ALLERGIAPERHE; Näkemys herkuista päiväkodissa/koulussa

”Miksei enää saa viedä herkkuja päiväkotiin/kouluun? Johtuuko se sokerista vai allergioista? Jos allergioista, niin miksi jonkun lapsen allergiat on pois mun lapselta?!” En tiedä, mitä viime päivinä on tapahtunut, mutta useammassa Facebookin ryhmässä on nyt tullut vastaan erilaisia aloituksia aiheesta ”synttäritarjottavien vieminen päiväkotiin/eskariin/kouluun”. Vai onko Facebook yht’äkkiä vain päättänyt nostaa ne minulle esille, kun yhteen keskusteluun otin osaa ohi mennen? En osaa sanoa, mutta minulle tuli pakottava tarve kirjoittaa oma mielipiteeni. Isosti, oman blogini puolelle puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Allergiaperheen äidin näkemys herkuista päivähoidossa/koulussa.

ALLERGIAPERHEEN ÄIDIN NÄKEMYS HERKUISTA

Rehellisesti sanoen olen todella onnellinen ja kiitollinen, ettei ainakaan meidän kaupungin päiväkotiin tai esikouluun ole saanut lapset tuoda syntymäpäivinään herkkuja. Muistan etäisesti, kun lapseni aloitti ensimmäisessä päiväkodissaan ja sinne sai viedä. Onneksi poika oli tuolloin niin pieni, ettei hän sitä sen suuremmin tajunnut. Mutta eihän tuolle lapselle silloin sopinut mikään, mitä muut toivat eikä meillä suinkaan ollut mitään omaakaan herkkua, jota olisi päiväkotiin toimittanut näitä päiviä varten valmiiksi kaappiin jemmaan. Tyhjästä on paha nyhjäistä.

Olen lukenut kommentteja, joissa nostetaan esille se, kuinka allergisen lapsen perhe voisi tuoda kaappiin tosiaan jotain sopivaa. Valtaosalle tämä jollain tavalla toimiikin (ottamatta kantaa, kuinka tylsää sille yhdelle on saada aina vaikkapa sitä yhtä tiettyä keksiä sieltä kaapista). Entä ne, joilla sitä sopivaa ei ole? Jos ei sovi yksikään karkki, keksi tai edes rusinat? Sitten se yksi lapsi pyörittelee peukaloitaan ja pohtii, että miksihän jäin jälleen ilman. Osalle näistä lapsista toki voi sopia jokin itse leivottu; silloin sen yhden lapsen vanhemman pitäisi AINA olla tietoinen siitä, koska jotain tuodaan sinne hoitoon/kouluun ja jaksaa leipoa edellisenä iltana (yönä) tai aamuna. Ja sanomattakin lienee selvää, että todennäköisesti tälle laajasti allergiselle ei tehdä mitään 10min leipomuksia vaan monesti se ottaa aikaa. Lisättäköön tähän vielä, että se samainen vanhempi saattaa leipoa sinne hoitoon tai kouluun myös vapun munkit, Runebergin tortut sekä joulun piparit. Ryhmässä voidaan laskea olevan vaikkapa 20-30 lasta; se yksi vanhempi siis leipoisi joka kerran omalleen jotakin + ne spessu-herkut. Kaikille ei kuitenkaan ole myöskään mitään spesiaalia, mitä leipoa näille syntymäpäivä-herkutteluille; annetaanko sille lapselle käteen riisikakku – se sama riisikakku, jota hän syö viidesti päivässä 365 päivää vuodessa?

”ALLERGISEN TÄYTYY OPPIA SIETÄMÄÄN PETTYMYKSIÄ”

Pelkkä tämä yllä oleva lause saa minut näkemään punaista. Allergisen lapsen äitinä näkemys herkuista ja niiden olemisesta monessa paikassa.. Ja varsinkin laajasti allerginen lapsi saattaa kohdata niitä pettymyksiä JOKA PÄIVÄ ruokailun saralla. Ei se ole pelkästään ne herkut, jotka aiheuttavat kateellisuuden tunnetta. Osa allergisista lapsista tekisi mitä tahansa saadakseen maistaa tomaattia, siivun juustoa tai jauhelihakastiketta kaverilta ruokailun yhteydessä. Sen allergisen lapsen kanssa käsitellään asiaa ja tunteita jatkuvasti; opetetaan, kuinka hän tulee kipeäksi epäsopivista asioista ja hän ei voi maistaa kaverin ruokaa. Allerginen lapsi oppii siihen, että muilla on oma ruokansa ja hänellä omansa.

On kuitenkin älyttömän vaikeaa selittää lapsille, miksi Pirkko-Petteri tuo päiväkotiin tai kouluun karkkeja ja kaikki muut saavat herkkuja, mutta hän ei. Allerginen lapsi siis käsittelee jatkuvasti niitä epäreiluuden tunteita, jotka liittyvät niin tavalliseen asiaan kuin RUOKA ja SYÖMINEN. Pitäisikö näitä pettymyksiä vielä lisätä ennestään tuomalla niitä se n. 20-30 kertaa lisää vuoteen? Minun oma näkemys herkuista, joita tuodaan syntymäpäivän takia on siis suoraan sanoen se, että ONNEKSI meidän kaupungissa niitä ei saa tuoda. Lapseni saa elää allergioidensa kanssa ihan riittävästi ja sietää pettymyksiä ihan riittävästi ilman tällaista ylimääräistä.

Samoja pettymyksiä käsitellään myös joulun alla, kun joulupukit jakavat karkkeja tai keksejä kaduilla ja kaupassa maistatetaan uusia herkkuja. Pettymyksiä kohdataan myös syntymäpäivä-juhlissa, joulupöydässä ja kahvilassa. Hetkittäin tuntuu, että aivan kaikkialla!

Melkein 6v ja ensimmäinen mehujää kodin ulkopuolella.

JA SE TURVALLISUUS! 

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä vielä pieni ajatus turvallisuudelle. Onko vanhemmilla riittävä osaaminen leipoa leipomuksia, joissa ei varmasti ole epäsopivia aineita ryhmän allergisille? Entä onko henkilökunnalla riittävä taito lukea pakkausselosteita ja löytää sieltä esimerkiksi maissin piilonimet tarvittaessa? Minusta on paljon turvallisempaa, ettei sinne päivähoitoon tai kouluun tuoda mitään ylimääräistä. Siellä keittiöllä kuitenkin ammattilaiset ovat takaamassa lapsille turvallisen ruokailun; sitä ei voida edellyttää kaikilta muilta. Mutta, jos tahdotaan tarjota syntymäpäivän kunniaksi herkkuja, niin silloin täytyisi osata tämä kaikki tarvittaessa.

Lisäksi tahdon nostaa vielä esille tilanteen, jossa vaikkapa luokkaan tuodaan jotain tarjottavaa ja jollain siellä luokassa on anafylaksia. Sitten ne kaikki muut syövät sitä herkkua X – murentavat ja koskevat likaisilla käsillään asioihin. Se luo aika suuren turvallisuusriskin tälle allergiselle, vaikka hän ei sitä itse söisikään.

EMME ELÄ KUPLASSA

Vaikka näkemys herkuista on itselläni tämä, niin en koe asuvani kuplassa tai yrittäväni kasvattaa lastani kuplassa, ilman pettymyksiä. Sen sijaan olen tyytyväinen turvalliseen kasvuympäristöön ja toisaalta siihen, että hän välttyy EDES niiltä vajaalta 30kpl pettymyksiä vuosittain. Hän saa kuitenkin kokea pettymystä ja pelkoakin aivan riittävästi, mitä tulee ruokaan ja muuhun. Meidän allergiaperhe ei kaipaa lisä-jännitystä saati lisä-pettymyksiä; niitä on meille jo riittävästi. Näin ollen nostan kaksi asiaa kaiken muun ylitse tässä kohti, joiden takia minusta on hyvä, ettei ainakaan meidän kaupungissa saa viedä herkkuja päivähoitoon tai eskariin:

  • Kaikille ei ole sopivaa herkkua
  • Turvallisuusriski

Me allergialasten vanhemmat pystymme moneen, mutta edes me emme pysty nyhjäisemään tyhjästä sopivia herkkuja. Emme edes, vaikka kuinka kovasti tahtoisimme! Joten, ei kai niitä herkkuja tarvitse tuoda syntymäpäivän merkeissä sinne varhaiskasvatukseen; eikö ilmankin kuitenkin pärjätä ja herkutellaan jokainen sitten kotonamme sopivilla?

 

AIEMPIA JULKAISUJA: 

MILTÄ TUNTUU OLLA ALLERGISEN LAPSEN ÄITI

ALLERGINEN LAPSI PÄIVÄHOIDOSSA

 

SOKERI SYYNÄ?

Sokeri on lähes karkotettu päiväkodeista – Turun Sanomat (ts.fi)

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *