MEIDÄN VUOSI 2019

Vuosi alkaa viedä aivan viimeisiä päiviään ja on aika miettiä kulunutta vuotta. Mielestäni on aina mielenkiintoista tässä vuodenvaihteessa pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä kaikkea vuosi onkaan meille antanut.

MEIDÄN VUOSI 2019

Meidän kuluneeseen vuoteen on kuulunut yllättävän paljon kaikenlaista, kun oikeasti alkaa kelailemaan taaksepäin. Vuoteemme on mahtunut mm. tähystys, infektioita, ihana kesäloma-reissu ja vaikka niin mitä. Nyt haluan nostaa vuoden jokaisesta kuukaudesta niitä suurimpia asioita pinnalle.

TAMMIKUU

Tammikuussa nautimme lumesta, koska kuvien perusteella sitä oli silloin aika reippaasti. Luistelimme muutamasti, mutta astma tahtoi hankaloittaa sitä harrastusta; viime talvena ei paljoa tarvittu pakkasta, että henki pihisi. Ja luistelu oli myös aika raskasta. Pulkkamäessä tahtoi ilmetä samaa ongelmaa, mutta silti me siellä useampaan otteeseen kävimme ja se oli yksi talven kohokohtia.

Alkuvuosi laittoi meidät myös harjoittelemaan eloa kuormittumisen ja muun aistipuolen asioiden kanssa. Silloin alkoi huomata tarvetta purra vaatteita, omia sormia ja ranteita, kun kuormitus kasvoi sekä päiväkotipäivän jälkeen huomasi, jos oli poikettu tavallisuudesta. Kehitimme keinoja, joilla helpottaa lapsen olemista ja kyllä tämän vuoden aikana on kaikkiaan opittu paljon sillä saralla. Vielä on töitä tehtävänä, mutta suunta on oikea; päällimmäisenä tavoitteena se, että tuon lapsen olisi helpompi olla vaikka ympäristö kuormittaisi.

HELMIKUU

Helmikuusta nousee ennen kaikkea tähystys mieleen. Siihen valmistautuminen ruokavalion kevennyksin, tyhjennyksin ja viimeisen yön paasto sekä Tampereelle ajelu on jäänyt vahvana mieleen. Vahvana mieleen on jäänyt myös se stressi, mikä valtaa odotellessa toimenpiteen loppumista ja oman lapsen jälleennäkemistä. Sitten se vaikea herääminen, rauhoittavien antaminen heräämisen helpottamiseksi ja lopulta se helpotus, kun se oli takana. Sitten odoteltiin tuloksia pitkään ja lopulta ne eivät antaneet oikein mitään 100% vastausta – epätietoisuus jatkui edelleen.

Helmikuu toi myös elämäämme parasiitin, Dientamoeba fragiliksen. Kaikkien epäuskoksi sellainen löydettiin ulostenäytteeltä ja meille annettiin suuri toivo siitä, että elämä voisi jopa helpottaa tämän löydöksen myötä, kun se häädetään pois. Helmikuussa tehtiin erityislupahakemukset, apteekki pääsi tilaamaan lääkkeet ja valmistauduimme raskaaseen kuuriin, joka olisi edessä.

Parasiitti ja tähystys vastauksia? -postaus

Alkuvuosi toi myös mm. selkeää sietokykyä sopivia ruoka-aineita kohtaan ja Leo pääsi ensimmäisiä kertoja mukaan pyörittelemään lihapullia sekä leipomaan omia rieskojaan. Tämä oli meille molemmille iso asia; lapsi, joka tahtoo olla kaikessa mukana pääsi vihdoin osallistumaan ruoanlaittoon oireitta. Sen jälkeen vuoden edetessä Leon on uskaltanut antaa olla leipomassa omaa marjapiirakkaansa ja mm. paistaa myös minun possun-jauhelihojani jne. Eli ison muutokset toi vuosi tässä suhteessa.

MAALISKUU

Maaliskuun yhtenä merkittävänä osana oli myös se, että silloin lähestyttiin tosissaan kuivaksi oppimista; harjoittelua oli pitkään takana lapsen omasta tahdosta ja vihdoin helmikuussa oltiin hyvin lähellä. Näin jälkikäteen ajatellen todennäköisesti parasiitin häädöllä oli suuri merkitys tähän asiaan.

”Haluan oppia kuivaksi” – postaus

Maaliskuussa jatkui myös parasiitin parissa, kun pääsimme antibiootti-kuurille ja samainen parasiitti löytyi myös minulta. Parasiitin häätö toi elämäämme valtavan turvotuksen ja kivun, apteekissa päivittäin juoksemista ja suoraansanoen tuskaa. Silti nyt taaksepäin katsellen en miettisi kahdesti lähdemmekö häätämään parasiittia vaiko emme; todellakin tekisimme sen uudetsaan. Dientamoeba fragilis -häätö helpotti tuon lapsen oloa ihan todella paljon. Meidän vuosi sai käytännössä uuden suunnan, kun teimme häädön.

Maaliskuussa kaiken kivun ja muun vastapainoksi teimme reissun kylpylään. Siellä tapahtui uskomattomia asioita; Leo sai ravintolasta itselleen sopivaa ruokaa päivällisellä ja hän uskaltautui uima-altaaseen aivan eri tavalla kuin ikinä. Se oli isoja asioita täynnä oleva kylpyläreissu. Ja hyvää vastapainoa stressin täyteiselle keväälle.

Ikaalisten kylpylä allergisen lapsen kanssa -postaus

HUHTIKUU

Huhtikuussa messuilimme yhdessä Leon kanssa Lapsimessuilla ja sitten pääsin messuilemaan äitini sekä siskoni kanssa Lautasella-messuille ilman Leoa eli messujen täyteinen huhtikuu.

Huhtikuussa oli myös pääsiäinen ja meidän perheessä se tarkoitti muovisia oksia sekä kantapään kautta oppimisen siitä, että sulkia ei jatkossa pääse enää meidän kotiin pääsiäisenkään kunniaksi.

Huhtikuussa meillä asui myös surullinen äiti-ihminen, joka menetti tärkeän ihmisen elämästään. Se oli itselleni suurin menetys tähän astisessa elämässä ja edelleen nousee kyyneleet silmiin ajatuksesta, ettei häntä enää ole.

TOUKOKUU

Toukokuusta päällimmäisenä on jäänyt mieleen siitepölyallergiat sekä uudelle tielle lähteminen.

Itselläni loppui työt toukokuun viimeinen päivä ja tulevaisuus oli tuossa hetkessä vielä aika auki. Kuten aina elämässäni, niin tälläkin elämä taas kuljetti eteenpäin ja elokuussa pääsin aloittamaan muissa töissä. Taas pääsin todistamaan sitä, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa. En kadu päätöstäni tuossa kohti vaihtaa maisemaa; niin paljon kuin työtäni rakastin, niin se + oma lapsi alkoi olla liikaa. Halusin olla parempi äiti.

Toukokuu toi myös siitepölyallergiaa meille molemmille. Leolle ei sovi antihistamiini ja se toi oman haasteensa kevääseen; muita lääkityksiä nostettiin ja toivottiin niiden kantavan kevään yli. Selvisimme kohtuullisesti olosuhteisiin nähden.

Toukokuu ja tivoli kuuluvat myös yhteen. Tivoli on jo meidän kevät perinteitämme ja siellä olimme myös tänä vuonna. Se on sen arvoista kaikesta kuormittumisesta ja muusta huolimatta; se aito, lapsen ilo minkä tivoli nostaa pintaan on uskomatonta ja niin upeaa. Siellä saamme hetkeksi unohtaa kaiken muun ja vain nauttia siitä hetkestä.

KESÄKUU

Meidän vuosi ja sen puoliväli. Kesäkuussa lomailimme mummalassa; teimme retkiä ja ulkoilimme. Nautimme lomasta, nautimme yhdessäolosta, nautimme läheisistä ihmisistämme. Olimme lomalla.

Kesäkuussa aloimme myös rohkeaksi ja lähdimme kummitädin kera Korkeasaareen. Allergisen lapsen kanssa se oli aika pelottavaa ja jännittävää, mutta siitäkin reissusta selvittiin upeasti; jännityksistä huolimatta!

Kesäkuussa teimme myös ensimmäisen kesäloma-reissun, Aulangon kylpylään. Siihen rakastuimme Leon kanssa molemmat aivan täysillä ja päätimme, että sinne täytyy joskus päästä vielä uudelleen.

Aulangon kylpylä allergisen lapsen kanssa – postaus

HEINÄKUU

Kesän kuukausi ja yhtä reissaamista; Ähtäri, isomummon mökki, laivamatka sekä Leon synttäri-juhlinnat kuuluivat tähän kuukauteen.

Ähtärin reissuun kuului lisänä aivan ihana maatilamajoitus, täysi rauha Tuurin -kauppakeskuksen ollessa kuitenkin aivan lähellä. Kiistatta isoin reissu, jota olemme uskaltaneet Leon kanssa ikinä tehdä ja sujui upeasti. Se antoi todellakin taas mahdollisuuden unelmoida vielä isommista reissuista jonnekin päin.

Tuuri ja ähtäri allergisen lapsen kanssa -postaus

Leon synttärit olivat myös iso osa heinäkuuta (oikeat synttärit vasta elokuussa, mutta juhlimme jo heinäkuun puolella). Juhlat järjestettiin mummalassa grillailun merkeissä; itse syntymäpäiväsankarin toiveesta. Fiilis oli katossa, ruoka hyvää ja lahjat osuivat aivan nappiin. Hyvät juhlat kaikkinensa!

Heinäkuussa teimme reissun myös isomummon mökille; järven rantaan, rauhalliseen ja ihanaan ympäristöön. Metsää, rauhaa, luontoa. Ei ole parempaa paikkaa viettää osaa kesästään!

Ainiin ja linnanmäellekin ehdimme vielä aivan loppukuusta kummisedän kanssa!

ELOKUU

Elokuu taisi hujahtaa tunnereaktioita aiheuttaneen marjapiirakan ja metäretkien merkeissä. Leo palasi päiväkotiin, aloitti uuden henkilökunnan ja uusien lapsien kanssa. Rankkaa oli ja kuormitus kovaa! Mutta ryhmän aikuiset osoittautuivat huipuiksi ja kavereitakin alkoi löytyä. Arki alkoi asettumaan hiljalleen.

Muutosta tuli kuluneeksi vuosi. Se oli aika tunteikasta; sitä mietiskeli positiivisia muutoksia oloissa, mutta samalla kaikkea menetettyä. Vuoden kohdalla joutui tavallaan uudelleen tajuamaan tapahtuneen; äiti sekä poika.

Homekoti jäi taakse -postaus

Elokuussa Leo sai myös ensimmäisen serkun.

SYYSKUU

Syyskuussa alkoi iskeä todenteolla se todellisuus, että ruokavalio laajenee kovempaa tahtia, kuin ikinä aiemmin. Monenlaista tunnetta suunnattomasta onnesta epäuskoon oli tarjolla.

Syyskuussa teimme laivareissun; siellä oireiltiin, mutta siitäkin selvittiin. Ilmeisesti kokolattiamatot, ihmisten tuoksut ja ilmastoinnit olivat vain liikaa. Leo sai omat, itselleen sopivat aamupalat.

LOKAKUU

Syksy toi tullessaan Pikkusiilit, joiden kelkkaan minäkin tulin hypänneeksi. Jos et ole vielä tutustunut Pikkusiileihin, niin nyt olisi aika!

Lokakuussa fiilisteltiin syksyä; retkeilimme lähimetsiin eväillä sekä ilman, ihmettelimme muuttuvaa luontoa. Näimme sieniä, lintuja, väriä vaihtavia lehtiä.. Oli ihanaa ihmetellä tuon 4-vuotiaan kanssa sitä muuttuvaa luontoa.

MARRASKUU

Marraskuussa hätyyttelimme 20 ruoka-aineen maagista rajaa joka oli ihan hurjaa. Emme juurikaan tehneet muuta, kuin olleet kotona ja tarhassa; rehellisesti sanoen tahdoin mahdollistaa sen mahdollisimman hyvän olon jota lähestyimme. Meillä nukuttiin paremmin, voitiin paremmin ja todellakin hätyyteltiin maagista 20 sopivaa ruoka-ainetta.

JOULUKUU

Joulukuussa aloitimme loman hurjan aikaisin ja suuntasimme jo alkukuusta mummalaan. Täällä me olemme edelleen ja nautimme olostamme.

Näin joulukuussa saan todeta, että meidän vuosi 2019 piti sisällään paljon kaikenlaista.

  • Leon ruokavalio tuplaantui. Helmikuussa oli 5 täysin sopivaa, 2 muutamasti viikossa sopivaa sekä 3 satunnaisesti sopivaa ruoka-ainetta ja nyt joulukuun lopulla meillä on noussut sopivien listalle 21 ruoka-ainetta (osa satunnaisesti, osa muutamasti viikossa, osa rajattomasti).
  • Ehdimme nähdä ja tehdä kaikenlaista risteilystä useamman päivän Ähtärin reissuun
  • Vietimme paljon aikaa yhdessä, nautimme äiti-poika-ajasta
  • Lääkäreillä ravasimme edelleen
  • Päiväkodissa alkoi sujumaan
  • Kaksi ihanaa äiti-ihmistä loi PIKKUSIILIT ja pääsin mukaan Pikkusiileihin
  • Tähystys tuli tehdyksi
  • Parasiitti löytyi ja häädettiin -> oloon vaikutus oli suuri, hyvällä tavalla
  • Meidän vuosi oli kaikkinensa aika hyvä. Kiitos vuosi 2019! Annoit meille paljon positiivisia asioita ja paljon toivoa eteenpäin menosta. Huippua!

HYVÄÄ LOPPUVUOTTA JA AIVAN LOISTAVAA VUOTTA 2020 TOIVOTTELEMME TÄÄLTÄ! 🙂 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *