Irti turhan tavaran oravanpyörästä

Kuten teistä osa tietää, olen suuri yksinkertaistamisen puolestapuhuja. Niin tavarat kuin turhat velvollisuudet ovat saaneet kyytiä. Mutta en ole minimalisti enkä missään nimessä voi sanoa, ettenkö pitäisi kauniista tavaroista. Minähän pidän ja paljon. En silti halua juosta oravanpyörässä, johon uuden materian jahtaaminen pahimmassa tapauksessa johtaa.

Mikä ihmeen tavaran oravanpyörä?

Kun ostamme jatkuvasti uutta ja hohdokkaampaa vanhan tilalle, saatamme humpsahtaa huomaamatta tavaran oravanpyörään. Tämä hedonistiseksi oravanpyöräksikin kutsuttu tila syntyy näin: Ihminen tottuu ja turtuu helposti olemassa oleviin tavaroihin. Vanha ei tunnu enää miltään, ja uutta pitäisi saada tilalle. Jo kohta se äsken vielä uusi tavara alkaa tuntua vanhalta, ja taas mennään.

Mutta mistä johtuu, että hamuamme helposti uutta rompetta, vaikka kaapit pursuavat entisiä? Siihen löytynee useita teorioita aina ihmisen keräilyvietistä alkaen.  Kyse voi olla myös näistä asioista:

1. Vertailemme vähintäänkin alitajuisesti omaisuuttamme toisten omaisuuteen.

Tästä on tehty tutkimuksiakin. Vaikka omassa pihassa seisoisi  kaikki tarpeet täyttävä menopeli, naapurin uuden karhea kiituri saa meidät hamuamaan itsellekin uudempaa. Tätä ajatuskulkua ei välttämättä edes huomaa, jos siihen ei tietoisesti kiinnitä huomiota. Itselläni iski aina ennen esimerkiksi lentokentällä olo, että oma olemus on nuhjuinen ja epämukava kaiken sen kiillon ja loisteen keskellä. Aloin lähes tiedostamatta vertaamaan omaa ulkoista olemustani timmissä asussa ja meikissä kulkeviin lentoemäntiin ja luksuskaupan myyjiin. Kutsunkin tätä vertailua omien ja toisten tavaroiden välillä lentokenttäsyndroomaksi.

2. Yritämme täyttää elämässämme olevaa tyhjyyden tunnetta tai muita ikäviä tunteita ostamalla.

Jos elämämme täyttyy pelkästä mielihyvän metsästämisestä, jossain vaiheessa voi tulla ontto olo. Jokainen kaipaa elämäänsä nautintoa ja mielihyvää. On kuitenkin olemassa kahta erilaista nautinnon lajia: Mielihyvä, joka tuo yleensä melko välittömän nautinnon tunteen ja merkitys, jonka tuottama hyvä olo voi tulla vasta pidemmällä aikavälillä. Mielihyvää voivat tuoda vaikka kauniit vaatteet ja hyvä ruoka, merkitys taas on jotain syvempää: Mikä on tehtäväni täällä maapallolla, mitä asioita haluan edistää? Merkityksen eteen voi ja usein joutuukin tekemään työtä, näkemään vaivaa ja kokemaan hikisiä tunteita, mutta se palkitsee moninkertaisesti.

Miksi tavaran oravanpyörästä kannattaa hypätä pois?

Jatkuva uuden tavaran korvaaminen vanhalla syö kukkaroa, aikaa eikä lopulta tee edes onnelliseksi. Kysymys voisi ollakin, miksi jatkaa ajatuksetonta ostelua?

– Ostamiseen tarvitaan tietysti rahaa. Ja mitä enemmän ostaa, sitä enemmän on tehtävä töitä, jotta on millä ostaa.

– Kaupoissa juokseminen (tai verkkokauppojen selaaminen) vie aikaa.

– Tavaran säilyttämiseen tarvitaan tilaa. Ja neliöt maksavat.

– Jos kaapit pursuavat tavaraa, et millään ehdi käyttämään niitä kaikkia. Oli kyse sitten koriste-esineistä, vaatteista tai kengistä. Miksi ostaisit tavaraa vain säilyttääksesi sitä komerossa?

Jotta turhan tavaran tanssit saisi päätökseen, voi apuna käyttää näitä kysymyksiä:

1. Kuinka kauan minun on työskenneltävä, jotta saan maksettua tavaran?  Älä kuitenkaan ui siihen ansaan, että ostat halvinta mahdollista, mutta enemmän. Laatu korvaa aina määrän, kun kyseessä on tavara.

2. Edistääkö tämä tavara päämääriäni tai arvojani? Muusikon voi olla tarpeellista ostaa alaansa liittyviä tavaroita taajaan. Samoin estradeilla esiintyvä saattaa tarvita esiintymisvaatteita tiuhempaan, kuin tavallinen toppahousu. Idea on kuitenkin sama: edistääkö tavaran hankkiminen päämääriäni? Ostan itse kohtuullisen paljon kirjoja, mikäli en niitä kirjastoista löydä tai tiedän lukevani niitä useammin kujin kerran. Kirjat ovat omien tavoitteitteni ja hyvinvointini kannalta hyvin tärkeitä.

3. Onko minulla rahapuskuri yllättävien tilanteiden varalle? Tämä on asia, jonka olen itse oppinut kantapään kautta. Jos ylimääräistä pätäkkää jää pakollisten menojen jälkeen, ei ole hullumpi idea laittaa vähän sukanvarteen säästöön. Rahapuskuri auttaa, kun elämässä tulee yllättävä käänne. Ja aika usealle kuitenkin tulee. Jos elämä näyttää keskisormea, siihen tilanteeseen kaipaa vähiten murhetta rahasta.

Tavaran oravanpyörästä hyppääminen voi tuottaa yllättävää lisäaikaa. Siksi on kiva miettiä, mitä tilalle. Uusi harrastus? Toteuttamaton haave, joka edellyttää rahaa? Madventuresin Riku ja Tunna kirjoittavat Mad Success kirjassaan tavaran haalimisesta osuvasti näin:

Jos rahaa jää perustarpeiden yli, on edessä usein valinta: käyttääkö rahaa vapaa-aikaan vai materiaan? Lähteäkö konserttiin vai ulos ystävien kanssa – vai ostaako vaikka uusi älypuhelin? Ihminen on taipuvainen kelailemaan, että tuollainen yksittäinen kokemus tai huvittelu nyt häviää unholaan, mutta se uusi härveli kulkee mukana seuraavat vuodet. Totta kai se silloin on parempi sijoitus, eikö?

Mutta kun ihmisten onnellisuutta on tutkittu, on havaittu, että ihmiset muistavat elämänsä tärkeimpinä investointeina nimenomaan hetket ystävien kanssa, reissut ja muut kivat kokemukset. Materia menettää arvonsa kuolinvuoteellaan. Eli jopa tilastollisesti materiaalin kerääminen on seikkailijalle paska investointi ja saattaa estää hyvän elämän, jos ei ikinä tee mitään mukavaa.

Kuva.