Omaa aitoutta on tärkeää vaalia
Selasin eräillä messuilla kirjaa, jonka kirjoittaja seisoi vieressä. Muutaman hetken kirjaa silmäiltyäni tiesin varmasti, että se on täynnä asiaa ja ostamisen arvoinen. Sanoin kirjan kirjoittaneelle Camilla Tuomiselle, että olet asian ytimessä, johon Camilla vastasi yhtä mutkattomasti: Puhumme siis samaa kieltä.
Kyllä, puhumme samaa kieltä tunteiden merkityksestä ja oman aitouden vaalimisen tärkeydestä.
Kun oma aito minä on piilossa
Mitä enemmän piilotamme aitoa itseämme, sitä vankempaa panssaria itsemme ympärille rakennamme. Panssarin alla on ehkä turvallista olla, mutta samalla siellä saattaa kadota elämänilo. Kadotamme itsemme, kun suuntaudumme tarkkailemaan liikaa sitä, miten muut toimivat. Vertailemme liian paljon itseämme toisiin ja piilotamme vahvuuksiamme ja heikkouksiamme, siis itseämme. Pyrimme ehkä sellaiseen täydellisyyteen, jota ei ole olemassakaan. Täydellisyyteen, joka on pelkkä mielikuva ja harha todellisesta elämästä.
Emme uskalla näyttäytyä aitona itsenämme, koska alitajunnassamme kummittelee inhottava ajatus: Mitä jos minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen? Mitä jos minut hylätään?
Meidän tulisi luottaa siihen tosiasiaan, että tästä maailmasta löytyy useita ihmisiä, jotka hyväksyvät meidät omana aitona itsenämme ja etsiä ympärillemme ihmisiä, jotka pitävät meistä sellaisina, mitä aidoimmillamme olemme. He eivät ole välttämättä samoja ihmisiä, jotka haluavat olla lähellämme silloin, kun esitämme jotain muuta, kuin mitä aidosti olemme. Mutta haluammeko elää näytelmässä, jossa oma roolimme ei ole itsemme kirjoittama? Tai haluammeko, että ihmissuhteemme perustuvat valheelliselle roolille?
Sydämen ääni kertoo jotain itsestämme
Sydämen äänen voisi kuvata olevan aidon itsen intuitiivista kehotusta siitä, mikä ratkaisu olisi omannäköinen ja itselle paras. Neurologi Kiti Müller kertoo, mitä kehossamme tapahtuu, kun kuuntelemme sydäntämme:
Kun jokin asia tuntuu oikealta, ihmiselle syntyy myönteinen tai kielteinen tunne ja vaisto sanoo, että tämä on hyvä tai huono juttu. Tämä tunne syntyy siitä, että autonominen hermostomme on lähettänyt aivojen tunnekeskuksiin viestejä. Viestit kulkeutuvat tunnekeskuksista myös aivojen otsalohkoalueelle. Tällöin ihminen on tietoinen omasta tunnetilastaan (eli sydämensä äänestä), mutta ei osaa välttämättä perustella sanoin toiselle, mistä on kyse. Aivot ovat siis käsitelleet informaatiota ei-tietoisella tasolla.
Sydämen ääni voi tuntua myös kehossa. Se voi ilmetä eri tavoin, mutta joillekin intuitiivinen kyllä tuntuu ikäänkuin kehon laajenemisena ja ei kehon supistumisena tai jännittymisenä.
Mitä kauemmaksi on ajautunut aidosta minästään, sitä vaikeampaa voi olla kuulla sydämen ääntä. Täytyy pysähtyä, rentoutua, olla läsnä omassa itsessään ja uskaltaa kuunnella pieniäkin kuiskauksia.
Mutta mistä tietää, että on kosketuksissa itseensä ja oikealla tiellä? Camillalle, kuten myös minulle, tärkein mittari on mielenrauha. Tässä muutama Camillan oivallinen kysymys, joilla tunnustella suuntaansa:
Onko tekemisen ja olemisen välillä rauha?
Teenkö minulle sopivasti?
Teenkö minulle oikeita asioita?
Miltä tekeminen tuntuu luissa ja ytimissä?
Lue myös:
Camilla Tuominen, Tunne kuvakirja. Tunnesekamelskasta tunteiden ymmärtämiseen.
Lähde: Kiti Müller, Aivokutinaa
Kuva: Rob Bates