Olen käynyt erään blogini lukijan kanssa kirjeenvaihtoa introverttiydestä, etenkin työelämään ja introverttipiirteisiin liittyen. Päätimme kertoa haastatteluna hänen polkunsa introverttina.

Miten huomasit olevasi introvertti? 

“Olen ymmärtänyt vasta aikuisena olevani introvertti. Nautin siitä, kun olen osa massaa, mutta kuitenkin omassa rauhassa. Pidän ihmisten tarkkailusta. Lataan akkujani olemalla yksin.

Muistellessani lapsuutta tunnistan vahvan introvertin jo niiltä ajoilta. Olen aina viihtynyt yksin. Koulussa olin ujo ja ehkä myös syrjäänvetäytyvä, en missään nimessä halunnut tuoda itseäni mitenkään esille. Esitelmien pitäminen on ollut minulle aina vaikeaa. En onneksi silti koskaan tuntenut oloani ulkopuoliseksi, sillä olen kaikissa elämänvaiheissani löytänyt ympärilleni ystäviä. Tietynlainen sivustaseuraajan rooli on seurannut minua aikuisuuteen ja työelämään saakka.

Nyt äitinä ruuhkavuosissa introvertit piirteeni ovat tulleet aiempaa vahvemmin esille. Yksinolon hetket ovat minun omaa aikaani, rentoutumisen paikka. Toisin sanoen sosiaaliset tilanteet vievät paljon energiaa ja niiden jälkeen tarvitsen palautumisaikaa tai muuten tunnen jääväni ikäänkuin kierroksille ja kadotan itseni.

Lapsettomassa parisuhteessa en kokenut introverttiyttäni mitenkään hankalana piirteenä. Vähän kuin huomaamatta sain sen verran yksinoloa, etten tullut edes kummemmin miettineeksi asiaa.”

Mistä tekijöistä olet huomannut kuormittuvasi introverttina työelämässä?

“Ammatiltani olen kätilö-terveydenhoitaja. Työni rooli on saanut minut pitkään esittämään erilaista kuin lopulta olen ja juuri se on ollut kuormittavaa. Jälkeenpäin olen miettinyt, miksi valitsin sellaisen ammatin. Nuorena en kuitenkaan vielä tunnistanut introverttiä luonnettani enkä osannut ajatella ammatinvalintaa sen kautta. Tunnistin silloin vain vahvan haluni auttaa ihmisiä ja siksi päädyin hoitoalalle miettimättä ammatin soveltuvuutta itselleni muilta osin.

Olen tehnyt työtä ihmisten kanssa, nauttinutkin siitä, mutta kuitenkin kokenut olevani jotenkin vankina siinä työroolissani, jossa vaaditaan jotain muuta kuin tunnen olevani. Usein lähtiessäni aamuisin autolla töihin tunsin kuin menisin vastatuulessa. Tämänkin olen tajunnut vasta jälkeenpäin. Siinä tilanteessa en ehkä edes tohtinut ajatella asiaa syvällisemmin. Huomasin usein myös hengittäväni pinnallisesti koko työpäivän ajan. Nyt olen ymmärtänyt, että olen vuosia tehnyt töitä robotin lailla, tuntematta mitään. Olen pakottanut itseni siihen, koska ajattelin, että niin kuuluu tehdä eikä vaihtoehtoja ole.

Hoitovapaalla ollessani on ollut aikaa miettiä sitä, millaista työtä haluaisin tehdä. Päätin etsiä työpaikan, joka kuormittaisi minua vähemmän. Edellisessä työpaikassani oli uskomattoman ihania työkavereita ja hyvä yhteishenki. Ymmärsin olla kiitollinen siitä, koska muunkinlaisia työpaikkoja olen kohdannut. Siitä huolimatta kaipasin pois yhteisistä kahvipöydistä, vaikka kaikki ihmiset ympärillä olivat kivoja. Se tuntui pitkään vähän kuin väärältä, enkä ajatellut, että minulla olisi oikeutta haluta jotain muuta.

Pitkään kuvittelin myös, että hoitoalalla työ on tietynlaista ja ammattia vaihtamatta olisi mahdottomuus löytää introvertille sopivampaa työtehtävää.”

Millaista työtä teet tällä hetkellä?

“Työni on puhelimitse tapahtuvaa hoidon tarpeen arviointia, ohjausta ja neuvontaa. Sain aikoinani tietää tästä työpaikasta ystäväni kautta. Siitä on jo vuosia aikaa. Tämä työpaikka jäi jo silloin mieleeni ja muistan ajatelleeni, että työnkuva olisi aika erilainen, mihin olin silloin tottunut.

Otin hoitovapaalla yhteyttä tähän työpaikkaan, joka täytti suurimman osan sen hetkisistä toiveistani. Minulle tarjottiinkin sieltä työtä, mutta en ollut vielä siinä vaiheessa valmis palaamaan kokoaikaiseen työhön hoitovapaalta. Pidin aktiivisesti yhteyttä työpaikkaan, kyselin milloin paikkoja tulisi uudelleen auki.

Puolisen vuotta myöhemmin hain avoinna olevaan tehtävään ja pääsin töihin. Koen, että omalla aktiivisuudellani oli työnsaannissa suuri merkitys. Ehkä innostukseni näkyi. Olin aidosti kiinnostunut ja varma siitä, että haluan töihin juuri kyseiseen työpaikkaan. Olen äärimmäisen kiitollinen, että olen voinut hoitoalalla löytää työn, jossa voin olla omana itsenäni, introverttinä.”

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää introvertille, joka etsii paikkaansa
työelämässä?

“Haluaisin sanoa, että meillä kaikilla on lupa ja oikeus olla omanlaisiamme. Työn luonne voi ajaa toimimaan tietynlaisella ns. työn ”normiin” kuuluvalla tavalla ja se voi olla todella kuormittavaa. Itselleen sopivampi työ voi löytyä pienilläkin muutoksilla nykyisessäkin työssä tai sitten kannattaa lähteä avoimin mielin etsimään uutta työtä.

Koen olevani edelleen matkalla kohti unelmieni työtä. Tällä hetkellä olen jo lähellä sitä.”

Lue myös:

Mistä tietää, että on introvertti?

Introverttina työelämässä

Seuraa Stressitohtoria Facebookissa

Kuva: Mikey Harris