Kerran herkkupeppu, aina herkkupeppu? – Lapsena syöty ruoka vaikuttaa läpi elämän

Tuossa yhtenä päivänä kaivelin jotain nopeaa syötävää lapsille jääkaapin uumenista. ”Foodpreppi” ja suunnittelu ei ainakaan meidän perheessä toimi aina niin kovin sulavasti, vaan vartissa täytyy keksiä olemassa olevista aineksista jotain purtavaa nälkäisille treeneihin lähteville lapsille. Silloin puolivalmisteetkin ovat ihan ok. Meillä syödään kalapuikkoja ja ranskalaisia, pinaattilettuja pakastepizzoja ja kananuggetteja. Ja herkkuja.

Mutta ei joka päivä.

Ajattelen nimittäin, että lapsuudessa opitut ruokailutottumukset ja makumieltymykset kantavat aikuisuuteen asti. Tämä taas vaikuttaa siihen, miten hyvin aikuisena voimme, kuinka terveenä pysymme ja millaiset ruokailutottumukset välitämme edelleen omille lapsille.

Lapsena söin roiskeläppiä ja kauramössöä

Siinä ruokaa laittaessani mieleen pulpahti myös oma lapsuuteni ruokavalio. Isa ja äiti kävivät kumpikin töissä, joten arkipäivinä oli koulun jälkeen laitettava itse välipalaa. Kunnon ruoka oli vasta myöhemmin illalla. Välipalana söin usein kauramössöä eli kaurahiutaleita, joihin on sekoitettu kylmää vettä ja sokeria. Ei kuulosta herkulliselta, mutta se oli helppo tehdä. Meillä syötiin paljon perusruokia, kuten makaronilaatikkoa, perunoita ja kastiketta tai kalakeittoa. Banaaneita ja jugurttia kului välipaloina.

Meidän jääkaapista löytyi joskus myös roiskeläppiä (Saarioisten mikropizzoja), mutta näitä en ole lapsuuden jälkeen enää syönyt. Paitsi toisessa raskaudessa, jolloin himoitsin jauheliharoiskeläppiä ja Mc Donaldsin hampurilaisia.

Meillä syötiin myös todella paljon leipää. Sitä oli tarjolla aamulla, iltapalalla, välipaloilla ja pääaterioilla. Kiitän äitiäni, että hän on lapsuudestani lähtien pitänyt huolta siitä, että aterioilla oli tarjolla aina kasviksia. Usein kasvikset oli aseteltu simppelisti lautasen reunalle: salaattia, kurkkua ja tomaattia. Vaikka ne eivät aina minun mielestäni maistuneet hyvältä, niin söin ne silti. Myös marjoja meillä on syöty aina todella paljon. Äitini marjastaa ja on muutenkin marjafriikki. Marjat opin syömään ilman sokeria, samoin raparperit suoraan maasta raakana.

Lapsuuden ruokavalio vaikuttaa vielä aikuisenakin

Sillä, miten syömme lapsuudessa, on paljon vaikutusta siihen, miten syömme aikuisuudessa. Tämä heijastuu tutkimusten mukaan myös esimerkiksi sydänterveyteen myöhemmin elämässä. Nuoruudessa syötyjen kasvisten ja hedelmien määrä vaikuttaa ihmisten sydänterveyteen vielä 20 vuoden kuluttua. Lapsuuden ruokavalio vaikuttaa siis meihin läpi elämän ja siksi haluan välittää omille lapsillenikin esimerkkiä monipuolisesta, mutta rennosta syömisestä.

Makumieltymykset muodostuvat lapsuudessa jo varhain, ja ne vaikuttavat niin lasten kuin aikuistenkin ruokatottumuksiin, ja sitä kautta terveyteemme, ja vaikkapa painoomme, pitkällä aikavälillä. Itseasiassa makuaisti kehittyy vauvalle jo varhain raskausaikana ja sikiö tottuu äidin vatsassa erilaisiin makuihin, jos äiti syö monipuolisesti.

Myöhemmin esimerkiksi se, mitä ruokia on tarjolla, vaikuttaa lapsen mieltymyksiin. Meillä lapset syövät mielellään vihanneksia ja hedelmiä, jos heille jaksaa vain niitä valmiiksi pilkkoa. Jääkaapin pakastelokerossa porkkanat jäävät syömättä. Erittäin toimivaksi on osoittautunut meille muodostunut #perjantaidippi -perinne, jolloin aina perjantaisin tehdään iso vihannesdippi. Lapset osaavat jo odottaa tätä. Samalla on helppo lisätä lasten kasvisten syöntiä.

Herkkupeppu aina herkkupeppu?

Syömistottumukset ja mieltymykset erilaisiin ruokiin heijastuvat terveyteemme aikuisiässä. Ruuan koettu maku ja herkullisuus ovat ominaisuuksia, jotka vaikuttavat aikuisiässä voimakkaimmin ruuan valintaan. Jos lapsena oppii suosimaan ruokia, jotka ovat suolaisia, rasvaisia tai hyvin makeita, pitää tällaisia ruokia todennäköisesti aikuisenakin herkullisina.

Isäni on aina ollut makean perään ja minua on palkittu makeilla herkuilla. Olen edelleenkin erittäin perso makealle, ja minun on vaikea vastustaa sokeria. Toisaalta voin tietoisten päätösten kautta muuttaa kulutustottumuksiani, enkä ole täysin herkkuhimojeni vietävissä.

Myös ruokiin liitetyt tunteet vaikuttavat syömäämme ruokaan. Jos lapsena on lohdutettu ruualla tai tietyt maut, kuten vaikkapa pullan tuoksu liittyvät turvallisuuden tunteeseen, voidaan aikuisena hakea pullan syönnistä apua turvattomuuden tunteisiin.

Lapset ovat motivoituneita matkimaan itselleen tärkeitä ihmisiä, myös ruokailutottumusten osalta. Minusta on tärkeää välittää lapsille ajatus siitä, että ruoka on nautinto ja hyvä asia, enkä halua jakaa eri ruokia pahiksiin ja hyviksiin tai esimekiksi kikkailla ruualla tai syömättömyydellä. Urheilevien lasten energiantarve on todella korkea ja olen yrittänyt tähdentää säännöllisen syömisen ja kunnon aterioiden merkitystä. Meillä ei kuitenkaan kaihdeta myöskään herkkuja ja eineksiä, kunhan pääasiassa syödään ravintorikasta sapuskaa. Rentous ja joustavuus ruokailussa välittyvät toivottavasti lapsillekin.

<3 Anna

Tuu someen: @ansaivo

Lue myös edellinen postaukseni: Treenaavan naisen hiusten hoito – Onko hikipää pakko pestä?

Kommentit (2)
  1. Hei Anna,

    olisi mielenkiintoista kuulla minkälaiset säännöt teillä on sovittu teini-ikää lähestyvien (vai jo teini-ikäisten) lasten kanssa koskien esim. oman rahan käyttöä ja lähikaupassa käyntiä, kavereiden luona herkuttelua tai kotona herkkukaapilla käymistä. Koen itse tämän haastavaksi, koska en haluaisi, että herkut saisivat kielletyn hedelmän leiman, mutta kuitenkin koen tärkeäksi, että arkiruokailu pysyisi terveellisenä ja me vanhemmat olisimme tietoisia milloin ja mitä herkkuja syödään.

    1. annasaivosalmi
      2.2.2020, 09:31

      Moikka!

      Kiitos kysymyksestä. Meillä virallinen ”karkkipäivä” on lauantai, mutta käytännössä emme valvo tätä mitenkään. Meillä on aina kaapeissa karkkeja/herkkuja, joten jos lapset haluaisivat niitä meiltä salaa syödä, niin se onnistuisi helposti. Lapsille maistuu ruoka todella hyvin, ja pidänkin sitä hyvänä merkkinä. Jos kunnon ruoka ei ruoka-aikoina maistuisi, olisi todennäköisesti syöty liian makeaa/epäterveellistä siellä väleissä. Viikonloppuisin, jolloin herkutellaan enemmän, olen usein sanonut, että ensin syödään jokin kunollinen iltapala, ja sitten vasta herkkuja. Melko hyvin näyttäisivät sisäistäneen tämän.

      Anna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *