Piia Pajunen
Piia Pajunen

PUHDAS RUOKA JA SEN PAHIMMAT KOMPASTUSKIVET


Puhdas ruoka aka clean eating. Blogeissa, somessa, urheilupiireissä ja naistenlehdissä jo pitkään valloillaan ollut trenditermi, jonka päätymistä omiin korvahöröttimiin tai tihruttiimiin ei ole tuskin kukaan voinut välttää.
Mitä se puhdas ruoka sitten on? Noh, tähän sisältyy monenmoisia eri määrittelyjen kirjoja, ja jokaiselle mussuttajalleen se voi tarkoittaa eri asiaa. Pääpiirteittäin sillä tunnutaan haettavan sen suuremmin käsittelemätöntä ruokaa sekä raaka-aineita. Jollekin tähän kylkeen kuulua myös mahdollisimman lähellä tuotettu, kotimaisuus tai luomu. Joku huuliveikkohan tähän monesti sutjauttaakin, että sen kun pistää suklaalevyn hanan alle, niin puhdasta tulee, ja höhöhö. Tarkoitus ei ole lähteä saivartelemaan, vaan tänään lähinnä pohditaan tuon puhtaan ruuan nurjaa puolta, mikäli homma lähtee liikaa lapasesta ja keulitaan kolmipyörällä motarilla.

Liian alhaiseksi jäävä energiasaanti

Puhtaan ruuan yksi yleisimmistä ongelmista on turhan tiukkaan tätä filosofiaa noudattavilla liian niukka energiansaanti. Varsinkin urheilijoilla ja oman elämänsä himotreenaajilla tämä saattaa olla melkoisen riskialtis kompastuskivi. Kulutuksen huidellessa aivan tapissaan tahtoo puhtaasta ruuasta maha ja posket pullollaan popsittu energiamäärä jäädä melkoisen niukaksi. Perunaa saa lapata lautasen aivan kukkuralleen eikä puurokattila tahdo riittää edes kerta-annokseksi, jos halutaan saada vauhdissaan puksuttavan aineenvaihdunnan ja päätä huimaavan kulutuksen aiheuttama energiakuilu umpeen.
Suhteellinen energiavaje onkin monien ihan huippu-urheilijoiden nykyajan vitsaus. Varsinkin riittävän hiilihydraattimäärän nauttiminen palautumisen takaamiseksi ja kulutuksen paikkaamiseksi voi olla erittäin haastavaa kovalla fyysisellä meiningillä, jos pääsääntönä on syödä kaikki ”puhtaista lähteistä”. Oli kyse sitten Mervi Meikäläisestä tai Heikki Huippu-urheilijasta, niin ensisijaisesti keho tarvitsee riittävästi ravintoa. Vasta tämän jälkeen optimointia laadun puolesta on edes syytä lähteä harkitsemaan. Jatkuvasti vajaaksi jäävä energiansaanti on aika kova rasite keholle (sekä kupolille), josta seuraa helposti mm. alipalautumista, univaikeuksia sekä vastustuskyvyn, suorituskyvyn ja vireystilan laskua.
Valitettavasti kukaan ei saa edes papukaijamerkkiä, mikäli onnistuu viettämään koko kesän ilman yhtäkään grillimakkaraa tai jäätelötötteröä kiskoessaan spartalaista ravintoa huuleen. Jos suurin osa ravinnosta on edes jossain määrin ravitsevaa, niin muutamat täydentävät sattumat siellä täällä ei tuhoa ketään. Enemmän ihmistä tuhoaa se, ettei ravintoa saada riittävästi. Hämmentävää sinänsä tässä länsimaisessa yltäkylläisyydessä.
puhdas ruoka ongelmat

Puhdas ruoka, likainen mieli

Kun puhdas ruoka nousee liian tarkaksi kriteeriksi, voi lieveilmiöitä alkaa heikosti toteuttuna kokonaisuutena esiintymään muussakin kuin energiansaannissa. Kun tarjolla onkin jotain muuta, kuin sitä tuttua ja puhdasta, voi ahdistus alkaa valtaamaan kypärää. Tämä voi heijastua ikävästi sosiaalisiin tilanteisiin sekä ennen kaikkea sinne omaan mielenrauhaan. Pahimmassa tapauksessa päädytään sinne (edes orastavan) ortoreksian puolella, eli pakonomaisesti eletään liian terveellisesti, josta usein seuraa myös edellä mainittu liian niukka energiansaanti, joka on kaukana terveellisestä.
Monet varmaan tietävät myös sen fiiliksen, kun joku ruoka-aine kielletään joko itsensä tai toisen tahon puolesta, niin silloinhan ne himot vasta alkavat. Aloitapa herkkulakko, niin heti pyörivät ne lauantaipussit ja dallaspullat mielessä. Liian laajalle levinnyt kieltäminen voi myös joissain tapauksissa johtaa ahmimiseen joko varoittamatta tai suunnitellut ”cheattipäivät” lähtevät kerta toisensa jälkeen aivan rukkasesta. Kun ruispalastakin on tehty omassa mielessä ”likaista”, niin herkkupäivän koittaessa niitäkin ahmitaan pussi tyhjäksi viimeistä murua myöten, vaikka ennen ei ole sen suuremmin edes ruisleivästä välittänyt.
Vielä jos homma kulkee niin pitkälle, että jopa uskonnoksi muodostunut ruokafilosofia alkaa huokumaan propagandakanavan lailla omasta ulosannista joko interwebin ja sosiaalisen median pyörteissä tai lähipiirin korvien kantaman äärellä, niin lopputulos ei välttämättä ole aina positiivinen lämpimästä pohja-ajatuksesta huolimatta. Varsinkin oman ravintofilosofian ulkopuolisten ravintoaineiden tai toteutustapojen demonisointi usein vain aiheuttaa enemmän hämmennystä, ahdistusta ja vääristyneitä ajatusmalleja. Ristiriitainen ravintoinformaatio ja ääriajattelijoiden propaganda on myös yksi nykyajan vitsauksista, jolla tapetaan terve kriittisyys ja kehittävä keskustelu.

puhdas ruoka
Levi’s- college-paita: TÄÄLTÄ* // Farkkushortsit: TÄÄLTÄ* // Tennarit: TÄÄLTÄ*

Tasapaino ja kohtuus on kova juttu

Tässä siis muutamia esimerkkejä siitä, jos puhdas ruoka lähtee ottamaan liikaa alaa omassa elämässä. Toki on ehdottomasti mainittava, ettei todellakaan kaikki puhtaan ruuan kannattajat koe asian kanssa ongelmia, ja toteutus sekä ajatusmaailma taustalla voivat olla hyvinkin terveellä pohjalla, ja useinhan se juuri näin onkin. Jokaisella on oikeus noudattaa omanlaistaan ruokafilosofiaa, mutta mikäli siitä kiinni pitäminen tekee loppupeleissä itselleen lähinnä hallaa, ei se välttämättä ole järin viisasta puuhaa. Puhdas ruoka on usein terveellistä, mutta liian pitkälle sitä ei kannata viedä. Ahdistuminen tai liian niukalla ravinnolla eläminen on kaukana terveellisestä.
Ja älkää nyt käsittäkö väärin. ”Puhdas ruoka” on todellakin asia, jota minä kannatan, mutta sitäkin enemmän kannatan sitä kultaista keskitietä, kohtuutta, maalaisjärkeä, ja muita näennäisen näppäriä järjellisiä apuvälineitä. Kun suurinosa rinnan alle livahtavista muruista on ravintorikasta sorttia, niin ei sitä ei yksi tai edes kolme vehnäsämpylää, lounaslinjan kinkkukiusaus tai satunnainen pitsaslaissi tuhoa. Ääripäät harvoin palvelevat ketään, ja siispä tässäkin asiassa kohtuutta kehiin, ja pidetään päälinjat kohdillaan ja lautanen täynnä omia makuhermoja kutkuttelevaa ruokaa. Oli se sitten puhdasta tai välillä vähän likaisempaa. 😉

Maistuvaa viikonlopun odotusta joka massuun!

TSEKKAA MYÖS:
Milloin karjalanpaistista tuli likaista?
& Kun syöminen ja treeni aiheuttavat stressiä

EDELLINEN JUTTUNI:
4 x Valmis kesätreeni ulkona – Tsekkaa nämä!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Kommentit (18)

  1. Jutta

    Oot huippu Piia. Siun kirjotuksista saa valtamasti voimaa ja jotenkin ”turvaa” tän kaiken ”älä syö tätä, sitä, äläkä varsinkaan tuota” -kirjoitusten keskellä. Siun kirjotusten avulla oon alkanu pääsemään eroon miun itse keksimistä ruokarajotuksista koko ajan enemmän ja enemmän, kiitos siitä! T. Kestävyysjuoksija 😀 (en IKINÄ osannut arvata, että mie saisin parhaat vibat fitnessurheilijan blogista!!)

    • Piia Pajunen

      Ei vitsit aivan mahtava kuulla, ja oon ihan todella otettu tästä palautteesta! Ja etenkin sun lajissa kulutus on ihan äärimmäisen kova, ja kroppa tarvitsee sitä löpöä koneeseen oikein olan takaa, joten ensisijaisesti niitä kaloreita kehiin, niin juoksu rullaa ja palautuminen pyörii. Harvalla ravinnosta kiinnostuneella se safkailu kuitenkaan rentoutuessaan kokonaiskuvan puolesta niin paljoa levähtää, ja se rentous tekee niin hyvää sekä mielelle että kropalle. :

  2. Hanna

    Niin hyvin taas kirjoitettu – sanallisesti ja sisällöllisesti! Täällä kovaa treenaava juurikin kärsii siitä, että isoillakin annoksilla on vaikea, miltei mahdoton, saada kaloreita täyteen. Niin mikäs sen helpompaa täydentää uupuvia kaloreita, kun esim. rox patukat, jätskipintit tai vaikka muutama pala suklaata. SIis ennen olisin makeutusaineiden takia kokenut huonoa omatuntoa ihan jo noista prodepatukoista, mutta pelkkää riisiä ja papua mussuttaen ei lähemmäs kolmea tonnia kaloreissa pääse 😀 .
    Ja niinkuin sanottu, miten se puhdas ruoka nyt sittten määritellään… Aion kyllä ensiviikon lomamatkalla ensimmäistä kertaa vuosiin nauttia ihan satasella kaikista ravintolasafkoista ja hotellibuffasta ja ottaa sen täysin kehitykselle! Kaikki se ”ylimääräinen” ja ehkä ”epäoptimaalisempi” ravinto aikoo nyt imeytyä mun kroppaan ja viikon jälkeen supertehoilla takaisin sorvin ääreen!
    Ennen matkat ahdisti jo etukäteen, kun ei ole oman hellan äärellä, mutta nyt on ääni kellossa aivan eri.
    Kiitos myös sinun ♥

    • Piia Pajunen

      Kiitos Hanna mahtavasta palautteesta! Ihana myös kuulla, että oma mieli on alkanut rentoutumaan safkailun keskellä, sillä ruoka on ystävä ja huikea asia. Ja tuo lomailu tekee varmasti hyvää, ja jos itsellekin siellä ruuat maistuu niin anna palaa vaan. Ei viikko mitään tuhoa, ja jos tavoitteet on treenaamisessa nimenomaan kehityksen puolella, niin safkaa koneeseen vaan! 😉

  3. Elina

    Mun kokemuksen mukaan ”puhtaalla” ruualla saa tosi hyvin energiaa, en tiedä sitten vaikuttaako asiaan että olen vegaani. Hyvin harvoin tekee mieli mitään mättöä, mut jos haluan suklaata, ostan suklaata. Tavallinen ruoka maistuu mun suuhun niin paljon paremmalta kuin rasvainen pizza 🙂

    • Piia Pajunen

      Juurikin näin! Sillä puhtaalla ruualla pystyy täyttämään energiatarpeensa, kun homma on oikealla pohjalla, ja tässä olikin esimerkkejä, joihin itse olen toistuvasti törmännyt, kun homma viedään liiallisuuksiin. Ja komppaan kyllä, että pääasiassa mullekin maistuu se tavallinen ruoka huomattavasti paremmin kuin rasvainen pitsa. Aijai. Ruoka on kyllä hyvää!

  4. Sara

    Nyt oli osuvaa.
    Puhtaasti syövänä oon huomannut, että ahdistaa toisinaan kun ei voi vaikuttaa siihen mitä syö. Juustolla kyllästetystä pitsasta tulee paha olo ja se voi kestää parikin päivää. Ihokaan ei tykkää. Voiko kroppa ottaa oikeasti niin pahasti nokkiinsa mässäilystä? Tankkaisin joskus ihan mielellään ihan kunnolla mutta tuntuu ettei kroppa halua ottaa sitä ruokaa vastaan.

    • Piia Pajunen

      Joo tuo pitsa olikin tuossa tekstissä aika ”ääriesimerkki”, ja tiedän itsekin sen fiiliksen, kun on vetänyt kunnon mättömäjäykset, ja sen takia en niitä itse kovin usein harrastele. Mieluummin naukkailen tasaisesti ja pieniä sattumia ja ulkona syömässä käydessä valkkailen jotain ”ei niin rasvassa lilluvaa”, koska siitä tulee vain joka kerta ihan paska olo fyysisesti. Ja juhlapyhätkin näkyvät mulla kanssa naamassa iholla, hah!
      Mitä itse kisavalmistautumisissa harrastin tankkailua monesti viikon välein, niin tuli todettua, että hiilaripainotteinen tankkaaminen ei aiheuttanut niin epämukavaa jälkifiilistä kuin rasvaläjäykset. Eli suosittelen keskittymään niihin asioihin, joista oikeasti tykkäät, jotka ovat sopivan tiiviitä energiasisällöltään ja joita on helppo syödä. Esimerkiksi itselläni meni aika tankkaillessa paljon leipää, pastaa, karjalanpiirakoita, riisipuuroa, ruissipsejä, jäätelöä, riisifrutteja tms.
      Ja tärkeämpää toki olisi se, että sitä ravintoa tulisi riittävästi arkena, ja kun se peruspohja on terveellistä ja ravintorikasta, niin pienet ”kyllästykset” siellä täällä voi nimenomaan olla todella hyvä täydentämään energiansaantia. Tällöin raskaita tankkailuita ei tarvitse niin fokusoituneesti harjoittaakaan (eikä mieli ja kroppa näitä kinua) kun energiansaanti on tasaisesti hyvällä tasolla ja sallivuutta ja joustoa pieniin lisiin on arjessa mukana. 🙂

  5. Emily

    Kiitos jälleen näistä järjen sanoista! Myös minä olen aikanani kipuillut ”ruokasääntöjen” kanssa ja tehnyt yksinkertaisesti asiasta (syömisestä) valtavan stressin arkeeni. Nyttemmin olen viimein löytämässä balanssia syömiseeni ja tämänkaltaiset kirjoitukset ovat korvaamattoman tärkeitä tsemppareita pitämään pään kylmänä ja järjen siellä päässä näissä ravintoasioissakin!

    • Piia Pajunen

      Kiitos puolestaan sulle ihan mahtavasta palautteesta! Balanssi ja kultainen keskitie on todella olennaisia ravinnon osalta. Osalle sopii tiukemmat linjat, mutta uskoisin, että suurin osa pidemmän päälle ahdistuu liian tiukasta menosta. Toki ”tiukka linja” on todella häilyvä ja tarkoittaa jokaiselle eri asiaa. Se, mikä toiselle on todella rentoa, voi toisesta tuntua tappavan ahdistavalta, ja tärkeintä onkin löytää se oma toimiva juttu, joka palvelee ensisijaisesti omaa mieltä! 🙂

  6. Anniina

    Niin loistava kirjoitus tärkeästä aiheesta! Itse sorruin liian kauan rajoittamaan syömistäni samalla treenaten aivan hirvittäviä määriä. Tästä tuloksena paha ylirasitustila, jonka vuoksi ilman liikuntaa nyt 10kk. Voi, kun olisin tajunnut aiemmin kuinka paljon sitä olisikaan pitänyt syödä ja ettei yksi pizza tai karkkipussi olisi tehnyt kuin hyvää elimistölleni. Aivan kamalaa muistella, kuinka vähän söin kulutukseeni nähden. Toivottavasti monet välttäisivät saman ja uskaltaisivat syödä! Kiitos sulle loistavista kirjoituksista!

    • Piia Pajunen

      Kiitos Anniina tästä palautteesta! Ikävä kyllä joskus asiat tulee opittua kantapään kautta, mutta pääasia kuitenkin, että tästä oppii eikä toista samoja virheitä uudelleen. Ja joskus se ”lisäravinto” on oikeasti jopa nimenomaan hyvästä tuli se sitten mistä lähteestä tahansa, jos energiavaje on todella kova. Kaiken kun ei tarvitse olla optimoitua, ja ensisijaisesti sitä safkaa tulisi juurikin tulla riittävästi. Tsemppiä sulle toipumiseen ja palautumiseen, ja kohta taas pääset uudelleen treenin pariin kunnon annoksilla. 🙂

  7. Hilppa

    Ai että kuinka haluaisin voida syödä tuolla tavoin suurimmaksi osaksi puhtaasti mutta kuitenkin vapaasti ja sattumia mukavasti sallien! Välillä meinaa itku tulla, kun muut ottavat vaikkapa buffet-pöydissä aivan kaikkea ja minä luen kaikki laput läpi, onko niissä mitä viljaa, laktoosia, palkokasveja, sipulia yms. ja arvioin, onko liikaa sokeria ja/tai rasvaa laittamaan vatsan sekaisin. Mulla on todettu siis niin paha IBS, että suurin osa roskaruoasta ja ihan tavallisesta kotiruoastakin pitää jättää sivuun vain siksi, että elimistöni ei kestä jotain siinä olevaa raaka-ainetta 🙁 . On oikeasti haastavaa paljon urheilevana saada tarvittavat kalorit täyteen, kun ei voi koskaan ottaa mitä tahansa välipalaksi vaan on pakko todellakin optimoida, jos ei halua esim. kolmen päivän viiltäviä vatsakipuja tai kätevästi oksentaa päällensä leffareissun jälkeen. Omat tarkkaan valikoidut eväät ovat monesti ainoa vaihtoehto ja tää ei tod. ole kivaa.
    Vielä muutama vuosi sitten söin onnellisena niin pastaa kuin hampurilaisiakin, tuhosin jälkkäriksi maitorahka- tai jäätelökipon tuosta vaan ja kuorrutin itseni suklaalla ja pullalla säännöllisen epäsäännöllisesti. Aivan kaikki mun ympärillä olivat tottuneet siihen, että mä olen se, joka syö aivan kaikkea ja aivan hirveät määrät, koska treenatessa polttoainetta kuluu. Nyt sitten olen se, joka ei välttämättä voi syödä pöydästä mitään! Ruokaa rakastavalle tämmöinen on ihan rangaistus. Voin sanoa, että kaurapuuroa vaniljapuddingilla kuluu aika hävyttömät määrät joka aamu- ja iltapalalla.

    • Piia Pajunen

      Äh! Voi että! Todella ikävä kuulla. Välillä kyllä elämä tuo eteen nähtävästi kaikenlaisia haasteita, ja voin vain yrittää kuvitella, millaisia haasteita käyt tällä hetkellä läpi. Toivottavasti homma lähtee siellä pyörimään ja oireet saataisiin pysymään kurissa, ja onneksi eletään tätä vuosisataa, niin kaupoissakin on jo edes hieman enemmän vaihtelua tuotteissa ja tarjolla olevissa ruokavaihtoehdoissa. Älyttömästi voimia sinne. <3

  8. Tuulia

    Ehdottomasti kannatan sun yleistä ruokafilosofiaa jossa kohtuus ja keskiarvot ja keskitie ovat avainsanoja, mutta vähän tässä nyt mentiin myös puhtaan ruuan osalta minusta kapeisiin esimerkkeihin:
    tulkittiinpa puhtautta miten tahansa (tiukin kriteeri: ei mitään prosessoitua tai puhdistettua, raaka-aineet tunnistaa), niin silti ruokavalioon mahtuu jos mitä taateleista, rusinoista ja pähkinöistä rypsiöljyyn, tuorepuristettuihin täysmehuihin ja kasvimaitoihin ja esim. mangososeisiin, ja jos näillä ei sinänsä saisi ihan riittävästi energiaa niin kyllä kumma on, kun sellaiseen 3 desin ”puhdassmoothieenkin” saisi helposti upotettua 500 kcal – joskus ihan mielenkiinnosta laskin tätä. 🙂
    …Ja sitten ne raakakakut jne.
    Silti asiapostaus, mutta ehkä puhdasssyöjien kannattaisi paitsi usein löysätä kriteereitään, niin katsoa vähän laajemmin sitä puhtaiden ruoka-aineiden listaa ja etenkin nestemäisiä energianlähteitä, jotka ei täytä.

    • Piia Pajunen

      Siis juuri tätä hain tässä takaa, eli puhdasta ruokaa myös katsotaan paikoittain niin kapeakatseisesti, ja tähän liittyen olen nähnyt/kuullut niin lukuisia esimerkkejä (ja oikeasti iso ongelma jopa osalla kovan tason urheilijoista) ja saanut valtavan kasan viestejä ihan tavan tallaajilta. Osa kun ei pysty syömään edes niitä rasvoja lisättyinä öljyinä ja raakakakkupala ei mahdu kuvioon. Ja silloin kun mahtuisikin, niin ”parempia vaihtoehtoja” ei aina ole tarjolla arjen pyörteissä.
      Puhut siis täyttä asiaa, ja ihmisillä ravitsemustietämys ei aina riitä tai mielen myllerryksessä tunteet peittoavat tiedon.

  9. Heidi

    Kiitos kirjoituksesta jälleen. Olen aina ollut kova liikkumaan mutta nuorena ”opin” että jos haluaa olla nätti niin pitää syödä korkeintaan 1300kcal päivässä ja kiellettyjen ruokien lista on ollut mahdoton. Aloitin laihduttamaan 12 vuotiaana ja olen nyt 31-vuotias. Opin laihduttamisen vanhemmiltani joilla ollut ongelmia myös syömisen kanssa. Voisikin kuvitella että olen tosi laiha. Ongelmana tässä on ollut vain se, että liian pienillä kaloreilla ja ”kovalla liikkumisella” en vain kyennyt elämään ja olen sen vuoksi kärsinyt vakavasta ahmimishäiriöstä vuosikaudet…paino nyt 134kg/163cm. Kierre on ollut jatkuva…ahmimisen jälkeen olen saanut itseni hetkeksi ruotuun ja syönyt pienesti, joka on jälleen laukaissut ahminnan. Luulin olevani viallinen mutta toimintatapani olikin viallinen. Olen todella iloinen blogistasi. Mietin jo laihdutusleikkausta osakseni…mutta kun olen nostanut kalorit noin 2100kcal ja syön mahdollisimman säännöllisesti niin paino on tippunut 141kg:sta tuohon 134kg sopivaa vauhtia ja tippuu edellee. Häpeä vähenee elämästä. Omat energiatasotkin ovat nousseet huimasti…luulin ennen että olen vain kroonisesti väsynyt. Väsymyksen aiheuttikin tämä kehoni pahoinpitely. Todella pelottavaa on syödä enemmän mutta helpottuu kun tulee tuloksia. Kiitos kiitos kiitos sinulle näistä teksteistä vielä kerran. Terveiset tästä naapurikunnasta Sastamalasta!

  10. Maria

    Kun oma vintti meinaa mennä seikaisin juuri näistä toinen toistaan rajottuneimmista ruokailuun liittyvistä ohjeista ja säännöksistä, on ehkä hienointa palata aina maan pinnalle tasaisin väliajoin lukiessa näitä sun postauksia.
    Pitkään jo sun blogia seuranneena täytyy sanoa että jos jotain bloggaajaa arvostaa korkeelle niin teikäläistä kyllä! Paljon kertoo myös se että monia muita fitnessaiheisia blogeja lukeneena ja niistä hirveät alemmuuskompleksit saaneena entinen poikaystäväkin kielsi kaikkien muiden blogien paitsi tämän lukemisen, joten myös miesväen suosiossa olet! 😀
    Halusin erityisesti kiittää sua siitä, että näytät rehellistä kuvaa siitä millaista normaali arki ja nyt erityisesti syöminen pitäisi olla liikaa sen enempää kontrollointia sekä murehtimista. Vaikka monissa muissa tähän aiheeseen liittyvissä postauksissa kehoitetaan syömään ”rennosti” ja ”tarpeeksi”, jää monesti kyseisistä kirjoituksista saadut esimerkkiruokavaliot kyllä omaan vinttiin ihan päinvastaisessa valossa: tiukkaa, tarkkaa, yksipuolista,minimalistista. Tästä nousee lukijalle vain syyllisyyden ja häpeän tunteita, syökö nyt sittenkin vieläkin väärin. Tästä alkaakin loputon tiukentamisen kierre.
    Sun blogi antaa nii paljon positiivisia viboja, ja järkeviä oikeeseen elämään toimivia vinkkejä ja neuvoja että voin vaa toivoo että jaksat jatkaa tätä kirjoittamista! Iso kiitos vielä loppuun lukuisista helpotuksen tunteista ja hymyistä joita oon sun blogin takia saanut.

Kommentoi »

Comments are closed