SINÄ NUORI, JOKA HALUAT OLLA FIT


Fit on hei in. Timmi kroppa on kuulemma se juttu. Somessa pitää näyttää todella hyvältä, ja ryhmäpaine sekä ulkonäköhuolet ovat nuorten keskuudessa todellista totta. Joukkoon pitää yrittää sopeutua, vaikka sen toteutustavoissa ei olisi lähtökohtaisestikaan mitään järkeä. Eihän saliharjoittelussa ja terveellisissä ravintotottumuksissa ole mitään väärää vaan päinvastoin, mutta harmi vaan, että näissä homma lähtee helposti nuorilta lapasesta, kun kukaan ei ole oikeasti opastamassa ja eletään sitä kuolematonta ja kaikkivoipaista nuoruutta.

Tiedostan, että melko laajassa seuraajapoppoossani on paljon myös selkeästi nuorempia naisenalkuja. Saan toisinaan aika huolestuttavia viestejä nuorilta seuraajilta, joista paistaa suorastaan hälyyttävän vääristyneet ajatusmallit, suoranaiset pakkomielteet sekä todella epärealistiset ja jopa haitalliset tavoitteet. Osa näistä nuorista tiedostaa tämän osaltaan itsekin, ja osa taas elää eräänlaisen hämmennyksen keskellä. Kirjoitin tuossa aiemmin kesällä tekstin ”Miten söin teininä?”, ja varsinkin tämän jälkeen monenmoisia viestejä sateli tänne päin.

Näistä heränneiden ajatusten pohjalta päätin pyöräyttää nyt hieman jälkikäteen tähän jatkumoa, sillä ilmeisesti kaikilla ei ole ollut eikä ole vieläkään yhtä onnekasta nuoruutta urheilun, ruuan ja ulkoisen minäkuvan parissa kuin itselläni. Omasta nuoruudestani näiltä osin olen kyllä ikuisesti kiitollinen, ja siksi halusinkin avata vähän faktoja ja asioita ”fit”-touhun takaa, ja miten ihan aikuisten oikeasti kannattaa toimia yhtään sen enempää jeesustelematta.

SINÄ NUORI, JOKA HALUAT OLLA FIT

Syö. Syö. Syö. Pliis syö. Paljon, monipuolisesti ja myös nauttien mitään erityisesti boikotoimatta. Ruoka on ystävä ja auttaa sinua jaksamaan, pysymään terveenä, treenaamaan tehokkaasti ja kehittymään. Jos et syö, et kehity. Tämä on aikalailla fakta.

Treenaa fiksusti. Älä överisti. Näillä on oikeasti vissi ero. Ominaisuudet, taidot ja lihasmassa kehittyvät nimenomaan palautuessaan treenistä, ei itse treenatessa. Panosta siis laatuun, älä määrään. (Voi kun tämä olisi itselläni mennyt teininä kaaliin, vaikka tavoitteena olikin fitin kropan sijaan taidot ja ominaisuudet)

Ymmärrä kokonaiskuva. Terveellinen ruoka ei tarkoita sitä, että se pitäisi olla pelkkää oliiviöljyä, riisiä, broileria ja maitorahkaa. Kyse on aina kokonaisuudesta. Ravinnosta nipistely sekä todella rajoittunut ja mieltä ahdistava syöminen ei ole terveellisyyttä nähnytkään. Älä siis valehtele itsellesi. Syö kouluruokasi, äitisi valmistava päivällinen ja kaverin synttäreillä huoletta tarjolla olevaa kakkua ja karkkia.

Älä sekoita päätäsi kaveriporukkasi hömpötyksillä. Jos joku ilmoittaa laihduttavansa ja syö neljä kertaa päivässä vain Skyriä sekä proteiinisheikkejä ja välttää hiilareita skipaten kouluruoan samalla treenaten kahdeksan kertaa viikossa rasvanpolttoa tavoitellen ei tarkoita, että sinunkin pitäisi. Sinun nimenomaan EI pitäisi. Ystäväsi on TYHMÄ. Ole sinä edes astetta fiksumpi.

Kuuntele järkeäsi. Älä tunteitasi tai kaverisi typeriä tempauksia. Ole siis fiksu.

Nauti. Elämään ja nuoruuteen kuuluvat myös ne herkut, irroittelu ja rento touhottaminen.

Treenaa niitä lajeja, joista oikeasti pidät. Ei salitreeni ole ainut tapa toteuttaa urheilullista elämäntyyliä tai saada voimaa ja lihasta varteen. Mitä enemmän nautit lajista, sitä paremmin yleensä motivoidut ja kehityt pitkällä tähtäimellä.

Ymmärrä, mitä ”fit” oikeasti merkitsee. Se tarkoittaa tervettä, pystyvää ja vahvaa kroppaa sekä mieltä. Se EI tarkoita laihaa, väsynyttä ja nälkiintynyttä kroppaa sekä ahdistunutta päänuppia. Fitin kropan kriteerinä ei to-del-la-kaan ole sixpäkki ja vähärasvaisuus. Fitistäkin kropasta saa kiinni jenkkakahvoilta ja rasvaa löytyy pakarasta. Mä jos joku voin vahvistaa tämän. Näpit siis irti makkaroista ja tähtäin oikeasti virkeään ja monipuolisesti toimivaan ja kykeneväiseen kehoon! Fit on vahva. Ei nääntynyt.

Elämä on sulla vasta edessä. Ja plaa plaa. Eihän tämä toki kiinnosta ketään nuorta, joka haluaa tuloksia nyt heti tänään, koska somessa muillakin on. Vaan ei muuten ole. Siellä suurin osa kapeista uumista ja tiukoista hanureista on löydetty hyvässä valaistuksessa, lihaksia jännittäen ja osuvimmassa kuvakulmassa vatsaa oikein olan takaa sisään vetäen. Nämä vartalot eivät näytä suoraan siltä Prisman kassajonossa arjen keskellä toppatakissa nököttäessä.

Mitä itse tekisin, jos lentäisin aikakoneella takaisin vaikkapa yläasteaikoihin tai lukioikään, ja innostuisin tässä vaiheessa fitnesshommista tai lihasten takomisesta:

  • Treenaisin salilla aivan maksimissaan neljä kertaa viikossa. Keskittyisin treenitekniikkojen hiomiseen ja kohdelihaksen aktivoimiseen, sillä näillä luodaan pohja oikealle kehittymiselle. Tähän pyytäisin apua osaavalta aikuiselta.
  • Nimenomaan nauttisin treenistä, ja fiilistelisin treenipainojen kasvattamisen kanssa.
  • Keskittyisin nimenomaan voiman ja ominaisuuksien kehittämiseen kuin ulkonäöstä stressaamiseen. Kroppani ulkomuodossa panostaisin eniten juuri siihen hyvän ryhdin ylläpitämiseen.
  • Söisin ja paljon. Nauttisin äiskän sapuskoista ja imisin kouluruokaa kiduksiini, koska haluaisin kehittyä urheilijana, en riutua.
  • Henkilövaaka olisi mulle täysi turhake. Jos vaakalukema nousisi, niin pitäisin tätä nimenomaan huikeana asiana. Voiman kasvu tuo lihasta, ja lihas painaa myös puntarin päällä (teininä muuten oikeasti rakastin sitä, kun vaakalukema nousi vaikken salilla käynytkään, hah!)
  • Ymmärtäisin sen, että luon tässä pohjaa koko aikuisiälleni. Jos aloittaisin nyt luokittelemaan ruokia ”noita saan syödä” ja ”noi on epäterveellisiä”, niin soronoo tasapainoiselle elämäntyylille tulevaisuudessa. Siinä hajoisi pää aika pian, ja treenaamisestakin loppuisi into ja puhti.
  • En ainakaan kiristelisi kehoni rasvaprosentti. Ymmärtäisin, että fit ei todellakaan ole sama kuin vähärasvainen. Naisessa kuuluu olla rasvaa, jotta keho toimisi ja olisi terve.

Nyt kun nuo tuohon kirjoitin, niin oli pakko todeta, että eipä tuo eroa ihan hirveästi tämän hetkisestäkään meiningistä. Toki äiti ei ole mulle ruokaa laittamassa (dämn), ja kouluruuista en ole päässyt nautittimaan aikoihin, mutta nykyään mennään muuten aika samoilla linjoilla. Kiristelyä harrastan vain kilpaurheilun vuoksi, mutta kisojen jälkeen otan avosylin vastaan normaalit kehon rasvat, koska siinä tilassa ihminen pystyy olemaan pitkällä tähtäimellä hyvinvoiva ja nimenomaan kehittyä siellä treenaamisen puolella. Lihas ja kroppa ei kehity, jos riudutellaan kanaa ja salaattia puputtaen menemään.

Ja tuo edellä esitelty lista ei toisaalta eroa hirveästi myöskään siitä, miten elin teinivuosina. Sieltä tämä nykymenoni on peräisin, vaikka yhdessä vaiheessa meinasin mennä pahasti metsään. Ajattelin, että olen parempi urheilija ja kehityn taidoissa sekä ominaisuuksissa enemmän, mitä enemmän treenaan. Päin jorpakkoa sekin homma meni, ja nyt jälkikäteen tarkasteltuna käsissäni oli ihan selkeä ylirasitustila. Tämä järjetön ja mielenvikainen tykittäminen loppui vaikeaan takareisivaivaan, josta kärsin vielä tänä päivänä, ja leikkauspöydälläkin tuli käytyä.

Älä siis ole yhtä IDIOOTTI tässä asiassa kuin minä olin, vaikka oma tavoitteeni olikin olla taidollisesti ja ominaisuuksiltani lyömätön eikä suinkaan vähärasvainen tai omistaa sixpäkkiä. Sama kai se, mutta perseelleen menee, jos lähtee mopolla motarille. Enemmän ei ole enemmän, ja sillä monesti saa jopa vähemmän ja loppupeleissä vielä surkeammalla fiiliksellä.

Nauti siis nyt urheilusta ja treenaamisesta. Sali ei ole suinkaan ainut treenivaihtoehto, ja pääasia, että liikkuminen ja treeni on motivoivaa ja innostavaa! Tavoitteita saa ehdottomasti olla, mutta älä anna niiden ottaa valtaa elämässäsi tai valahtaa epärealistisuuden puolelle. Elämässä on paljon muutakin kuin ulkonäkö,syöminen ja treenaaminen, ja nuoria ollaan vain kerran! Muista elää ja pitää aina pieni pilke silmäkulmassa ja järki takataskussa, mitä tahansa sitten innostutkin tavoittelemaan ja maailma on sinun! 😉

Vauhdikasta viikon puolta väliä! Pus!

Vilkaise myös:
Jos te kiinteytymistä tavoittelevat naiset vain söisitte
& Voiko olla fit, vaikka kropassa olisikin läskiä?

Edellinen juttuni: 5 x Mitä hyvää olen iltapalalla popsinut?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Kommentit (36)
  1. Entinen ikuinen laihduttaja
    27.9.2017, 17:19

    Kiitos näistä (useammista) upeista kirjoituksista. Itsekin vasta iällä olen saanut kiinni siitä, kuinka huikeaa on kun kroppa toimii. Kun jaksan kiipeillessä kannatella koko kehonpainoa siinä vaiheessa, kun muilta puhti loppuu tai ”saan” ravintolassa vetää burgerin ja ranskalaiset ja silti pörrään ihan normaalipainossa. Kamala ajatella, kuinka monta vuotta – kyllä, vuotta! – omastakin elämästä on mennyt hukkaan sellaiseen pakonomaiseen itsen ja syömisten kyttäämiseen ja painontarkkailuun.
    Huippua, että löytyy tällainen positiivinen hyvinvointilähettiläs!

    1. Piia Pajunen
      28.9.2017, 14:19

      Kiitos puolestaan sulle ihan mielettömästä kommentista! <3 Ihan mieletöntä kuulla, että tasapainoa on saatu elämään, niin, että tuntuu ja huokuu omassa tekemisessä! Elämästä kuuluu nauttia, ja kerranhan täällä vain eletään, eli sitä ei todellakaan kannata liian tiukkapipoiseen menoon syyttä suotta tuhlata, eikä burgeri silloin tällöin ketään pilaa 🙂

  2. Sulla tulee aina niin ajankohtaisia ja iskeviä tekstejä, joista oppii paljon uutta! 😊

    1. Piia Pajunen
      28.9.2017, 14:19

      Kiitos sulle Helmi! Huikeeta kuulla, että tekstit uppoaa (edelleen) 😀

Kommentointi suljettu.