NÄLKÄ LEPOPÄIVINÄ? PALJON SILLOIN KUULUISI SYÖDÄ?
Lepopäivinä ruoka on mielessä ja nälkä valtaa koneiston jo puolen tunnin päästä syömisestä. Mielihalut tahtovat ottaa vallan ja sokerin himokin iskee. Aiemmassa lepopäiviä käsittelevässä raapustuksessani kysyinkin, että mikä niissä lepopäivissä tekee suurimmalle osalle niin haastavia. Epävirallisen empiirisen tutkimukseni tulokset ilmentivät todella selkeästi sitä, että lepopäivien nälkä ja julmettu ruuanhimohan siellä kovaa treenaavia janttereita piinaa. No mitä sille nälän pirulaiselle sitten voisi tehdä?
Tietenkään kiristelyvaiheessa tälle nälälle ei voi toki mitään, mutta jos ykkösprioriteettinä kyseisellä hetkellä ei ole se rasvan rääpiminen pois kehosta, niin nälkä voi kieliä siitä, että kehosi ottaisi mielellään lisää sapuskaa ihan hyötykäyttöön kehon palautumisen ja kehittymisen tueksi. Nälkä on myös ihan normaali kehon signaali, mutta jos se oikeasti häiritsee tai se on oikeasti voimakas, niin yleensä siihen kannattaa reagoida. Maalaisjärjellä ajateltuna jokainen varmaan keksii ratkaisun, jolla lepopäivien nälkä saataisiin kuriin, mutta toteutusta ei silti monesti uskalleta tehdä. Miksi ihmeessä?
Itse olen ainakin huomannut tässä vuosien varrella, että nälkä vaivaa lepopäivinä sellaisissa vaiheissa, kun keho vaatisi enemmän ravintoa palautumiseen. Pitkän kilpailurupeaman jälkeen normaalirasvoihin palatessa lepopäivien nälkä saattaa vielä kuukausienkin päästä vaivata, sillä keho ei ole vieläkään päässyt “kylläiseen tilaan”. Hiljalleen ruokamääriä lisäämällä se nälkäkin sieltä hiipuu, kun keho pääsee asteittain sekä ruuan että rasvaprosenttinsa puolesta sille luontaiseen tilaan.
Lepopäivien nälkä on siis todellakin tuttua täälläkin päässä, mutta se nälkä (tai mieliteon poikaset) vaivaa lepopäivinä lähinnä itselläni nimenomaan silloin, kuin kehoni on aliravitussa tilassa joko ruokamäärien tai minulle luontaisen rasvaprosenttini kohdalla. Suosittelen myös pohtimaan omalla kohdallasi lepopäivien nälästä ja mieliteoista kärsiessäsi, että olisiko ruokatorvesta alas uppoavan energiamäärän kohdalla kokonaiskuvan kannalta sittenkin vielä hieman parannettavaa.
Paljonko lepopäivinä kuuluisi sitten syödä?
Oma näkemykseni lepopäivien ruokamääristä on ihan se, että lepopäivinä se kroppa tarvitsee myös yhtälailla ravintoa palautuakseen aiempien treenipäivien kovasta runtelusta ja ladatakseen akkuja seuraavien päivien tuleviin taistoihin. Palautumiseen panostaminen tarkoittaa aika suoraan myös kehittymiseen panostamista, eikä pelkkä treeni kovin kauaa kehitä, jos muut osa-alueet (kuten lepo sekä riittävä ja laadukas ravinto) ole kohdillaan. Älä siis suotta nipistele lepopäivien ruuista varsinkaan, jos se nälkä silloin vaivaa.
Itsellä kehityskaudella ja pääosin kiristelyvaiheessakin treenipäivien lisäbuustit ravintopuolelta tulee treenijuomasta ja sen sisältämistä hiilihydraateista sekä aminohapoista. Ihan sen normaalin ruuan määrä ei kuitenkaan itselläni yleensä juuri vaihtele, oli kyse sitten kovasta treenipäivästä, useammasta peräkkäisestä lepopäivästä tai poikkeustapauksessa vaikka useamman viikon loukkaantumisesta johtuvasta pakkolevosta. Ruuasta en tingi varsinkaan lepopäivinä, ja se on yhdessä simppelin ja järkerävän treenikokonaisuuden kanssa koko homman ehdottomat kulmakivet. Lepopäivien nälkä ei tällä periaatteella allekirjoittanutta siis sen suuremmin vaivaa.
Ja jos sitä hui niin pelottavaa lihomista pelkää, niin ensimmäisenä suosittelen vain kokeilemaan, että mitä ihan oikeasti tapahtuu, jos vain alat syömään riittävästi ja koko viikkosi kokonaisaktiivisuutta vastaavan määrän. Kroppa kyllä tottuu hyvin nopeasti siihen, että se nimenomaan saa tarpeeksi ravintoa, jos vain pitkäjänteisesti sen opetat siihen. Joka ikisessä tilanteessa nipistämällä siitä ruokatorvesta alas kulkevasta ravinnosta et kyllä ainakaan kehitä aineenvaihduntaasi ottamaan sitä ravintoa hyötykäyttöön.
Energiankulutus ja sen saaminen ovat kokonaisvaltaisia asioita, ja jos ajattelet, ettet lepopäivänä kuluta “tarpeeksi” ja tämän vuoksi sinun pitäisi syödä vähemmän, olet jokseenkin hakoteillä. Jos siis ikinä haaveilet pystyväsi syömään enemmän ja rennommin lihomatta, niin pakko sinun on alettava opettamaan sitä kehoa käsittelemään edes sitä riittävää määrää sapuskaa.
Kertajysäystä lepopäivien tai koko viikon energiasaannin lisäämisessä ei välttämättä tarvitse toteuttaa, vaan olen jo aiemmassa erittäin pätevässä (oma kehu haisee, heh) postauksessani “Miten päästä eroon kitukaloreista ja säästöliekistä” kertonut erittäin osuvat kikat sapuskamäärien nostamiseen. Jos kuitenkin toteutat “silmämääräistä” ruokavaliota, niin suosittelen siinä tapauksessa vain rohkeasti syömään hieman enemmän joka päivä tai edes kuromaan kiinni lepopäivien alakanttiin popsittujen sapuskoiden määriä.
Lepopäivien nälkä ja jatkuvat mieliteot eivät myöskään välttämättä johdu suoraan lepopäivien liian vähäisestä energiansaannista vaan kyseessä voi olla koko viikon kertymä energiavajeesta, jolloin sitä päivittäistä energiansaantia voisi olla syytä tarkastella. Uskallatko siis koettaa, mitä tapahtuu, jos lisäät sitä ruokaa edes hieman? Rohkea rokan syö! 😉
Vatsantäyteistä tiistai-iltaa!
Tsekkaa myös:
Luuletko syöväsi tarpeeksi hiilihydraatteja?
Edellinen juttuni:
Fitness Classic ja oikeusmurhat
♥ SEURAA MINUA ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen
Ohi postauksen aiheen (vaikka hyvä postaus olikin ja sanottakoon myös, että asiaa tulee tähän blogiin selkokielellä erittäin hyvää tahtia!), mutta mistä mahtavat olla ruokapöydän tuolit peräisin? Samantyyliset mustana hakusessa 🙂
Ohi aiheen saa aina päräyttää! 😀 Nuo tuolit taisivat olla lopulta Sotkasta, ja aika tismalleen samanlaisia bongailtiin myös monista muistakin huonekaluliikkeistä. Iskusta ja Maskustakin noita muistaakseni löytyi, ja niitä taisi noissakin molemmissa olla myös mustana tarjolla 🙂
Upee oot Piia!! Minkä kokoset noi sun pöksyt on? Tekis mieli tilata mut jaloissa on sen verran kokoa että noitten housujen koon kanssa ollaan jännän äärellä
Moikka, ja kiitos! Mulla nuo on kokoa XS, koska persuukseni on tällä hetkellä aika kapoinen kisakauden ollessa ihan nurkan takana. 😀