin toimintakykyiseksi.

Mitkä toimintavat auttoivat?

Kun tuska alkoi käymään suureksi, olin lähes pakotettu tekemään tilanteelleni jotain. Joskus on upottava melko syvälle, ennen kuin yrittää etsiä kaikki mahdolliset keinot päästä takaisin pinnalle. Näistä alla olevista toimintatavoista on ollut itselleni apua.

1. Oman tilanteen hyväksyminen

Oman tilanteen hyväksymisellä en tarkoita sitä, että ajattelisimme olevamme loppuelämämme sairaita ja samassa jamassa. Hyväksymisellä tarkoitan ennemmin sitä, että malttaa jarruttaa elämän muissa osa-alueissa ja ottaa aikaa itsestään huolehtimiselle ja parhaimmassa tapauksessa paranemiselle.

Silloin kun terveys pettää, tarvitsemme ihan konkreettisesti aikaa ja kaiken käytettävissä olevan henkisen energian, jotta voimme keskittyä itsestämme huolehtimiseen. Voi olla, että joudumme tekemään osittain itsekkäiltäkin tuntuvia ratkaisuja ja päätöksiä ajankäyttömme suhteen, mutta priorisointi on sairastuneelle tärkeää. Jos nimittäin yritämme vain puskea entisellä vauhdilla ja unohtaa sairastumisemme, ongelmia on luvassa.

2. Sinnikkyys avun etsimisessä ja toivon vaaliminen

Jos sairaus ei ole lääkäreille aivan selvää pässin lihaa ja/tai hoidettavissa helposti lääkkeillä tai muulla toimenpiteellä, voi edessä olla avun etsiminen laajemmin. Yksi, kaksi tai edes useampi lääkäri tai hoitava taho ei välttämättä osaa auttaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että apua ei olisi tarjolla, mutta sitä voi joutua etsimään sinnikkäästi ja kauemmin. Tässä vaiheessa on tärkeää, että ei missään nimessä heitä pyyhettä kehään ja luovuta.

Sinnikkyys on ollut yksi itseäni eniten auttaneista toimintatavoista, kun olen tarvinnut apua. Kun olen tarpeeksi sairas tai kipeästi avun tarpeessa, käännän kaikki kivet, jotta löydän jotain apua.

Toivoa on erittäin vaikea pitää yllä etenkin kipeänä ja oireiden ollessa pahimmillaan. Aivot melkein kuin pakottavat ajattelemaan, että tätäkö on loppuelämäni. Pahimmilla hetkillä energia menee selviytymiseen, mutta kun tulee edes pieni valoisampi ja parempi hetki, kannattaa toivoa vaalia kaikin mahdollisin keinoin. Itse pidän toivoa yllä esimerkiksi ajattelemalla, että olen selviytynyt ennenkin vaikeista tilanteista, selviydyn nytkin. Saatan myös käyttää mielikuvaharjoitusta, jossa keskityn ajattelemaan itseäni terveenä.

3. Konkreettiset askeleet ja toimintasuunnitelma

Jos on tilanteessa, että lääkärillä käynti ja tarjotut lääkkeet eivät auta, kannattaa apua alkaa haarukoimaan laajemmin. Tällä en tarkoita sitä, että lääketieteellinen apu välttämättä hylätään, vaan että etsii erilaisia vaihtoehtoja. Hoitokeinot voivat vaihdella paljon myös lääkäreittäin riippuen siitä, mitä lähestymistapaa lääkäri kannatta tai mihin hän on perehtynyt.

Sitä mukaa kun talvella löysin erilaisia hoitomuotoja, listasin niitä ylös ja päätin, mitä kokeilla ensin. Toimintasuunnitelman tekeminen itselle ja konkreettisten askeleiden ottaminen lisää hallinnan tunnetta, joka vähentää stressiä. Tulee tunne, että pystyy itsekin vaikuttamaan avun saantiin.

Silloin kun apua on todella etsittävä joka puolelta, googletan paljon ja myös englanniksi. Tottakai kriittisyyttä täytyy tällöin olla mukana roppakaupalla ja järki päässä siinä, mitä kaikkea lähtee kokeilemaan. Yleensä itse ajattelen, että jos jollain hoitokeinolla ei voi itseään vahingoittaa, sitä voi kokeilla.

4. Toiselle puhuminen ja lintuperspektiivi

Kun on sairas, tulee väistämättä parempia ja huonompia hetkiä. Vaikka löysin aluksi erään hoitokeinon migreeniini, se keino ei kuitenkaan auttanut pidemmällä aikavälillä, vaan oireet palasivat. Toivoa täynnä ollut mieleni luhistui hetkeksi ja epätoivon tunteet olivat voimakkaat. Tällaisina hetkinä on todella arvokasta, jos on joku jolle voi puhua omasta olostaan ja tunteistaan. Puhumalla voi tilannettaan saada selkiytettyä omassa päässä ja parhaimmassa tapauksessa saa lisää voimia uusien hoitokeinojen etsimiseen.

Lintuperspektiivin ottaminen ja oman tilanteen suhteuttaminen ovat myös auttaneet. Kyllä, tunsin migreenikkona helpotusta, kun katsoin Hortonin syndroomasta kertovan dokumentin (Horton tunnetaan myös nimellä itsemurhapäänsärky). Oman sairauden vertaaminen toiseen sairauteen ei automaattisesti helpota oloa etenkään kipuvaiheessa, mutta voi auttaa suhteuttamaan ja tuoda lohtua, jos oma tilanne ei ole pahin mahdollinen.

Mitä olen oppinut?

En ollut talvella elämäni ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa jouduin etsimään apua oireisiini tai sairauteeni useasta eri paikasta. Jos joku asia on mielessäni vahvistunut, niin luottamus siihen, että vaikeaan tilanteeseen voi löytyä apua, kun sinnikkäästi etsii ja kokeilee.

1. Oman toiminnan merkitys on suuri

Oikeastaan vasta viime syksyn ja talven koettelemusten jälkeen mielessäni on kirkastunut ajatus, kuinka tärkeää on vastuun ottaminen oman sairauden hoidossa. Kuinka helppoa olisi aina ajatella, että lääkkeet tai jokin toimenpide hoitaa sairauden pois päiväjärjestyksestä. Näinhän ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu.

Niin paljon kuin vain omat voimat riittävät, kannatan aktiivista toimintaa oman sairauden hoidossa. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että pitäisi pärjätä yksin, vaan että yhdessä hoitavan tahon kanssa tekee kaikkensa sairauden hoitamisen eteen. Se voi tarkoittaa omasta hyvinvoinnista huolehtimista tai tarvittaessa erilaisten hoitokeinojen etsimistä.

2. Kehoa kannattaa vahvistaa

Ehkä kaikkein suurin oppi viimeisen puolen vuoden aikana on ollut, että kehon paranemismekanismeihin voi vaikuttaa myös itse, ja kaikki tavat vahvistaa kehoa kannattaa ottaa käyttöön. Olen yhä enemmän ja enemmän sitä mieltä, että mahdollisen lääkehoidon rinnalla kannattaa aina käyttää myös omaa kehoa vahvistavia hoitokeinoja.

Toki tiesin jo entuudestaan, että stressitasojen madaltaminen on olennaisen tärkeää, jotta keho saa lisää voimavaroja. Mutta sen lisäksi opin, että sillä mitä syömme, voi joskus helpottaa uskomattoman paljon joidenkin sairauksien oirehdintaa tai saada itsensä jopa oireettomaksi. Syömämme ruoka vaikuttaa hormonitoimintaan, suoliston bakteerikantaan ja moneen muuhunkin asiaan elimistössä, joten se ei ole yhdentekevä asia etenkään sairaalle.

3. Turvaverkon olemassaolo on tärkeää

Sain taas todistaa, kuinka tärkeää on turvaverkon olemassaolo silloin, kun sairastaa. Turvaverkolla tarkoitan sekä läheisiä ihmisiä, että rahasäästöjä.

Kannatan suuresti rahan laittamista säästöön jos suinkin mahdollista edes pikku hiljaa, vaikka olisi tällä hetkellä täysin terve. Olen ollut monta kertaa tilanteessa, jossa olen säästöjeni avulla voinut ostaa apua sairauksiini silloin, kun sitä on pitänyt etsiä eri tahoilta. Nykyään rahallisen turvaverkon olemassaolon välttämättömyys on itselleni itsestäänselvyys.

Lue myös:

Vagushermo kehon stressin vähentämisessä

Kun hoidat kehoasi, hoidat stressiäsi

Seuraa Stressitohtoria Facebookissa

sairauksien hoito

Kuva: Evan Kirby

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *