MILTÄ TUNTUU OLLA ALLERGISEN LAPSEN ÄITI
Muutama päivä sitten minulta kysyttiin “Miltä tuntuu olla noin laajasti allergisen lapsen äiti?” Myönnän hämmentyneeni niin kovasti, etten osannut sanoa siinä hetkessä mitään fiksua. “Miltä sen sitten pitäisi muka tuntua?” oli kysymys, jonka lähinnä sain suustani ulos. Lupasin kysyjälle aiheesta postauksen, kun saan miettiä asiaa hetken ja koota ajatuksiani kasaan vastatakseni kysymykseen.
ALLERGISEN LAPSEN ÄITI
Olen minä täällä blogissakin maininnut, kuinka paljon tämä allergia on tuonut elämäämme erinäisiä asioita, joita en osannut kuvitella ennen allergista lasta. En tiennyt, että lapsen myötä opettelen kokkaamaan riistaa, tavaan saippuapurkin kylkeä jottei sinne ole ujutettu mukaan maitoa, pohdin yön pimeinä tunteina miksei hammastahna sovi, vältä viimeiseen asti ettei kotikeittiössämme pääse tapahtumaan kontaminaatiota lapsen ruokaa tehdessä tai etsin kaupan hyllyiltä muovailuvahaa ilman vehnä. Näihin kaikkii ja moneenmoneen muuhun on kuitenkin oppinut kantapään kautta sekä vertaistuen avulla, tässä äitiyttä opetellessaan.
Huoli monesti läsnä
Allergisen lapsen äiti joutuu olemaan monesti huolissaan, koska allergeenejä on liki kaikkialla. Ihmiset ruokailevat likipitäen kaikkialla, busseista leikkipaikoille. Monesti ruokakaupassa on joku maistattamassa jotain uutuutta ja liian moni maistattaja antaa lapsellekin sen enempää kysymättä, jos vanhempi ei ole skarppina tilanteessa. Huoli on myös niissä muovailuvahoissa, maaleissa jne, koska ne voivat sisältää milloin mitäkin. Unohtamatta pesuaineita, saippuoita, vauvana vaippoja jne, jotka voivat aiheuttaa lapselle oireita; meillä esim. päiväkodissa erään kerran oli vaipat loppuneet ja sieltä laitettu toisen merkin vaipat jalkaan; lopputuloksena koko vaippa-alueen palaminen. Tai miltä kuulostaa tosiaan vaikka maito käsisaippuassa? Huoli on siis aina läsnä; pahimmillaan meidänkin kohdalla altistuminen väärille asioille voi kaataa koko tilanteen.
Päiväkodin tai koulun aloitus on aina aikamoinen huoli allergialapsen vanhemmalle, eli esim. minulle äitinä. Siellä juurikin joutuu käydä läpi ensin se ruokapuolen ja sen jälkeen vielä pesuaineet, saippuat, desinfiointiaineet, muovailuvahat, maalit, ruokalapun materiaalit, leluihin tulevat kontaminaatiot jnejne. Sen jälkeen jos lapsi oireilee päiväkodin alettua, niin tarvitsisi saada tehtyä yhteistyötä päiväkodin henkilökunnan kanssa; missä on syy oireilulle. Onko se ongelma keittiössä, käytetyssä maalissa vai huonosti pestyissä käsissä?
Allergiselle lapselle ruokaa
Laajasti allergisen lapsen äiti tekee paljon töitä löytääkseen lapselleen sopivaa ruokaa. Sitä ei välttämättä saa yhdestä tai kahdestakaan kaupasta. Parhaimmillaan yhden kuukauden aikana haetaan Prismasta valtaosa, muutama tuote Citymarketista, peurat kauppahallista, muroja Ruohonjuuresta ja tilataan nettikaupan kautta Saksasta vähän pastaa sekä pillimehuja. Sen jälkeen sitä ruokaa aletaan valmistamaan, välttämättä siihenkään ei riitä perus paistetaan peura ja sillä hyvä. Leo sietää edelleen esim. lihat ja parsakaalit huomattavasti paremmin, kun ne tulevat pakastimen kautta; eli ensin kypsennetään, sitten pakastetaan ja sitten vasta se ruoka on valmista syötäväksi. Unohtamatta sitä, että mekin olemme eläneet vaiheen, jossa parsakaali vaati väh 2h kypsymisajan ja peura reilun 3h kypsymisen, jotta niistä tuli sopivia. Eli ruoanlaitto voi olla aikaavievää. Sitten ne reseptit; parhaimmillaan sitä valitsee jonkin reseptin ja muuttaa siitä aivan kaiken. “Okei, korvataan maissijauhot hirssillä. Ja kananmuna korvautunee päärynäsoseella. Kaurahiutaleet korvataan tattarilla. Leivinjauhe tai sooda ei käy, joten jätetään se kokonaan pois. Joo, eikä kesäkurpitsakaan sovi, joten sekin saa jäädä pois. Laitetaan vähän lisää sosetta kostuttamaan. Selvä, alkuperäisestä ohjeesta meille sopi tasan tuo keitetty vesi, hieno homma.” Ja tämä on arkipäivää.
Ruokaan keskittyvä maailma
Allergisen lapsen äiti joutuu myös usein kohtaamaan yhdessä lapsensa kanssa niitä pettymyksiä. Milloin lapsi ei saa kaupassa maistaa maistattajalta jotain, vaikka kaikki muut saisivat ja milloin äiti ei ole varautunut pipareita jakavaan joulupukkiin. Kovin usein myös meidän juhlat ja muut keskittyy ruoan ympärille; suklaamunat pääsiäisenä, kinkut jouluna jne. Asioita, joiksi ei voi äiti muuttua vaikka kuinka tahtoisi ja jotka on pettymyksiä, joista se lapsi täytyy toisinaan auttaa ylitse. Yrittää vahvistaa lapsen itsetuntoa ja saada lapsi uskomaan, että hänen omatkin syömiset ovat hyviä ja maailma ei lopu vaikka muut söisivätkin herkkuja hänen ympärillään. Samalla siitä kaikesta täytyy yrittää tehdä normaalia ja opettaa se lapsi siihen, että tämä kaikki on normaalia. Hänelle normaalia. Hän on allerginen ja tulee varmasti monesti elämässään kokemaan näitä “elämän vääryyksiä”.
IHMISTEN ASENNE ÄRSYTTÄÄ MONESTI
Maailmaan mahtuu paljon erilaisia ihmisiä ja allergisen lapsen äitinä koen tavanneeni monenlaisia. On heitä, jotka ymmärtävät ja tsemppaavat eteenpäin. Jotka ovat aivan parhaita ja vähintään yrittävät kaikkensa, jotta sillä allergisella lapsella olisi hyvä olla. Mutta maailmaan mahtuu myös muutamaa muunlaista ihmistyyppiä, kun puheeksi jossain tulee lapsen allergiat.
Voivottelu
“Voi voi, eikö se oikeasti voi syödä mitään? Edes pullaa?” tai “voi voi, kuinka pahalta tuntuukaan kun toinen saa vaan tuollaista kuivaa leipää ja me tässä nyt herkutellaan”. Jos lapsi syö mielissään niitä omia ruokiaan tai vaikka ei söisi niin mielissään, niin älä tule voivottelemaan lapsen kuullen. Se lapsi ei yksinkertaisesti voi saada muuta, joten keskitytään siihen, että lapsi oppisi hyväksymään omat ruokansa ja nauttimaan niistä. Se voivottelu ei yleisestiottaen paranna tilannetta.
Vähättely sekä kyseenalaistaminen
“No ei kai se yksi pala nyt haittaa..”, “Ei nyt näin vähän voi haitata. Siedätystä katsos!” Haittaa, kyllä haittaa! Se yksi pala voi kaataa koko ruokavalion perustan. Se yksi palanen voi valvottaa seuraavan viikon ja aiheuttaa suuria kipuja. Se yksi mitättömältä tuntuva murunen voi pahimmillaan viedä hengen. Vähättelyyn kaltaiseni allergisen lapsen äiti törmää neuvolasta kaveripiiriin ja aina se tuntuu yhtä pahalle. “Ei kai se nyt oikeasti kai niin pienestä..” En minä rajoittaisi lapseni ruokavaliota, jos se ei olisi tarpeen. En todellakaan juoksisi viikottain useammassa kaupassa hakemassa jokaisesta jotain, jos se ei olisi välttämätöntä. En todellakaan käyttäisi tunteja kokkaamiseen, jos helpommalla voisi päästä. En todellakaan valvoisi 4-vuotiaan kanssa edelleen öitä toisinaan, jos hän ei oirehtisi niille mitättömältä tuntuville pienille murusille.
Tietämättömyys
“Joo, saa meiltä maidotonta ja gluteenitonta”. Öö, miten se meitä auttaa tai kuinka se vastasi kysymykseen? Jos laitan viestiä ja kysyn onnistuuko ruoan saaminen meidän 15 ruoka-aineella, niin en tahdo kuulla kuinka gluteeniton ja maidoton onnistuu. Siitä on vielä pitkä matka meidän ruokavalioon. Tai sitten tämä perus laktoositon -maidoton, jotka ei todellakaan ole sama asia; tähän törmään omalla kohdallani nyt kun olen maidoton. Jos kysytään maidotonta, niin silloin ei voi vastata ruoan olevan laktoositon. Tai jos joku kertoo olevansa vehnä-allerginen, niin suoriltaan on turha tarjoa gluteenitonta; se ei välttämättä sovi. Sitä toivoisi, että tieto lisääntyisi ja voisi luottaa ihmisten erottavan laktoosittoman maidottomasta ja vehnä-allergian keliakiasta.
NO MILTÄ SE SITTEN TUNTUU?
Itse en tiedä muunlaisesta äitiydestä. Minulle suotiin aivan ihana pieni poika, joka sattuu olemaan varustettu laajalla kirjolla allergioita. Mutta eivät ne ole este millekään; korkeintaan haaste ja hidaste. Allergiat tuovat yllättävän paljon elämään lisää työtä, asioita joita en olisi uskonut pienen lapsen tuovan elämääni. Mutta tämän kaiken kanssa on opittu elämään. Lähinnä äitinä toivoisin, että tietoisuus allergioista lisääntyisi ja sitä kautta näiden pienten allergisten oleminen olisi helpompaa. Allergisen lapsen äitinä toivoisin, että allergiat opittaisiin tunnistamaan paremmin neuvoloissa ja lääkäreiden toimesta; niitä epäiltäisiin itkuisen ja valvovan vauvan kohdalla eikä aina pistettäisiin vain koliikin piikkiin. Toivoisin, että joskus tulevaisuudessa allergisten lasten äidit pääsisivät helpommalla. Että minä ja monet muut onnistuisimme tekemään allergioista näkyvämpiä, herättelemään ihmisiä ja tajuamaan ettei se ole “vain pientä suun kutinaa.” Allergioita on oikeasti olemassa ja oireet voivat olla laajakirjoisia iho-oireista suolioireisiin ja käytösoireisiin, aina sinne tappaviin asti. Allergiat ovat asia, joka kuormittaa perheitä.
Välillä allergisen lapsen äitinä on raskasta; valvotut yöt, kipeä lapsi ja yön pimeinä tunteina kun miettii päätänsä puhki, niin se syö voimia. Toisaalta allergisen lapsen äitinä oppii monenlaista; minusta ainakin on tullut 100 kertaa fiksumpi ja tietävämpi näiden neljän vuoden aikana. Tiedän paljon asioita, joista minulla ei ollut mitään hajua ennen omaa allergista lasta. Allergisen lapsen äiti saa taistella ihmisiä, olettamuksia, tiedonpuutetta, väsymystä ja vaikka niin mitä vastaan. Allergisen lapsen äitinä on kuitenkin loppujen lopuksi myös palkitsevaa olla; kun saa lapsen oireettomaksi, niin se on aika palkitsevaa. Kun saa jakaa tietoa ja ehkä saa edes yhden ihmisen kokemaan ahaa-elämyksen mitä allergioihin tulee.
Sellaisena minä koen allergisen lapsen äitinä olon. Millaisena sinä koet sen? Mitä ajatuksia tämä postaus herätti?
Todella hyvä teksti, joka todella sai itsenikin ajattelemaan. Hienoa, että kirjoitat aiheesta.
Kiitos <3 Ihanaa, että tekstini herätti ajatuksia 🙂
Hieno kirjoitus ja Tsemppiä koko perheelle. Olet antanut niin täydellisen vastauksen, että tämän lukemalla aukeaa paljon tilanteesta.
Voi kiitos <3