HYVÄ DIEETIN KESTO? Ja muita lukijoiden kysymyksiä!
Hyvä dieetin kesto? Mitä jos salille ei pääse? Miten kropan saisi imemään enemmän ruokaa? Kuminauhareeni vai sali? Paljon on kysytty päteviä kysymyksiä, ja koostin niitä yhteen postaukseen vastausten kera. Annetaanhan paukkua!
Onko lihaskasvun kannalta parempi asia, syökö ruokavaa’alla punnitun ruokaohjelman mukaan vai vapaammin, jos ravintoa tulee kuitenkin riittävästi?
Ruokavaaka ei todellakaan ole kriteerinä optimaaliselle lihaskasvulle. Ruokavaaka saattaa olla hyvä apuväline auttamaan saamaan riittävää ravintoa ja oikeassa suhteessa, mutta jos ymmärrys ravinnosta ja oma käytännön toteutus (määrä ja laatu) on pääosin kunnossa, niin ruokavaakaa ei lihaskasvun optimoimiseksi todellakaan välttämättä tarvita. Joillekin kuitenkin punnitseminen on luontainen tapa seurata ravinnon saantia, ja joillekin se aiheuttaa ahdistusta. Jos sinulle siis tuntuu toimivan vapaampi syöminen, niin ei se ole oikein toteutettuna millään tavalla este tehokkaalle lihaskasvulle. Kirjoitin tästä vasta oman postauksen Tuloksia ilman tarkkaa ruokavaliota – Miten syödä?
Kun lähtee lisäämään reilummin hiilihydraatteja ruokavalioon, niin samallahan nousee myös kasviproteiinin määrä, joka ei ole niin laadukasta kuin eläinproteiini. Pitäisikö tällöin vähentää eläinproteiinejä?
Tällöin voi olla hyvä tsekata eläinperäisen proteiinin määrä, ettei siellä ole turhia ylilyöntejä. Naiselle yleensä noin 20g eläinperäistä proteiinia riittää käynnistämään proteiinisynteesin. Tätä enempää proteiinia ei aterialla tarvitse väkisin syödä varsinkaan, jos tähän päälle tulee hiilarin lähteiden mukana kasviperäisiä proteiineja. Hiilarin lisäyksen mukana nousevaa proteiinin määrää ei muuten tarvitse säikähtää, ja se toisaalta väistämätöntä.
Jos tänään en pääse salille, niin onko kotona kuminauhalla tehtävästä treenistä hyötyä? Vuorossa olisi siis selkätreeni, enkä jaksaisi odottaa huomiseen, että salille pääsisin sen tekemään.
Itse ottaisin mieluummin tässä tapauksessa ylimääräisen lepopäivän ja antaisin kropalle lisäbuustia palautua aiemmista kovista höykkyytyksistä. Itse kannatan ajatusta, että kun tehdään, niin tehdään kunnolla, ja muulloin sitten levätään eikä höntyillä turhia. Selkä on kuitenkin iso ja vahva lihasryhmä, joka vaatii kehittyäkseen oikeasti kunnon ärsykettä, ja kuminauhalla voi ehkä ylläpitävää ja hermotusta kehittävää jumppaa saada, mutta treeni menee ehkä enemmän kuminauhalla bodypumpin ja “pitkän matkan nylkyttämisen” puolelle. Mitä muuten saavuttaisit sillä, että tekisit tänään heikompilaatuisen korvaavan treenin, kuin että ottaisit yhden ansaitun lepopäivän lisää ja paukuttaisit seuraavana päivänä hyvin palautuneena kovan ja osuvat treenin kunnollisissa puitteissa? Malttia kehiin, ja kyllä ne raudat siellä salilla vielä huomennakin odottavat. 😉
Miten olet saanut kroppasi imemään niin paljon ruokaa?
Tähän olen nimenomaan päässyt oikeasti syömällä rohkeasti ja reippaasti. Ei kroppa opi käsittelemään ravintoa, jos sille ei koskaan anneta siihen mahdollisuutta. En minäkään mitään 3000 kilokaloreita päivittäin vetele, ja muutenkin olen melko pieni likka hobittirungolla varustettuna. Kun keskityn lihaskasvuun huolehdin siitä, että saan riittävästi ruokaa. Tällöin pyrin tilanteeseen, jossa minulla ei ole nälkä eikä painoni ainakaan tipu, jolloin tiedän, että ruokaa on riittävästi optimaalisen lihaskasvun tavoittelemiseksi. Käytännönvinkkejä ravinnon nostamiseen olen esitellyt postauksessa: Miten päästä eroon kitukaloreista ja säästöliekistä?
Mikä on sun mielestä hyvä dieetin kesto?
Tähän on vaikea sanoa yhtä oikeaa yleispätevää neuvoa, joka varmasti sopisi kaikille. Dieetin kesto kuitenkin riippuu hyvin paljon tavoiteltavan pudotuksen määrästä, ja tähän hyvänä nyrkkisääntönä normaalipainoisella pidetään yleensä puolta kiloa per viikko. Tällä keskiarvoisella pudotustahdilla lihasmassakin yleensä pysyy matkassa mukana. Eli jos pudotettavaa olisi arviolta noin neljä kiloa, niin kahdeksan viikkoa voisi olla hyvä aika varata pudottamiseen. Toki joillakin alussa humpsahtaa paino selkeästi reippaammin alaspäin, jolloin tämä määrä voidaan saada nopeammin kasaan. Mieluummin kuitenkin varaisin aina pari viikkoa varmuusvaraa, ja vaikka lopettaisi suunniteltua aikaisemmin tavoitteen täyttyessä, kun kiireellä
Kuinka kauan olet tehnyt töitä nykyisen ulkonäkösi eteen?
En päivääkään, sillä en ihan oikeasti tee tätä ulkonäkösyistä. Vapaaohjelmafitnessin pariin lähdin nimenomaan vapaaohjelman vuoksi, vaikka ihailin kyllä vahvan ja lihaksikkaan näköisiä naisia. Lajin sivutuotteena tullut kehon muovaantuminen on toki ollut todella suotuisa lisä, mutta en oikeasti tee tätä ulkonäkösyistä, vaan kilpaurheilu ja itsensä haastaminen sekä jatkuva kehittyminen on se, joka minua motivoi tässä hommassa aivan julmetusti. Siinä menisi vain pää sekaisin jos vain ulkonäköä miettisi, sillä keho on jatkuvassa muutoksessa kisakausien ja kehityskausien vaihteluissa.
Ja hiiohoi! Jos missasit eilisen videopostaukseni meitsin treenimeiningeistä kohti ensi viikon Toronto Prota, niin kurkkaa tuo seitsemän minuutin spektaakkeli ihmeessä TÄÄLTÄ! Esittelen siellä mm. vatsanakkejani ja kuolen miltei hapenpuutteeseen treenin päätteeksi, hahah! Pakko siis katsoa… 😀
Häikäisevän aurinkoista viikonloppua joka jantterille!
Kurkkaa myös: Mitä fitnesskisadieeteistä tulisi ottaa opiksi?
Edellinen juttuni: Miltä näyttää vaparifitness treeninä?
♥ SEURAA MINUA ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen
Sie oot kyllä mahottoman inspiroiva ihminen!
Energiaa ja hymyä täynnä että aina piristyy ihan omaki päivä, kun katsoo esim. snappeja tai blogitekstejä ja videoita.
Aloin ite syömään ekaa kertaa ruokavalion mukaisesti vaikka olen harrastanut jalkapalloa koko ikäni ja saliakin jo kohta 6 vuotta ja oon varmasti energisempi kuin pitkään aikaan.
Ennen ajattelin että enemmän on enemmän kun puhutaan treeneistä ja hiilarit ja rasvat oli aivan kamaluutta. Mutta nyt kun sitä on nähnyt että paljonko sitä ruokaa pitää oikeasti syödä ja ettei salilla tarttekkaan välttämättä käydä 7 kertaa viikossa että pysyy kunnossa, niin se on jokseenkin tosi vapauttavaa. Vaikka vaatikin sellasen tietynlaisen uskaltamisen päästää irti omista tavoista. Aluksi toki oli kokoajan sellanen ähky olo, mutta nyt sitä isoa aamupuuroa oottaa ihan intona ja oon päässyt osittain sokerinhimosta jo eroon.
En oikein tiiä mikä oli mun pääpointti, mutta haluaisin vaan kiittää sua siitä että oot noin esimerkillinen ihminen ja oon itse saanut tosi paljon voimaa ja rohkeutta omaan tekemiseen.
Näytät aivan mielettömän hyvältä ja isosti tsemppiä kisoihin!! 🙂
Voi vitsit kiitos ihan huikeasta kommentista! Ja tuo ruokavalion mukaan syöminen voi todellakin olla opettavaista ja osalle porukasta se sopii kuin nenä päähän. Ruokaa saa oikeasti kyllä tunkea naamariin “puhtaammista lähteistä” aikamoisia määriä, ja varsinkin aktiivisesti treenaavan ihmisen oli laji sitten mikä tahansa energiansaanti saa olla aika suuri. 😀
Osuvia treenejä ja jäätävä kasa treeni-intoa sinne! 🙂
Ulkonäöstä tuli mieleen kun itse käyn salilla pääasiassa ulkonäön ja selkävaivojen vuoksi, en siis pidä siitä vaan liikkumisen iloa harjoitan esim pyöräilemällä, niin kun jos on tosi timmissä kunnossa ja ryhtyy psrisuhteeseen niin tämä toinen osapuoli on varmaan ollut kiinnostunut myös sen ulkonäön tähden. Niin mietitkö koskaan että mitäs jos sairastut vaikka johonkin tautiin ja pitää syödä vaikkapa kortisonia niin että painonhallinta ei vain onnistu, että olisiko miehesi kanssasi jos painaisit 25 kiloa enemmän ja kuinka tärkeää hänelle on se miltä näytät?
Siis toki ulkonäkö on itsellenikin olennainen asia, ja sen mukana tuleminen tuossa kilpaurheilussa on toki erittäin passeli lisä. Pointti olikin siinä, että se kisakunnon takia treenaaminen ulkonäkösyistä ei ollut itselläni se syy, miksi salille alunperin ajauduin. Uskoisin, että olisin ihan yhtä tyytyväinen ulkonäkööni, jos kilpailisin vielä kilpacheerleadingin parissa, tai olisin alunperin ajautunut johonkin ihan täysin toiseen kilpaurheilulajiin, jossa kehonmuokkaus ei olisi millään lailla mukana. 🙂
Ollaan tuon miehekkeen kanssa oltu yhdessä jo kohta 10 vuotta, joten en usko että se kovin helposti tosta muualle heilahtaisi, jos en ihmisenä itse muuttuisi täysin toisenlaiseksi. Enkä heilahtaisi minäkään, jos tuolle kaverille jotain vastaavanlaista tapahtuisi oli se sitten neliraajahalvaus tai 40 kiloa lisää painoa. On tässä jo paljon vaikeammistakin asioista matkan varrella yhdessä selvitty kuin ulkonäön muuttuminen, vaikka kyllähän raju äkillinen muutos ulkoisesti voi vaikuttaa monella tapaa moneenkin asiaan, sitä en kiellä. Ehkä myös uskoisin tässäkin asiassa pätevän ällökliseisen sanonnan, että ulkonäköön ihastutaan ja sisimpään rakastutaan. 🙂