DIEETIN LOPETTAMISEN HENKISET HAASTEET
Dieetin lopettamisen haasteet ovat todellista totta. Suurimmalla osalla on tiedossa se, että dieetin jälkeen ei ole fiksua elää ensimmäistä viikkoa buffet-pöydissä santsaillen, upottaa naamaansa jäätelörasiaan ja tuhota kilokaupalla Makuunin irtonamusia. Jep. Tämä kyllä tiedostetaan, mutta toteutus ei ole aina sen mukainen. Se on ihan ymmärrettävää, sillä pitkä ja tiukkaan määritelty aiempia elämäntapoja ainakin jossain määrin järkyttänyt toteutus yhdistettynä nipistettyyn energiansaantiin pidemmällä aikajänteellä saa mielihalut laukkaamaan kun “vapaus” vihdoin iskee.
Itse dieetti on usein helpompi toteuttaa kuin sen jälkimainingit. Dieetin lopettamisen haasteet ovat siis varsin todellisia, ja osuvat eteen toden totta suurimmalla osalla. Miten selvitä dieetin lopettamisen henkisistä haasteista, jolloin vääntö on usein todellista?
Tsekkaa myös alle aiemmat dieetin lopettamista koskevat postaukseni, niin saat luultavimmin enemmän irti tästäkin läjäyksestä. Kuinka pitkään kannattaa dieetata ja kuinka usein? & Miten lopettaa dieetti ilman tulosten nollaamista?
Ota uusi tavoite ja luo suunnitelma
Kun on paukuttanut sata lasissa tiettyä tavoitetta kohden, ja yhtäkkiä tämän tavoitteen kadotessa taivaan tuuliin on olo usein kuin tuuliajolla. Dieetin lopettamisen ei tarvitse tarkoittaa tavoitteellisuuden päättymistä, jollet sitä toki itse halua. Seuraava pätevä ja mukavan polttava tähtäin voi hyvinkin olla esimerkiksi optimaalisen pohjan luominen kohti seuraavaa mahdollista kiristelyjaksoa hamassa tulevaisuudessa. Tätä voi toteuttaa jättämällä hiljalleen turhaa kulutusta pienemmälle, keskittymällä lihasmassan takomiseen ja nostamalla hallitusti ja suunnitelmallisesti ravintoa ylöspäin.
Voit myös lähteä tavoittelemaan muodokkaampia kinttuja, vanhempia reisiä, notkeampaa kroppaa, kovempaa penkkitulosta tai näiden kombinaatiota. Näin selkeä uusi tavoite on tiedossa, ja sinulla riittää motivaatiota pitää rotia omalla kohdallasi yllä, sillä tavoitteellisuus ja motivaatio sekä ruokavaliossa että treenissä kulkevat usein käsi kädessä.
Käsittele ulkonäkötavoitteita suorituskyvyn kautta
Ulkonäkötavoitteita saa treenissä ja ravintoasioissa olla, mutta niihin liiallinen keskittyminen voi olla haastavaa varsinkin dieetin lopettamisen kanssa yhdistettynä. Ulkonäkötavoitteiden heijastaminen fyysisien ominaisuuksien kautta konkreettiseen toteutukseen voi olla aika passeli juttu, jolloin kypärä ei mene niin herkästi solmuun ja tunteet pysyvät paremmin raiteillaan. Jos tavoitteenasi on esimerkiksi muodokkaammat reidet, niin se käytännössä edellyttää vahvempia ja voimakkaampia kinttuja. Vahvemmat kintut puolestaan saat nousujohteisilla treenituloksilla, jotka saat esimerkiksi prässi- tai kyykkytuloksia kehittämällä.
Tiivistettynä: muodokkaammat reidet -> vahvemmat kintut -> kovempi prässitulos -> hiljalleen isompia levyjä prässiin
Valmistaudu etukäteen loppuun, joka ei lopu
Yleinen harhaluulo dieetin loppumisessa on juurikin se, että siihen se loppuu. Koko kiristelyjakson ajan ollaan tehty ainakin mielessä listaa siitä, missä paikoissa käydään sitten syömässä, mitä väliin jääneitä uutuuskarkkipusseja sekä suklaalevyjä pitää päästä maistamaan, ja suunnitellaan jo monen moista lähinnä syömiseen keskittyvää illanistujaista, jonne leivontalista on jo tehty. Haaveilu voi olla hauskaa, kunhan se ei sekoita liiaksi muuten treeni- ja ravintorintamalla tavoitteellisen ihmisen päätä. Silloinhan vasta nuppi menee sekaisin, kun jokainen näistä haaveista laitetaan toteutukseen ja turvonnuta peilikuvaa ei meinaa parin päivän jälkeen enää tunnistaa, vaikka töitä juuri saavutetun tuloksen eteen tehtiin pitkään ja hartaasti. Ja se on hetkessä poissa, ja… noh loppu tiedetäänkin.
Dieetistä palautuminen ottaa aineenvaihdunnan lisäksi oman aikansa myös henkisellä puolella, ja ”vapauteen” tottuminen voi olla yllättävän haastavaa. Ota siis jo dieetin aikana valmiiksi asenne, että homma ei pääty kalenteriin merkittyyn ”Dieetti loppuu”-päivään. Se, että tiukille viety aineenvaihdunta palautuu, vaatii siis aikaa ja totuttelemista suurempiin ruokamääriin, joka tietenkin edellyttää sitä, että niitä ruokia oikeasti nostetaan takaisin ylös.
Panosta hyvään ja älä suotta kituuta
Kokkaa ruokaa, josta nautit, ja panosta oikeasti siihen hyvään laadukkaaseen perussafkaan. Tavanomaisistakin ainesosista saa loihdittua mitä huikeampia herkkuruokia, jos vähän käyttää päätään. Mieluummin lisää sitä oikeaa ruokaa rohkeasti, jos se auttaa sinua pysymään kylläisenä ja paremmin poissa houkusten ääreltä. Säännöllisesti syötävä riittävä ruoka usein pitää painonkin paremmin kurissa ja mielenkin tasaisena, kuin pitkitetty nälässä pitäminen ja viikonloppuisin kahta kauheammin ahmien, koska pelätään oikean “puhtaan” ruuan tuovan painon heti takaisin.
Paljastan pienen salaisuuden. Mättäminen ja jatkuva herkuttelu kyllä tuo laardin takaisin huomattavasti tehokkaammin, kuin esimerkiksi 2000 kcal fiksuista lähteistä päivittäin syötyä oikeaa ruokaa. Paljastan myös toisen pienen salaisuuden. Joka ikisesssä kahvipöydässä, tapahtumassa, kissanristiäisissä, kahvilassa ja ruokakaupassa tulee hamaan elämäsi loppuun asti aina olemaan ihania namiherkkuja tarjolla, jotka eivät lopu syömällä. Valintoja on siis tehtävä, vaikka ei sitä ihan joka kerta tarvitse kieltäytymään lähteä. Jokapäiväinen kahvipöytäherkuttelu on kuitenkin eri asia kuin yksi tai kaksi pullaa viikossa. Ihan meistä jokaisen, ja jokaisella meillä on käytävään omat dieetin lopettamisen haasteet.
Älä pelkää painonnousua
Hyväksy, että paino saa nousta. Varsinkin, jos takana on todella tiukka dieetti ja kunto on melkoisen kireä, niin tässä kunnossa pysyminen ei kovinkaan monelle ole edes kovin luonnollinen tila. Ja jos painonnousu on hankittu oikeasti pääsääntöisesti fiksulla ruualla ja kulutuksen järkevöittämisellä (tai sen totaalisella puutteella), niin myöhemmin hankitut ei-toivotut rasvakilot on helppo karistaa halutessaan pois taas myöhemmin.
Jos “feilaat”, homma ei ole siinä
Piti pysyä ruokavaliossa, mutta viikonloppuna lähti pikkusormen annettua täysin lapasesta eikä syömiselle tullut loppua edes sunnuntaina. Vaaka näyttää maanantaiaamuna +3kg, olo on ihan hirveä, peilikuva muistuttaa pesusientä ja peli on menetetty. Ruoskimaan ei menneistä itseään kannata ruveta, koska “epäonnistumisen” korostaminen vain ruokkii uutta epäonnistumista. Tärkeintä on nyt palata takaisin arkirutiineihin, jolloin olokin taas kohenee ja vaakalukema (ja ajatuksesi) aivan varmasti siitä tasaantuu alkushokin jälkeen. Oloa ei ainakaan yhtään helpota se, että jatkat samalla linjalla, koska “vahinko on jo tapahtunut, niin mitä väliä”.
Ja hei, jos on syöty niin sitten syöty, ja ainakin treeni kulkee hyvin tankattuna! Sitäpaitsi koko syömisen mukanaan tuoma nautinto valuu täysin hukkaan, jos siitä lähtee morkkistelemaan, eli jos syöt niin syö se hyvällä fiiliksellä, sillä muutenhan koko ihana ilo menee täysin hukkaan! 😉
On myös hyvä lopuksi muistuttaa, että jokainen meistä olemme vain ihmisiä, ja jokainen meistä joutuu kohtaamaan dieetin lopettamisen haasteet. Jos homma meneekin täysin pipariksi, niin hei, se ei ole lainkaan turha homma, vaan siitä voi oppia! Pohdi rauhassa, miksi homma meni nurin kurin, ja millä tavalla ensi kerralla tämän voisi ehkäistä. Elämän ei myöskään tarvitse olla yhtä suorittamista ja projektia toisensa eteen, eikä rasvaprosenttimme kerro meistä ihmisinä todellakaan kaikkea. Älä siis määrittele itseäsi liikaa ulkoisen olemuksesi tai etenkään rasvaprosentin kautta. Upeassa (ja myös sporttisessa) kropassa voi olla myös rasvaa, ja ehkä kyllästymiseen asti tulen toitottamaan seuraavaa lausetta: kaikki on kiinni siitä, miten vartesi kannat. 😉
Ja vielä viimeiseksi pikainen gallup teille silmäpareille siellä ruudun takana ihan silkasta mielenkiinnosta. Mistä teille muodostuu isoimmat dieetin lopettamisen haasteet? Mikä kompastuskivi on teille ollut haastavin ja missä on mennyt plörinäksi? Nyt saa avautua, joten kommenttiboksi laulamaan!
Häikäisevää torstai-iltaa!
Tsekkaa myös: Miltä näyttää 156cm ja 61kg?
Edellinen juttuni: Juosten kustu
♥ SEURAA MINUA ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen
Pelko siitä, että sitten lähtee mopo käsistä ja tulokset menetetään.
Ja niinhän se välillä lähtikin. Sä puhut fiksusti siitä, miten kroppaa pitäisi totuttaa maltillisesti isompiin ruokamääriin, sekä dieetin jälkeen että varsinaisen rakentamiskauden aikana (jotta dieetti sitten toimisi). Ei sitä aikanaan tajunnut.
Nyt en ole aikoihin dieetannut vaan nautin siitä, että voin syödä paljon ja treenata kovaa. Ehkä joskus saan inspiraation kokeilla mitä tästä kropasta nyt kuoriutuisi dieetillä mutta jos en saa niin ei sekään haittaa. Nykyään fitnessblogeissa vähän häiritsee että iso osa niistä motivoi ja kannustaa lähinnä kaikenlaiseen kiristelyyn ja johonkin jatkuvan kontrollin “fitness-elämäntapaan”, mutta onneksi sun blogista tulee motivaatiota puskea omaa juttua eteenpäin, olipa tavoitteena kisakireä rasvaprosentti tai ei. 🙂
Kiitos sulle huikeasta palautteesta sekä mielenkiintoisista ajatuksista! Ja tuosta dieetin jälkeisistä fiilariesta vielä sanottakoon, että eiköhän lähes kaikilla lähtee jossain vaiheessa lapasesta ja se kuuluu osaksi prosessia ja oppimista. On sitä itsekin tullut aikoinaan vedettyä aikamoisia övereitä, mutta oli sekin omalla tapaa kivaa. 😀 Sen se kuitenkin vaati, että tänne asti ollaan päästy, ja ainakin treeni kulki (ja kehitystä tuli) kun oli hampurilaisateriaa ja karkkia koneessa hahaha 😀
Kireän kunnon tavoittelu on tosiaan vain yksi tapa toteuttaa kehonmuokkausprojektia tai urheilullista elämäntapaa, mutta tosiaankin muitakin vaihtoehtoja on. Edistystä treenissä ja tavoitteellista treenaamista voi hakea monella muullakin tapaa, ja nyt fitnesskisakulttuurin ollessa voimakkaasti esillä mediassa ja somessa on kelkka kääntynyt vähän kaikilla sinne suuntaan, ja ihan suotta. Ei ne kisaajatkaan siinä kireydessä ole todellakaan ympäri vuoden, mutta silti se kireä kisakunto tuntuu vain jäävän ihmisten mieliin päällimäiseksi ajatukseksi tavoitteiden täyttymisessä.
Mitä suosittelisit tekemään, kun aineenvaihdunta on sekaisin ja hidas plus kilpparin vajaatoiminta, kiloja tulee vaikka kuinka treenaa ja syö “terveellisesti” ka treenaa 4-5x salia ja aerobista… olin ennen hyvässä kunnossa mutta nyt kiloja vain tulee
Moikka! Itse en ole perehtynyt kilpirauhasen vajaatoimintaan, joten en valitettavasti osaa kovin hyviä neuvoja antaa. Itselleen kuitenkin kannattaa antaa armoa olosuhteissa ja tehdä parhaansa niillä korteilla mitä käytettävissä on. En siis suosittele heittämään pyyhettä kehään, vaan tekemään niin hyvin kuin tilanteessa pystyy olematta liian kriittinen omaa ulkoista olemustaan ja rasvaprosenttiaan kohtaan. Mieluummin keskittyisin esim. juuri treenituloksiin vaikka treenipainojen osalta, jolloin treenissä säilyisi mielekkyys ja fokus siirtyisi ulkoisesta itsestä siihen suorituskykyyn ja kyvykkyyteen, joka on pitkällä tähtäimellä varmasti mielekkäämpää. 🙂 Hurjasti tsemppiä sinne!