PUHDAS RUOKA JA SEN PAHIMMAT KOMPASTUSKIVET
Puhdas ruoka aka clean eating. Blogeissa, somessa, urheilupiireissä ja naistenlehdissä jo pitkään valloillaan ollut trenditermi, jonka päätymistä omiin korvahöröttimiin tai tihruttiimiin ei ole tuskin kukaan voinut välttää.
Mitä se puhdas ruoka sitten on? Noh, tähän sisältyy monenmoisia eri määrittelyjen kirjoja, ja jokaiselle mussuttajalleen se voi tarkoittaa eri asiaa. Pääpiirteittäin sillä tunnutaan haettavan sen suuremmin käsittelemätöntä ruokaa sekä raaka-aineita. Jollekin tähän kylkeen kuulua myös mahdollisimman lähellä tuotettu, kotimaisuus tai luomu. Joku huuliveikkohan tähän monesti sutjauttaakin, että sen kun pistää suklaalevyn hanan alle, niin puhdasta tulee, ja höhöhö. Tarkoitus ei ole lähteä saivartelemaan, vaan tänään lähinnä pohditaan tuon puhtaan ruuan nurjaa puolta, mikäli homma lähtee liikaa lapasesta ja keulitaan kolmipyörällä motarilla.
Liian alhaiseksi jäävä energiasaanti
Puhtaan ruuan yksi yleisimmistä ongelmista on turhan tiukkaan tätä filosofiaa noudattavilla liian niukka energiansaanti. Varsinkin urheilijoilla ja oman elämänsä himotreenaajilla tämä saattaa olla melkoisen riskialtis kompastuskivi. Kulutuksen huidellessa aivan tapissaan tahtoo puhtaasta ruuasta maha ja posket pullollaan popsittu energiamäärä jäädä melkoisen niukaksi. Perunaa saa lapata lautasen aivan kukkuralleen eikä puurokattila tahdo riittää edes kerta-annokseksi, jos halutaan saada vauhdissaan puksuttavan aineenvaihdunnan ja päätä huimaavan kulutuksen aiheuttama energiakuilu umpeen.
Suhteellinen energiavaje onkin monien ihan huippu-urheilijoiden nykyajan vitsaus. Varsinkin riittävän hiilihydraattimäärän nauttiminen palautumisen takaamiseksi ja kulutuksen paikkaamiseksi voi olla erittäin haastavaa kovalla fyysisellä meiningillä, jos pääsääntönä on syödä kaikki ”puhtaista lähteistä”. Oli kyse sitten Mervi Meikäläisestä tai Heikki Huippu-urheilijasta, niin ensisijaisesti keho tarvitsee riittävästi ravintoa. Vasta tämän jälkeen optimointia laadun puolesta on edes syytä lähteä harkitsemaan. Jatkuvasti vajaaksi jäävä energiansaanti on aika kova rasite keholle (sekä kupolille), josta seuraa helposti mm. alipalautumista, univaikeuksia sekä vastustuskyvyn, suorituskyvyn ja vireystilan laskua.
Valitettavasti kukaan ei saa edes papukaijamerkkiä, mikäli onnistuu viettämään koko kesän ilman yhtäkään grillimakkaraa tai jäätelötötteröä kiskoessaan spartalaista ravintoa huuleen. Jos suurin osa ravinnosta on edes jossain määrin ravitsevaa, niin muutamat täydentävät sattumat siellä täällä ei tuhoa ketään. Enemmän ihmistä tuhoaa se, ettei ravintoa saada riittävästi. Hämmentävää sinänsä tässä länsimaisessa yltäkylläisyydessä.
Puhdas ruoka, likainen mieli
Kun puhdas ruoka nousee liian tarkaksi kriteeriksi, voi lieveilmiöitä alkaa heikosti toteuttuna kokonaisuutena esiintymään muussakin kuin energiansaannissa. Kun tarjolla onkin jotain muuta, kuin sitä tuttua ja puhdasta, voi ahdistus alkaa valtaamaan kypärää. Tämä voi heijastua ikävästi sosiaalisiin tilanteisiin sekä ennen kaikkea sinne omaan mielenrauhaan. Pahimmassa tapauksessa päädytään sinne (edes orastavan) ortoreksian puolella, eli pakonomaisesti eletään liian terveellisesti, josta usein seuraa myös edellä mainittu liian niukka energiansaanti, joka on kaukana terveellisestä.
Monet varmaan tietävät myös sen fiiliksen, kun joku ruoka-aine kielletään joko itsensä tai toisen tahon puolesta, niin silloinhan ne himot vasta alkavat. Aloitapa herkkulakko, niin heti pyörivät ne lauantaipussit ja dallaspullat mielessä. Liian laajalle levinnyt kieltäminen voi myös joissain tapauksissa johtaa ahmimiseen joko varoittamatta tai suunnitellut ”cheattipäivät” lähtevät kerta toisensa jälkeen aivan rukkasesta. Kun ruispalastakin on tehty omassa mielessä ”likaista”, niin herkkupäivän koittaessa niitäkin ahmitaan pussi tyhjäksi viimeistä murua myöten, vaikka ennen ei ole sen suuremmin edes ruisleivästä välittänyt.
Vielä jos homma kulkee niin pitkälle, että jopa uskonnoksi muodostunut ruokafilosofia alkaa huokumaan propagandakanavan lailla omasta ulosannista joko interwebin ja sosiaalisen median pyörteissä tai lähipiirin korvien kantaman äärellä, niin lopputulos ei välttämättä ole aina positiivinen lämpimästä pohja-ajatuksesta huolimatta. Varsinkin oman ravintofilosofian ulkopuolisten ravintoaineiden tai toteutustapojen demonisointi usein vain aiheuttaa enemmän hämmennystä, ahdistusta ja vääristyneitä ajatusmalleja. Ristiriitainen ravintoinformaatio ja ääriajattelijoiden propaganda on myös yksi nykyajan vitsauksista, jolla tapetaan terve kriittisyys ja kehittävä keskustelu.
Tasapaino ja kohtuus on kova juttu
Tässä siis muutamia esimerkkejä siitä, jos puhdas ruoka lähtee ottamaan liikaa alaa omassa elämässä. Toki on ehdottomasti mainittava, ettei todellakaan kaikki puhtaan ruuan kannattajat koe asian kanssa ongelmia, ja toteutus sekä ajatusmaailma taustalla voivat olla hyvinkin terveellä pohjalla, ja useinhan se juuri näin onkin. Jokaisella on oikeus noudattaa omanlaistaan ruokafilosofiaa, mutta mikäli siitä kiinni pitäminen tekee loppupeleissä itselleen lähinnä hallaa, ei se välttämättä ole järin viisasta puuhaa. Puhdas ruoka on usein terveellistä, mutta liian pitkälle sitä ei kannata viedä. Ahdistuminen tai liian niukalla ravinnolla eläminen on kaukana terveellisestä.
Ja älkää nyt käsittäkö väärin. ”Puhdas ruoka” on todellakin asia, jota minä kannatan, mutta sitäkin enemmän kannatan sitä kultaista keskitietä, kohtuutta, maalaisjärkeä, ja muita näennäisen näppäriä järjellisiä apuvälineitä. Kun suurinosa rinnan alle livahtavista muruista on ravintorikasta sorttia, niin ei sitä ei yksi tai edes kolme vehnäsämpylää, lounaslinjan kinkkukiusaus tai satunnainen pitsaslaissi tuhoa. Ääripäät harvoin palvelevat ketään, ja siispä tässäkin asiassa kohtuutta kehiin, ja pidetään päälinjat kohdillaan ja lautanen täynnä omia makuhermoja kutkuttelevaa ruokaa. Oli se sitten puhdasta tai välillä vähän likaisempaa. 😉
Maistuvaa viikonlopun odotusta joka massuun!
TSEKKAA MYÖS:
Milloin karjalanpaistista tuli likaista?
& Kun syöminen ja treeni aiheuttavat stressiä
EDELLINEN JUTTUNI:
4 x Valmis kesätreeni ulkona – Tsekkaa nämä!
♥ SEURAA MINUA ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Oot huippu Piia. Siun kirjotuksista saa valtamasti voimaa ja jotenkin ”turvaa” tän kaiken ”älä syö tätä, sitä, äläkä varsinkaan tuota” -kirjoitusten keskellä. Siun kirjotusten avulla oon alkanu pääsemään eroon miun itse keksimistä ruokarajotuksista koko ajan enemmän ja enemmän, kiitos siitä! T. Kestävyysjuoksija 😀 (en IKINÄ osannut arvata, että mie saisin parhaat vibat fitnessurheilijan blogista!!)
Ei vitsit aivan mahtava kuulla, ja oon ihan todella otettu tästä palautteesta! Ja etenkin sun lajissa kulutus on ihan äärimmäisen kova, ja kroppa tarvitsee sitä löpöä koneeseen oikein olan takaa, joten ensisijaisesti niitä kaloreita kehiin, niin juoksu rullaa ja palautuminen pyörii. Harvalla ravinnosta kiinnostuneella se safkailu kuitenkaan rentoutuessaan kokonaiskuvan puolesta niin paljoa levähtää, ja se rentous tekee niin hyvää sekä mielelle että kropalle. :
Niin hyvin taas kirjoitettu – sanallisesti ja sisällöllisesti! Täällä kovaa treenaava juurikin kärsii siitä, että isoillakin annoksilla on vaikea, miltei mahdoton, saada kaloreita täyteen. Niin mikäs sen helpompaa täydentää uupuvia kaloreita, kun esim. rox patukat, jätskipintit tai vaikka muutama pala suklaata. SIis ennen olisin makeutusaineiden takia kokenut huonoa omatuntoa ihan jo noista prodepatukoista, mutta pelkkää riisiä ja papua mussuttaen ei lähemmäs kolmea tonnia kaloreissa pääse 😀 .
Ja niinkuin sanottu, miten se puhdas ruoka nyt sittten määritellään… Aion kyllä ensiviikon lomamatkalla ensimmäistä kertaa vuosiin nauttia ihan satasella kaikista ravintolasafkoista ja hotellibuffasta ja ottaa sen täysin kehitykselle! Kaikki se ”ylimääräinen” ja ehkä ”epäoptimaalisempi” ravinto aikoo nyt imeytyä mun kroppaan ja viikon jälkeen supertehoilla takaisin sorvin ääreen!
Ennen matkat ahdisti jo etukäteen, kun ei ole oman hellan äärellä, mutta nyt on ääni kellossa aivan eri.
Kiitos myös sinun ♥
Kiitos Hanna mahtavasta palautteesta! Ihana myös kuulla, että oma mieli on alkanut rentoutumaan safkailun keskellä, sillä ruoka on ystävä ja huikea asia. Ja tuo lomailu tekee varmasti hyvää, ja jos itsellekin siellä ruuat maistuu niin anna palaa vaan. Ei viikko mitään tuhoa, ja jos tavoitteet on treenaamisessa nimenomaan kehityksen puolella, niin safkaa koneeseen vaan! 😉