Aamuihmiset ovat ärsyttäviä

Aamuihmiset ovat ärsyttäviä. Ne ponkaisevat pystyyn ennen kellon soittoa ja ovat täysin toimintavalmiudessa ja skarppina 3 minuuttia heräämisen jälkeen. Ne ovat treenanneet jo siinä vaiheessa, kun muut vielä yrittävät sihdata mascaraa silmiin ja kahvinporoja suodattimeen.

Facebook laulaa iloisia päivityksiä siitä, miten aamuihminen on jo siivonnut, juossut lenkin ja tehnyt pari tuntia töitä siinä vaiheessa, kun itse on juuri ja juuri ehtinyt hampaansa pestä. Ja herranjumala: viikonloppuisinkin, kun vihdoin saisi nukkua, niin eivätkö nämä ole jo ulkoilleet, käyneet kaupassa tai torikaffella. Aamujooga on tietysti hoidettu jo ennen sitä.

Tunnustan. Ärsyyntyisin varmasti itsekin, ellen kuuluisi itse tähän kyseiseen aamuihmisten intoilevaan kastiin. Mutta niin se vain on: aamut ovat aina olleet elämäni parasta aikaa. Olen aamuisin virkeä ja pirteä, eikä treeni saa minään muuna vuorokaudenaikana elimistöäni hyrräämään, kuten aamuisin.

Juoksen usein lenkkini ennen, kuin muu perheeni on herännyt: omalla aamuaktiivisuudellani ei siis tarvitse piinata koko talon väkeä. Kun lenkkikamat on illalla laittanut jo valmiiksi, on niihin helppo pujahtaa, ja sujahtaa ulos ovesta aamun raikkaaseen ilmaan. Kadut ovat aamuisin tyhjiä, mutta kaupunki näyttäytyy kauniina. Juoksen reittejä, joita välttäisin päiväsaikaan: kaupungin keskusta-alueet ovat aamuisin maagisia. Aurajokiranta on suosikkini niin aamuisin kuin päivisinkin.

Rakastan myös hiljaisia aamuhetkiä kahvikupin ja sanomalehden parissa, kun ulkona on vielä hämärää. Se on omaa aikaani. Toisille tämä aika koittaa vasta esimerkiksi sen jälkeen, kun lapset on saatu unille.

Aamutreenaus antaa virtaa koko päiväksi: työpäivä sujuu ilman nuupahduksia ja keskittymiskyky on parempi. Minun tulee tehtyä myös terveellisempiä ruokavalintoja niinä päivinä, joina olen liikkunut jo aamulla. Eniten tahdonvoimaa aamulla liikkuminen vaatii pimeinä, kylminä ja märkinä kuukausina. Itselleni aamut ovat kuitenkin jo niin osa rutiineja, ettei niitä tule jättäneeksi väliin vain kehnon ilman takia.

Aamutreenauksen myönteisen vaikutuksen ovat todenneet myös treeniryhmäni naiset, jotka viikosta toiseen kerääntyvät Kello Kuuden aamutreeneihin Turun urheilupuistoon. Moni itseään epäilevä on näiden treenien myötä löytänyt itsestään uuden puolen – aamuihmisyyden- , mutta useimmiten se on vaatinut hieman totuttelua. Joukossa on myös kaltaisiani, joille aamu on paras hetki liikkua, ja ehkä myös ainoa mahdollinen kiireisten aikataulujen vuoksi.

Aamuilu vaatii veronsa. Nukkumatti nykii yleensä hihasta viimeistään yhdeltätoista, myös viikonloppuisin. Ihmetellen katson ulos ikkunasta ja näen ilta/yölenkkeilijöitä, jotka painelevat menemään katulamppujen loisteessa. Minä jo fiilistelen, mitä syön seuraavana aamuna aamiaiseksi. Olemme luontaisesti erilaisia.

Jos haluaisit aloittaa aamutreenaamisen, kannattaa tapa opetella rauhallisesti pienin askelin. Aluksi 15-20 minuuttia esim kävelyä tai venyttelyä/joogaa riittää. Aamuisin kannattaa välttää kaikkein raskaimpia treenejä. Urheiluvarusteiden valmiiksi laittaminen ja niiden päälle pukeminen heti herättyä auttavat liikkeellelähtöä. Syö jotain pientä, juo vettä. Itse en käynnisty ilman kahvia, mutta kun ovi takanani aamuisin sulkeutuu, tiedän jo, että tästä päivästä tulee hyvä. Kaikki aamun ansiota. Näin uskon.

Onhan teitä muitakin? Onhan.

<3 Anna

Lue myös: Ulkotreenauksen ihanuudesta ja ajankäytöstä ja siivoojan palkkaamisesta

Kuvissa aitoja aamuihmisiä.