Lähemmäksi luontoa ja luonnetta

Seisoin metsässä ja ihmettelin puihin kiinnitettyjä linnunpönttöjä. Mieleni ja olotilani oli rauhallinen, kuten metsässä yleensä on. Olen jo kauan pistänyt merkille, kuinka paljon luonto vaikuttaa hyvinvointiini riippumatta siitä, olenko piipahtanut metsässä, kiivennyt vuorelle, kerännyt kiviä merenrannoilta tai katsellut eläinten puuhastelua. Mitä kauemmin olen pois luonnosta, sitä huonommin voin.

Silti olen nipistänyt ajasta luonnossa.

Kirjoittaminen on vaikeaa, mutta rakastan sitä. Se on tapani jäsentää ajatuksiani ja jakaa niitä muille. Lukemalla ja pohtimalla muiden ajatuksia tunnen olevani yhteydessä toisten ihmisten kanssa. Tällainen vuorovaikutuksen tapa on itselleni hyvin luonnollista.

Haluan vajota ajatuksiini, sillä niitä päässäni on paljon ja ne vaativat tulla kuulluiksi, jäsennellyiksi, joskus kirjoitetuiksi ja jaetuiksi.

Haluan käydä kahdenkeskisiä keskusteluja, joissa voin keskittyä kiireettömään ja aitoon ajatusten vaihtoon.

Jos sen sijaan tuhlaan liikaa aikaa tyhjänpäiväisiin, merkityksettömiin, energiaa vieviin tai luonteelleni täysin päinvastaisiin tekemisiin, voin huonosti.

Silti olen tänäkin vuonna tehnyt niin.

Wikipedian mukaan luonne tarkoittaa tietoisen tai tuntevan olennon, kuten ihmisen tai eläimen käytöksen ja mielentilan yksilöllisiä piirteitä.

Olen vuosien saatossa tutustunut luonteeseeni ja muokannut elämäntapaani siihen sopivaksi. Samalla olen yrittänyt pitää luontoa liki. Välillä olen hairahtunut, ja sitten olen taas löytänyt oikealle polulle.

Jos aikaa ja energiaa ei jää kirjoittamiselle, ajattelulle, lukemiselle ja aidoille kohtaamisille tiedän, että asioiden pitää muuttua. Elämä voi järjestää joskus yllättäviä kuormitustekijöitä, haasteita ja aikasyöppöjä arkeen, mutta ei se niin jatkuvasti tee. Jos arki tuntuu toistuvasti raskaalta, on syy jossain muualla kuin elämän satunnaisissa vastoinkäymisissä.

Kevään poikkeustilanne hidasti tekemisen karusellia ja antoi aikaa ajatella. Sekä omaa luonnetta että luontoa. Muistin taas, että haluan kulkea niitä kohti, en niistä pois päin.

Elämällä luontoa lähellä ja luonteeni mukaisesti voin irtautua muiden odotuksista ja toisiin vertailusta. Tunnen itseni voimakkaammaksi, rohkeammaksi, tyynemmäksi, iloisemmaksi. Tunnen vapautta ja yhteenkuuluvuutta. Hyvinvoinnin kannalta on olennaista että tiedostan, kuka aidosti olen ja mitä päivittäin valitsen.

luonne

Kuva: Karolina Badzmierowska

(Teksti on julkaistu alunperin S&S kustantamon blogissa.)

Kommentit (2)
  1. Itse kaipaan syvällisiä keskusteluja, mutta tällä hetkellä en tunne ketään, jota voisin pyytää kaveriksi. Uudessa asuin- ja työpaikassa on raskasta kulkea tekemässä tuttavuutta tuntosarvet pystyssä ”Hei haluutko jutella syvällisiä mun kaa?” Lisäksi tuntuu, että kellään ei ole nykyään aikaa rauhalliselle jutustelulle.

    1. Hei Saara ja kiitos kommentista! Aivan niin, uuden ystävyyssuhteen löytäminen ei välttämättä ole helppoa. Jos sinulla on jokin kiinnostuksen kohde tai harrastus, voisiko sitä kautta tutustua samanhenkisiin ihmisiin? Joskus jopa jonkin Facebook-ryhmän kautta voi tehdä tuttavuutta samoista aisioista kiinnostuneiden kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *