Vauhtihirmun elämää
Vauhtihirmun elämää

Terveellisesti, puhtaasti ja monipuolisesti

Joskus ennen Leon syntymää minulla oli hienoja ajatuksia siitä millainen äiti olisin tai millaista ruokaa lapselleni tarjoaisin. Tiesin ravinnosta kohtuullisen paljon, olin siitä kiinnostunut ja tutkin paljonkin lapsen ravitsemukseen liittyviä asioita. Lapseni oli tarkoitus syödä terveellisesti, monipuolisesti, tottua eri makuihin ja syödä oheistusten mukaisesti. Seurasin tutkimuksia siitä, mitä kannattaa välttää ja mitä suosia; tutkin ja tuumailin muodostaakseni aina sen oman mielipiteeni ja mihin tahdoin tähdätä. Koska kuten tiedämme, niin eri lähteestä löytyy erilaista tietoa ja puhumattakaan muuttuvasta tiedosta. Tahdoin ruokkia lapseni terveellisesti, puhtaasti ja monipuolisesti. Tämä kaikki kuitenkin hyvin pitkälti romuttui ensimmäisten soseiden maisteluiden kohdalla; ei minun lapselleni sopinut yhtään mikään. Sillä tiellä olemme edelleen, tyytyen tasan niihin ruoka-aineisiin, mitkä tuolle lapselle sopii.

Lisää kulkemastamme tiestä Ensimmäiset vuodet -postauksessa.

”VÄLTÄ NÄITÄ!” ja ”SYÖ ENEMMÄN NÄITÄ, TERVEYTESI KIITTÄÄ!”

Kyllä, älyttömän hienoja ajatuksia, mutta ei aina vain mahdollisia noudattaa. ”Terveellisesti, puhtaasti ja monipuolisesti” -ajatus on vain ajatus ja lähinnä kaukainen haave meille joillekin, jotka yritämme miettiä lapsemme ruokavaliota ja saada edes jotenkin ruokittua lapsemme. Jollekin ainoa sopiva rasva on pitkälle prosessoitu kasvismargariini; silloin se on parempi, kuin ei rasvaa lainkaan. Jollekin sopii riisi eikä paljon mikään muu, joten silloin sillä yksinkertaisesti on mentävä, vaikka arseeni kuinka pelottaisi. Sokeri on huonoksi suolistolle, mutta entä jos se sopii ja tuo kaivattua lisäenergiaa jollekin lapselle, joka muuten syö auttamatta liian vähän? Jollekin ainoa sopiva peruna on ranskalainen ja toiselle ainoa sopiva liha on nakki; silloin on mentävä sillä mitä on. Lihan syönnistä puhutaan usein; Leon kohdalla sen vähentäminen tarkoittaisi armotonta nälkää. Lautasmalli olisi hieno, mutta entä kun yksinkertaisesti ei kykene kokoamaan sitä lautasta sen mallin mukaan?

Lautasmalli

Arseeni ja riisi

SE MIKÄ JOSKUS OLI ITSESTÄÄNSELVÄÄ EI OLE SITÄ ENÄÄ

Muistan, kuinka pohdin raskausaikana, milloin lapseni saisi ensimmäisen kerran sokeria tai kuinka välttäisimme karkkia mahdollisimman pitkälle. Sen sijaan voisimme herkutella pullalla tai jäätelöllä. Kuinka ajattelin, että en ala miksikään ehdoton ei -äidiksi; kuinka voisimme pari kertaa vuodessa käydä syömässä pikaruokaa. Mietin, kuinka opetan lapseni käymään ravintoloissa ja lasten nakki-annosten sijaan hän oppii syömään sielläkin puolikkaita ruokia aikuisten listalta. Niissä kuvitelmissa lapseni oppi syömään monipuolisesti, maistelemaan ennakkoluulottomasti ja nauttimaan ruoasta. Sitten lapseni syntyi ja seisoin aivan uudenlaisen todellisuuden edessä; ruoka teki kipeäksi, uhkasi mahdollisesti jopa henkeä ja yhtään mitään ei sopinut. Pian olin jo hukannut ajatukseni terveellisyydestä, koska ainoa päämäärä oli löytää lapselleni edes jotain syötävää. Sillä tiellä olemme edelleen; seuraavana kokeiluun on tulossa ghee eli kirkastettu voi ja sen jälkeen riisi. Eli ruoka-aineet, jotka eivät ole sieltä terveellsimmästä päästä ja joita moni on valmis arvostelemaan.

Se, mitä joskus pidin itsestäänselvänä, niin ei todellakaan ole sitä enää. Olen joutunut taipumaan ja hyväksymään, että elämme allergia-elämää. Pääasiallinen tavoite on löytää ruokia, joilla tuo lapsi kasvaa ja voi hyvin eikä menetä henkeään; terveysvaikutuksia voidaan miettiä sitten joskus myöhemmin. Toivon, että joskus tuolla lapsella on vielä mahdollisuus tehdä niitä valintoja ruokansa suhteen jollain muulla mittarilla, kuin hengissä pysyminen. Terveellisesti, puhtaasti ja monipuolisesti; ehkä joskus vielä.

Yritän sanoa, että aina ei ole mahdollista tehdä niitä valintoja, joita tahtoisi. Ja tilanteen ollessa se, ettei voi tehdä haluamiaan ratkaisuja niin ainakaan muiden arvostelu ei asiaa auta. Minun lapseni söisi aivan erilailla, jos se suinkin olisi mahdollista. Suosisimme luomua, söisime monipuolisesti, tiettyjä rasvoja käyttäen, vähentäisimme lihan määrää ja tekisimme monia muitakin parempia valintoja. Aina se ei kuitenkaan ole vaihtoehto.

LOPPUKEVENNYS

Eilen automatkalla päiväkodista kotiin kävimme Leon kanssa aika ihanan keskustelun.

Leo: Miksi K ja muut syö päiväkodissa joka päivä eri ruokaa?

Minä: Koska K:n maha kestää joka päivä syödä eri ruokaa

Leo: Aijaa. Emmä vaan haluais. Mä tykkään peurasta ja mustikoista!”

Mielestäni tämä kiteyttää aika paljon. Lapseni on syönyt peuraa ja pensasmustikkaa ruokansa pääpainona pian vuoden eikä oikeastaan osaa edes kaivata muuta. Hän on tyytyväinen, vaikka meidän muiden ympärillä olevien mielestä ruokavalio on suppea, ahdistava ja tylsä. Meillä ei pahemmin puhuta allergioista vaan siitä, kuinka maha tulee kipeäksi vääristä ruoista. Sen hän kykenee ymmärtämään, hän tietää mitä on vatsakipu ja on kokenut sen useammasta ruoka-aineesta myös kohtuullisen akuutisti.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leon sairastelut

Leon sairastelut saivat jälleen jatkoa 23.11. päivän kunniaksi. Tänä vuonna tuli jo neljäs kerta, kun tauti osui kyseiseen päivään ja poika oli todella kipeä. Ensimmäisenä vuonna Leo sairasti ensimmäisen kuume-flunssansa ja se vei meidät lastenpolille….

VESI, mitä siitä sitten?

Tämän postauksen jälkeen minua saa pitää hulluna, jos siltä tuntuu. Eiköhän hulluna pitäjiä ole jo aika monia, joten eiköhän siihen joukkoon halutessaan mahdu. Myönnettäköön, että itselläkin on hiukan hullu olo kaiken tämän keskellä, joten en…

Viikon mummala-reissu

Kesällä vietimme mummalassa pidemmän pätkän ja silloin jo Leon puheissa vahvistui ”Äiti, saanko mennä joskus mummalle ihan yksin?” sekä ”Kohta minä menen mummalla. Ihan yksin!”. Toukokuussa hän jo puhui, kuinka tahtoisi mummalle jne, mutta kesällä…

Laajasti allerginen lapsi ravintolassa

Laajasti allergiselle lapselle voi olla vaikeaa saada ruokaa ravintolasta, vaikka suostuisi maksamaan siitä kuinka paljon tahansa. Ainakin itselle päässyt syntymään tällainen fiilis. Tuttu tunne? Yllättävän monelle ravintolalle tuntuu olevan mahdoton tehtävä tehdä listan ulkopuolelta, pystyä…

Ruuhkavuodet(ko)?

Melkein voisin vannoa, että olen saavuttanut elämässäni ne kuuluisat ruuhkavuodet. Tuntuu, että päivät vain menee huomaamatta. Aamu muuttuu illaksi, päivät muuttuu viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Pian on jo joulu vaikka juhannuksesta on vain hetki! Siinä…

Lakko toi kaksi vapaapäivää

Instagramissa olen maininnutkin, että olemme viettäneet Leon kanssa vapaapäiviä lakosta johtuen. En tokikaan itse kuulu liittoon, enkä sen puoleen tee töitäkään joita lakko koski. Silti lakko kosketti meidänkin elämäämme, lähinnä pakottaen meidät viettämään pari vapaapäivää….

Hei, meillä syödään lohta ja parsakaalia!

Kesällä tilanne alkoi näyttää aika epätoivoiselle, kun osa ruoka-aineista alkoi oireilla ja mitään uutta ei tahtonut löytyä tilalle. Vaihtoehdot alkoivat olla vähissä ja lähdimme liikkeelle shokki-rotaatiomallilla, heinäkuun fiiliksiä pääset lukemaan Shokkirotaatio-postauksestani. Rankat kuukaudet on eletty;…

Koti; mistä syntyy kodin tuntu?

Tässä on tullut ajateltua viime aikoina ja todettua, että kodin tuntu tulee yllättävän pienistä asioista. Koti on kuitenkin paikka, jossa pitäisi olla hyvä sekä turvallinen olo ja mielellään myös kotoisa olo. Olen miettinyt viime aikoina…

Allergia, astma, kuulonalenema, korvakierre jne

”Kaikkee sitä Leolla pitääki olla”  tuumasi eräs ihminen minulle WA:ssa kerrottuani tämän päiväisestä korvalääkäri-käynnistä. Hetken sitä pyörittelin päässäni ja tajusin, että tuo ihminen on aivan oikeassa. Kaikkea on pitänytkin osua tälle yhdelle ja samalle lapselle….

Ensimmäinen kuukausi uudessa kodissa

Vanhan kodin avaimet on vihdoin luovutettu vuokranantajalle ja olisi aika hyväksyä, että oikeasti olemme muuttaneet ja oikeasti tämä on nyt uusi kotimme. Kyyneleet nousevat jälleen silmiin. En olisi ikinä uskonut, että tämä ottaa näin koville…