3 keinoa, joilla vähentää stressiä ja murehtimista
Olen vuosien saatossa huomannut, että on olemassa joitain erittäin tehokkaita mielen työkaluja päässä pyörivän huolikarusellin ja arjen murheiden lieventämiseen. Näistä on olemassa tutkimusnäyttöäkin, mutta kaikkein tärkeintä tietysti on, että ne toimivat tavallisen arjen keskellä. Pidän siitä, että keinot ovat helppoja ja nopeasti käyttöön otettavia. Ajattelen niitä mielen työkalupakkina, josta voi valita aina kulloiseenkin tilanteeseen sopivimmat.
Pidemmittä puheitta. Tässä mielen työkalupakki, jota itsen käytän jatkuvasti:
1.Myönteisten kokemusten taltiointi ja käyttö.
Kun seuraavan kerran olet tilanteessa, jossa koet jotain myönteistä tunnetta (esim. iloa, innostusta, tyyneyttä, levollisuutta), taltioi se hetki ja tunnetila muistiisi. Myönteisen kokemuksen taltiointi ei edellytä muuta, kuin läsnäoloa ja nautiskelua siinä hetkessä, jossa tunnetila on päällä.
Myönteisiä kokemuksia voi kerätä jatkuvasti, missä tahansa. Ne voivat olla arjessa tapahtuvia lyhyitä kohtaamisia ihmisten kanssa tai jonkin hienon ja ilahduttavan asian näkemistä tai kokemista. Hyvät lomamuistot jäävät usein vahvoina mieleemme, mutta haluaisin painottaa, että myönteisten kokemusten taltiointiin ei tarvitse, eikä kannata odottaa vuosilomaa.
Kun olet jossain ikävässä tai jännittävässä tilanteessa, muistele hetki tällaista myönteistä kokemusta. Pääset ainakin osittain kiinni samaan myönteiseen tunnetilaan ja tulet näin helpottaneeksi oloasi.
Myönteisiä kokemuksia voi käyttää etukäteenkin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että siirrät ikävässä hetkessä ajatuksesi johonkin mukavaan, vielä edessä olevaan tapahtumaan.
2. Näkökulman vaihtaminen.
Stressaavat ajatukset voivat muuttua hetkessä vähemmän ahdistaviksi, jos muutamme sitä näkökulmaa, jolla niitä katselemme. Voimme aina yrittää suhteuttaa omia murheitamme asettamalla ne linturperspektiiviin tai vertaamalla tilannetta vielä kurjempaan:
Paska tilanne, mutta asiat voisivat olla huonomminkin.
Ja yleensä voimme aina löytää elämästämme jotain, josta olla kiitollisia:
Onneksi minulla on läheinen ihminen elämässäni, kehen voin tukeutua./ Onneksi on katto pään päällä.
Tai voimme valita näkökulmaksi toivon ja uskon parempaan:
Alan etsimään keinoja, joilla tilanne voisi muuttua tulevaisuudessa paremmaksi.
3. Ajatusten nimeäminen.
Omat tuskaiset tai huolestuttavat ajatukset voi nimeämällä saada kutistumaan pienemmiksi. Juju on siinä, että tunnistat ajatuksesi ja ikäänkuin tarkkailet niitä ulkopuolelta. Esimerkiksi näin:
Sanot itsellesi ajatuksissasi tai ääneen, että nyt harmittaa kun työkaveri puhui ilkeästi.
Tai nimeät päässäsi pyörivän huolimyllyn:
Ahaa, nyt aloin taas murehtimaan.
Tämä kuulostaa ehkä hassulta, mutta ajatusten nimeäminen auttaa huomaamaan, että ajatukset ovat vain ajatuksia. Ne tulevat ja menevät. Kun ajatukset tunnistaa, huomaa myös konkreettisesti, kuinka omia tunnetilojaan voi suunnata ajatuksilla.
Kerran olin viemässä läheistä ihmistä tutkimuksiin. Jännitti, ja mieleni maalaili tietysti kaikenlaisia kauhukuvia. Joka kerta, kun jännitys meinasi ottaa yliotteen, keskityin tiukasti myönteisiin muistoihin ja tapahtumiin. Kävellessämme lääkäriin kiinnitin myös huomiota ympäristön kauniisiin yksityiskohtiin, jolla sain vedettyä itseni takaisin tulevaisuuden pelosta tähän hetkeen.
Piina jatkui vielä lääkärireissun jälkeen. Kaikki oli epävarmaa ja auki. Aloin vaihtamaan näkökulmaani asiaan. Sen sijaan, että olisin piehtaroinut entä jos- pelkoajatuksissa, olin kiitollinen, että läheiselläni ei ollut hengenvaaraa. Ymmärsin myös, että sillä hetkellä asioiden eteneminen suuntaan tai toiseen ei ollut omissa käsissäni. Ajattelin, että jos en voi tehdä asialle mitään, miksi en yrittäisi kaikin tavoin nauttia tästä ja tulevista hetkistä?
Näiden mielen työkalujen käyttö ei tarkoita tietenkään sitä, että kielteisiä tunteita pitäisi juosta pakoon. Kielteiset tunteet saavat tulla ja mennä, mutta vain harvoin niihin kannattaa jäädä vellomaan. Poikkeuksena ehkä suru, joka pitää saada käydä ajan kanssa läpi.
