Arjen valinnat ohjaavat elämäsi suuntaa
Keskustelimme kerran erään tuttuni kanssa siitä, kuinka elämästä pitäisi tehdä itselleen mielekästä nyt eikä sitten joskus eläkkeellä. Hänen äitinsä oli työskennellyt ikänsä pankissa, mutta oli haaveillut aina hoitajan työstä. Sitten tuttuni äiti sairastui Alzheimerin tautiin päälle viisikymppisenä, eikä elänyt eläkeikäiseksi.
Mutta mikä ihme meitä estää elämästä jo nyt mielekästä ja itsemme näköistä elämää?
Valinnat
Kaikki lähtee itsetuntemuksesta. Siis siitä, että tiedämme mitkä asiat saavat meidät kokemaan elämän hyväksi ja mielekkääksi ja heräämään aamulla tyytyväisenä uuteen päivään. Mielekäs elämä ei tarkoita pelkkää hymyä ja iloa päivästä toiseen. Siihen mahtuu myös pettymyksiä, surua ja ahdistusta. Joskus voi käydä niin, että vasta vaikeuksien jälkeen saa voimaa ja motivaatiota muuttaa asioita elämässään.
Kun olemme selvittäneet itsellemme, mitä arvostamme ja mitä pidämme tärkeänä, on valintojen aika. Käytämmekö aikamme niin, että se edistää tärkeinä pitämiämme asioita eli arvojamme?
Vaikka emme tällä hetkellä eläisi niin kuten haluaisimme, ei elämää tarvitse välttämättä laittaa uusiksi kertarysäyksellä. Joskus maltillisempi vauhti on parempi. Muutos voi olla helpompi toteuttaa, jos keskittyy pieniin askeliin. Muutoksille kannattaa antaa aikaa ja olla kärsivällinen, vaikka kaikki ei muuttuisi nopeasti. Jo se, että tietää sydämessään menevänsä oikeaan suuntaan, antaa voimaa jatkaa.
Tärkeintä on muistaa, että arkipäiväiset valinnat ovat ratkaisevia. Elämämme muodostuu miljoonista valinnoista. Vähäpätöiseltäkin tuntuvalla valinnalla on iso rooli, jos se toistuu useita kertoja. Joskus teemme asioita niin tottuneesti, että emme edes huomaa käyttävämme aikaamme niihin. Arjen valintoihin pääsee käsiksi tulemalla tietoiseksi siitä, mihin oma aika menee.
Millaisen suunnan haluat ottaa? Mitä sellaisia pieniä muutoksia voisit tehdä arjessasi, jotka veisivät sinua haluttuun suuntaan?
Pelko
Pelko on joskus viisas seuralainen, joka varoittaa meitä mahdollisesta uhasta. Mutta usein se on myös turha jarruttelija ja mörkö. Pelkäämme muutosta, koska tuttu on turvallista. Saatamme käydä mielessämme läpi kaikki maailman uhat ja vastoinkäymiset, kun mietimme uuden suunnan mahdollisuutta.
Myös pelon kanssa voi ottaa pieniä askelia. Ei tarvitse sännätä sydän kurkussa johonkin, joka pelottaa liikaa. Se ei sitä paitsi edistä toimintakykyä, vaan pikemminkin halvaannuttaa. Pieninä palasina jännittävät asiat on monin kerroin helpompi kohdata.
Mitä asioita pelkäät muutoksessa? Miksi? Mitä on pahinta, mitä voisi tapahtua ja voisitko elää sen asian kanssa?
Millä tavoin voisit pilkkoa pelottavat asiat pienempiin, vähemmän pelottaviin osiin?
On kaksi perustapaa elää. Ensimmäinen on se, että kuuntelet sydäntäsi ja elät siitä käsin. Toinen on se, että seuraat enimmäkseen ympäristön signaaleja ja yrität toimia niiden mukaisesti. Totta kai haluamme ottaa toisia huomioon ja olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa heidän kanssaan, mutta älä uhraa elämääsi toisten odotuksille ja näkemyksille. Opettele kyseenalaistamaan normeja ja kirjoittamattomia sääntöjä, jos ne eivät toimi sinulle. Älä jää jumiin normien energiaan, vaan kulje eteenpäin ja keskity omaan juttuusi. (Minna Marsh)