Mielekkyyttä elämään sydämen valinnalla

Etsiskelin reilut neljä vuotta sitten sellaista tekemistä itselleni, joka olisi innostavaa ja mielekästä ja jossa voisin antaa jotain muille ihmisille. Tavoitteeni oli, että voisin joskus jopa tienata leivänpäällisiä tällaisella tekemisellä. Haaveeni oli löytää jotain niin kutkuttavan innostavaa, että voisin nähdä itseni vielä eläkepäivinä puuhaamassa asian parissa.

Sydän valitsee kokovartalokihelmöinnin

Olin jo jonkin aikaa kirjoitellut erästä toista blogia. Tiesin, että ainakin kirjoittaminen oli jotain, jota halusin edelleen tehdä. Vaikka blogin aihepiiri käsitteli jokseenkin samantapaisia aiheita kuin tämä nykyinenkin, jokin kipinä tai punainen lanka puuttui.

Olin tutustunut hieman stressiin aiheena gradussani ja käytännössä stressi oli tietenkin tuttua, koska olin herkkä ja stressaannuin melko helposti erilaisista asioista. Aloin tutustumaan tarkemmin stressi-aiheeseen. Muistan elävästi erään automatkan, jossa luin kirjaa Kaikkea stressistä, jossa Työterveyslaitoksen tutkijat avaavat sitä, mitä stressi on. Tunsin kirjaa lukiessani aivan mahdotonta kokovartalokihelmöintiä. Vatsassa kutitteli ja innostus oli tapissaan. Saatoin jopa tirauttaa itkut silkasta ilosta. Olin todella löytänyt sydämeni valinnan, ja tiesin, että tulen kirjoittamaan stressistä.

Jos haluaa löytää tekemistä, joka tuntuu täysin omalta ja kihelmöi päästä varpaisiin asti, voi itseltään kysellä vaikka seuraavia kysymyksiä:

1.Millaisen tekemisen parissa olen ollut iloinen ja energinen?

2. Mikä tekeminen on ollut sellaista, johon olen uppoutunut täysin?

3. Mistä tekemisestä olen saanut syvää tyydytystä ja mistä tekemisestä olen ollut ylpeä?

4. Millaisessa tekemisessä olen hyvä? 

Ja jos ei ole oikein kokenut vielä mitään edellä mainittua, niin kannattaa ryhtyä uteliaaksi. Siis tutustua erilaisiin asioihin ja kokeilla kaikenlaista vähänkin kiinnostavaa.

Tappaako arki aikomukset?

Olin siis löytänyt itselleni juuri sitä tekemistä, jota kaipasin. Aloitin Stressitohtori-blogin siltä istumalta. Sitten tuli epäilys. Olin palaamassa hoitovapaalta työelämään ja aloittamassa uudessa työssä. Blogin kirjoittaminen oli ihanaa, mutta miten ihmeessä ehtisin kirjoittaa ja lukea stressistä, jos olisin kokopäivätöissä ja pienen taaperon äiti? Minulla ei ollut kokemusta lapsiperhearjesta niin, että kummatkin vanhemmat käyvät töissä. Olin jo lähellä heittää hanskat tiskiin, kunnes mieleeni juolahti eräs ajatus. Miltä minusta tuntuisi, jos jättäisin ideani ja huomaisin, että joku muu olisi kirjoittanut stressi-aiheista blogia? Ka-ma-lal-ta. Olisin kateudesta kipeä. Tiesin, että olisin katunut päätöstäni.

Me ihmiset muuten tuppaamme katumaan eniten juuri tekemättömiä tekojamme. Sen takia kannattaa miettiä tarkoin, ennen kuin luopuu asioista, jotka ovat todella sydäntä lähellä.

Pienet askeleet voivat yllättää

Päätin siis, että kirjoitan blogiani ja järjestän sille aikaa. En asettanut blogilleni mitään kunnianhimoisia tavoitteita. Lupasin itselleni kuitenkin, että kirjoitan säännöllisesti, enkä jätä rakasta harrastustani arjen pyörityksen takia.

Saatamme myös jännittää sitä, että vaikka haluamme tehdä jotain, oli se sitten kirjoittamista, maalaamista tai mitä tahansa, emme koe olevamme tarpeeksi hyviä. Tällaiset ajatukset voi haihduttaa mielestään heti, sillä kaikilla todella hyvillä tekijöillä on vain yksi salaisuus, ja se on tämä: harjoittelu. Vain tekemällä ja harjoittelemalla voi tulla hyväksi.

Pieniä askelia ottamalla olen nyt reilun neljän vuoden jälkeen tilanteessa, jossa olen ehtinyt lukemaan runsaasti, kirjoittanut säännöllisesti ja nauttinut todella paljon. Matkalle on osunut tunteita laidasta laitaan ja myös useita epätoivon hetkiä ja väsymystä. Olen kokenut tuskaista riittämättömyyden tunnetta, epäonnistumisia, häpeää. Ja se on täysin normaalia. Kukaan ei etene missään asiassa suoraviivaisesti aina onnistuen ja iloisesti vihellellen. Mutta kun kyseessä on alunperin sydämen valinta, sitä haluaa jatkaa vaikeuksista ja väliaikaisesta tahmaisuudesta huolimatta.

Pienten askeleiden voima on myös päässyt yllättämään kerran jos toisenkin. Kaukainen haaveeni kirjoittaa kirja on toteutumassa, kun allekirjoitin kustannussopimuksen keväällä. Olisinko uskonut sen tapahtuvan neljä vuotta sitten kun mietin, aloitanko ylipäätään kirjoittamaan blogia? En tietenkään.

P.S. Suosittelen jokaiselle vähänkin luovuutta elämäänsä kaipaavalle tai luovia asioita tekeville Elizabeth Gilbertin kirjaa Big Magic. Uskalla elää luovasti. 

Lue myös:

Tunnista ydinvahvuutesi ja käytä niitä

Seuraa Stressitohtoria Facebookissa

Kuva: Andrew Small