Juoksetko enää ollenkaan? – No en.

”Juoksetko sä enää ollenkaan?” Sain vähän huolestuneen oloisen kysymyksen seuraajaltani instassa. ”Ei, en juokse”, vastasin. Olen juossut viimeisen lenkin hiihtolomalla. Silloinkin juoksin noin kilometrin ja totesin, ettei siitä mitään tule. Olen ollut juoksematta siis vähän laskutavasta riippuen 7-9 viikkoa. Itseasiassa lähes koko senkin ajan, jolloin 8 viikon muutoshaasteeni oli päällä. Ja juoksutauko jatkuu edelleen.

Syy löytyy nilkassa olevasta patista, gangliosta. Kerron gangliosta tarkemmin tässä postauksessa. Tuo ganglio on tyhjennetty jo pari kertaa, huonolla menestyksellä: ganglio on täyttynyt aina uudestaan ja se aiheuttaa ikävää kipua aina juoksuaskelia ottaessani. Ensimmäisellä kerralla ganglion tyhjennys auttoi, mutta toisella kerralla ei enää juurikaan. Hoitokeinot ovat vähissä.

Jotain hyvää, vaikkei juoksua

Hyvä juttu on se, että kävely, voimatreenit, kotitreenit ja HIIT:it (jopa hypyillä) onnistuvat silti oikein hyvin, eivätkä ne satu. Ainoastaan juoksu tekee pahaa.

Jalasta otettiin myös magneettikuva, ja hyvä uutinen on se, ettei jalassa ole mikään rikki. Minulla ei ole rasitusmurtumia tai plantaarifaskiittia (josta kärsin kymmenisen vuotta sitten lähes kolme vuotta, ja se pysäytti juoksemisen silloin kokonaan).

Ennen koronakriisin puhkeamista sain lähetteen ortopedille. Ganglio leikattaisiin. Sitä en tiedä, miten tämänhetkinen tilanne vaikuttaa hoitooni. Nyt, kun liikunnan lähiopetuskin on tauolla, pystyn hyvin elämään ilman juoksuakin. Opetustyössä vaiva toki haittasi jo tuntien pitämistä. Aika näyttää, toteutuuko toukokuulle ajoitettu operaatio vai ei.

Olen kuitenkin onnekas, että pääsen yhä liikkeelle. Kävely ei tee kipeää ja olenkin pitänyt huolta siitä, että käyn joka päivä kävelemässä reilun lenkin. Kuljetaan Jaakon kanssa joka päivä pitkin Aurajoen rantaa ja höpötellään. Tänään kastuttiin loppulenkistä läpimäriksi.

Toki katson kaiholla keväisiä, ohikiitäviä lenkkeilijöitä. Fiilis on vähän sama, kuin silloin, kun olin viimeisilläni raskaana, enkä päässyt itse juoksemaan(tietääkö joku, mitä tarkoitan?). Laitan kuitenkin oman terveyteni etusijalle ja otan kivun vakavasti.

Tänään oli jo ihanan keväistä!

Nämä lajit onnistuvat

Olen ottanut ilon irti muista liikuntalajeista, vaikka juoksu onkin nyt tauolla. Kotijumpat, kävely, fillarointi ja voimatreenit. Nämä lajit toimivat minulle nyt. Juoksemattomuus ei tarkoita kohdallani liikkumattomuustta, onneksi.

On ollut myös mahtava olla mukana MyBnB Live -livetreeniyhteisössä, jossa vedän livetreenejä tiistaisin klo 17 ja perjantaisin klo 7.30. Reilussa viikossa meidän Facebookin MyBnB Live -ryhmään on tullut mukaan jo lähes 35 000 treenaajaa!  Aivan huikeeta! Joko sä olet mukana?

Kotitreenit ovat just nyt parasta, kun en voi juosta. Vedän MyBnB Livessä pari jumppaa viikossa.

Juoksun aika on sitten taas joskus tulevaisuudessa. Mikään kriisi tämä ei minulle ole, vaikka juoksusta todella paljon tykkäänkin. Ehkä kymmenen vuoden takaiset tapahtumat ovat opettaneet, ettei minun maailmani kaadu siihen, etten pääse lenkille. Ei todellakaan! Stressikäsittelykeinoni eivät ole enää yhden kortin varassa, kuten ne aiemmin olivat (ennen oli vain juoksu!). Sen sijaan olen löytänyt monia toimivia työkaluja käsitellä stressiä, tunteita ja tuulettaa päätäni, hankkia hyvää oloa. Liike on vain yksi niistä, mutta pirun toimiva keino onkin.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Kotoilijan hyvinvointivinkit

Tuu instaan: @ansaivo

Kommentit (6)
  1. Itse olen kärsinyt plantaarifaskiitista koko alkuvuoden. Kipu on ollut ajoittain niin paha, että edes kävely ei ole onnistunut. Ja samaistuin tosiaan tuohon mitä kirjoitit juoksijoiden näkemisestä-miten sitä liikkumismuotoa voikin kaivata sydämensä pohjasta (itsehän olen lisäksi katkera tästä kyvyttömyydestä).. ehkä vielä jonain päivänä pääsen itsekin uudestaan juoksemaan!tsemppiä sulle

    1. annasaivosalmi
      8.4.2020, 08:27

      Plantaarifaskiitti on viheliäinen vaiva! Mulla oli se silloin vuonna 2011 ja lopulta olin niin huonossa kunnossa, että jouduin olemaan 2,5 vuotta juoksematta. En kuunnellut kipua heti, ja juoksin lopulta jalan rikki. Murtumia oli väärästä juoksuasennosta/askelluksesta johtuen useassa kohdasaas jalkapöydän alueella. Tilanne oli kurja, mutta opetti tärkeimmän: LEVON merkityksen. Lisäksi tulin löytäneeksi joukon muita lajeja, jotka onnistuvat 🙂 Tsemppiä myös sinulle!

  2. Minäkin kärsin ajoittain jalkavaivoista jotka rajottaa mun juoksua. Kantapääkipu vaivaa ja se on välillä pois ja välillä parempi. Maksimi on 2 lenkkiä viikossaja se on hyväksyttävä.Minä en voi mitään treeniä tehä ilman kenkiä.Lisäksi säännöllinen hieronta. Tsemppiä kaikille joilla on jalkavaivoja ja rajoittaa juoksemista.

    1. annasaivosalmi
      8.4.2020, 08:29

      Kantakivut on kurjia! Itselläni plantaarifaskiitin jälkeen oli 2 lenkkiä viikossa hyvä määrä ja kivut ovat pysyneet poissa, mutta se vaati 2,5 vuoden juoksutauon, koska en malttanut heti levätä, vaan jatkoin juoksua kipeällä jalalla. Tsemppiä sulle myös!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *