AULANGON KYLPYLÄ allergisen lapsen kanssa

Kävimme maaliskussa Ikaalisten kylpylässä ja Leo rakasti sitä paikkaa. Koko kevään hän kysyi ”Äiti, koska mennään taas kylpylään?”. Sitten tuli sopiva tarjous vastaan ja varasin meille jälleen vuorokauden kylpylä-reissun; tällä kertaa vain Hämeenlinnaan, Scandic Aulankoon eli Aulangon kylpylä. Blogiani IGssä seuraavat ovat voineet seurata meidän Hämeenlinna-reissuamme sieltä kuvien muodossa, mutta nyt tarjolla hiukka tekstiäkin täällä blogin puolella. Jälleen tuo vajaa 4-vuotias odotti reissua hurjanlailla, mietti monta päivää aiemmin mitä kaikkea pakataan mukaan ja mietiskeli, mitä kaikkea kivaa siellä voikaan olla.

Jos haluat kurkata kevään postauksen Ikaalisten kylpylästä, niin se löytyy TÄÄLTÄ.

ENNAKKOVALMISTELUT

Kun matkustaa laajasti allergisen lapsen kanssa, niin huomioitavia asioita mahtuu matkaan. Ei riitä, että pakkaa laukut ja lähtee reissuun. Valmistautuminen alkoi jälleen yhteydenotolla hotelliin; tietenkin täytyi kysellä ruokailumahdollisuuksista ja sen lisäksi mahdollisuutta allergia-huoneeseen.

Ensimmäisessä sähköpostissa selvisi, ettei heillä virallisesti ole allergiahuoneita, mutta voivat tehdä huoneeseen ns. allergia-siivouksen ennen saapumistamme eli ilmeisesti hiukan perusteellisemman. Vastaanotosta ohjattiin sähköpostini keittiiön, josta sain vastauksen koskien aamupala sekä päivällis-mahdollisuutta. Pakko sanoa, että keittiöstä tullut viestintä ei antanut parasta mahdollista kuvaa heidän mahdollisuudestaan vastata tarpeeseemme ja se vuoksi aloin selvittämään päivällis-mahdollisuutta muualta. Aulangon keittiö lupasi aamupalan onnistuvan puuron ja päärynäsoseen osalta. Lähetin hyvin pitkälti kaikkiin aukioleviin, edes teoriassa mahdollisiin ravintoloihin sähköpostia ja sain pettyä niin monen kohdalla. Lopulta tärppäsi; Ravintola Bora teki vaikutuksen heti ekassa viestissään, kysyessään sopiiko Leolle Norjan merilohi vai tarvitseeko olla kirjolohi. Sillä hetkellä tiesin löytäneeni ravintolan, johon voin lapseni kanssa mennä syömään. Myös Pancho Villasta olisi onnistunut saada ruokaa Leon rajoitteilla, mutta heidän vastatessa olin jo ehdottomasti päätynyt Boraan. Rehellisesti sanoen itse pidän enemmän ei-ketjuun kuuluvista ravintoloista.

Ennakkovalmisteluihin kuuluu myös tarvittavien eväiden haaliminen sekä lääkkeiden tsekkaus. Itselläni ainakin on se tapa, että evästä sekä lääkkeitä pitää olla enemmän, kuin on välttämätöntä. Ikinä ei voi tietää, jos reissu venyy ja näin suppealla ruokavaliolla ei vain uskalla luottaa siihen, että ”jotain saa varmasti muualtakin kuin kotoa”. Ei, ne kaikki on oltava mukana ja mielellään jonkin verran yli, jotta varmasti on tarpeeksi. Sen lisäksi Leolla on mm. erityisluvallinen lääke, jota ei saa kuin yhdestä tietystä apteekista, joten sitä on yksinkertaisesti oltava riittävästi matkassa, jos jotain yllätyksiä tulisikin vastaan.

HOTELLILLA

Aulangon kylpylä teki vaikutuksen heti samantien jo sinne ajaessa; sen ympäristö oli jotain upeaa.

Hotellihuone oli tällä kertaa vaatimattomampi, kuin Ikaalisissa. Se ei kuitenkaan oikeastaan haitannut, koska eipä siellä huoneessa tule juurikaan tehtyä muuta, kuin nukuttua. Huone oli kuitenkin kaikinpuolin siisti, mukava ja terassikin oli. Leo söi välipalaa sekä iltapalaa omalla terassilla, koska onhan sellainen ihanaa lämpimässä kesäillassa.

Asiakaspalvelu oli tälläkin Scandicin hotellilla kunnossa; en tavannut yhtäkään epäystävällistä työntekijää tuon vuorokauden aikana. Vastaanotossa työskenteli todella mukavia ja palveluhenkisiä ihmisiä, aidon näköinen hymy naamallaan ja aamupalallakin tapasimme salin puolella super-mukavalta vaikuttaneen ihmisen. Pelkkää plussaa palveluhenkisyydestä sekä kokonais ilmapiiristä hotellille.

Aamupala onnistui upeasti. Leo sai keittiöstä hirssipuuroa sekä päärynäsosetta; ja ison satsin saikin! Ja hyvä niin, koska kaikki puuro tuohon lapseen jälleen upposi. Olimme ensimmäsiten joukossa aamupalalla, joten uskalluin nappaamaan tuolle lapselle vesimelonia sekä palan kurkkua linjastolta. Ei ainakaan tuntunut oireilevan, joten riski taisi kannattaa. Leoa himottaa tällä hetkellä kaikki tuore, mm. salaatti ja kurkku, joten niitä on pieniä määriä nyt tullut annettua satunnaisesti. Pakko sanoa, että aamiainen sujui paljon paremmin, kuin osasin odottaa niiden keittiön kanssa vaihdettujen sähköpostien jälkeen.

AULANGON KYLPYLÄ JA LÄHIYMPÄRISTÖ

Kuten jo mainitsin, niin tuolla oli ympäristö todellakin kunnossa. Metsää, leikkipuistoa, vesistöä, minigolffia ja vaikka niin mitä ihan vieressä. Aivan upea ja ihana paikka! Tuntuu, ettei meidän vuorokausi tuolla riittänyt alkuunkaan ja jäimme janoamaan lisää. Aika varmasti seuraavakin kylpylälomamme suuntautuu samaan paikkaan, koska yksinkertaisesti tuolla paikalla on meille tarjottavana vielä vaikka kuinka paljon lisää. Näimme ja koimme vasta pintaraapaisun.

Kylpyläosasto saa kehuja, se oli juuri meille tehty. Ja LEO SUKELSI! Minun pieni, ex-vesikammoinen lapseni sukelsi. Ja monen monta kertaa! Sukelsimme siis yhdessä, hän minun sylissäni, mutta hän laittoi käskystä suun kiinni ja sitten sukellettiin. Tänä aamuna onnistui jo puhallella kuplia ja uida käsipohjaa kahluualtaassa. HUIKEAA! Kylpylä puolelta tosiaan löytyi kahluuallas, liukumäki, lämminvesiallas (olisko ollut 37 astetta vesi tjtn?), poreallas, ulkoallas, uintiallas 25m sekä yksi allas vielä vesisuihkuineen ja hieromapisteineen. Altaissa viihtyi pitkään ja Leo sai tosiaan rutkasti uskallusta lisää tällä reissulla. Suurin miinus kylpylä-puolella tulee suihkuista; niistä oli liki mahdotonta saada sopivan lämpöistä vettä. Koko ajan se oli joko kylmää tai kuumaa.

BORA -RAVINTOLA

Tälle paikalle en voi antaa edes riittävästi kehuja. He tosiaan tekivät vaikutuksen heti ensimmäisessä sähköposti-vastauksessaan. Kun saavuimme ravintolaan paikalle ja kerroin, että olen sähköpostitse pyytänyt lohta ilman mausteita/öljyjä sekä keitettyä parsakaalia, niin tarjoilija tiesi heti mistä puhuin. Hän kertoi, että keittiössä kyllä tiedetään jo, mutta hän kertoo sinnekin vielä tarkkaan ohjeet ennen ruoanvalmistusta.

Leo sai juuri sitä, mitä oli luvattukin. Hän sai suuren palan lohta sekä keitettyä parsakaalia. Ruoka oli valmistettu puhtain välinein, ilman mitään ylimääräistä ja juuri, kuten oli pyydetty. Leon ilme kertonee jälleen kaiken tarpeellisen; hyvää oli ja ilo suuri. Monelle ravintolassa syöminen on niin itsestäänselvää ja kunhan paikalle kävelee. Meille se ei kuitenkaan ole ihan niin itsestäänselvää tai helppoa, vaan vaatii aina hiukan enemmän töitä. Onnistuessaan se on kuitenkin luksusta ja todellakin arvostan jokaista ravintolaa, joka onnistuu. Bora onnistui, ehdottomasti!

Äiti ei jaksanut alkaa omia allergioitaan listaamaan vaan jätti sitten osan syömättä (kyllä, maistoin valkoista kastiketta, joka olisi ollut aivan hurjan hyvää!). Itse tilasin karitsan vartaita kera lohkoperunoiden. Ja niin herkullista! Siis todellakin ruokaa, josta pidin. Jos(/kun) eksymme jälleen Hämeenlinnaan, niin ei tarvitse kahdesti miettiä, mistä kysyn Leolle ensimmäisenä ruokaa.

YHTEENVETO

Lopputulemana voisi sanoa, että aivan ihana irtiotto arjesta. Hotellin asiakaspalvelulle paikanpäällä plussaa, kylpylälle suihkuja lukuunottamatta plussaa, hotellin maisemille pelkkää plussaa ja Hämeenlinnalaiselle Bora-ravintolalle pelkkää kiitosta!

P.S. Tutustuimme myös muuhun Hämeenlinnaan ja näkemästämme voi vilkuilla IGn puolelta 🙂

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *