Yksinkertaistamalla vähemmän turhia tapoja ja sääntöjä

Kirjoitin aiemmin, kuinka  yksinkertaistamalla voi vähentää arjen hässäkkää. Arki paranee entisestään, kun karsii itselleen merkityksettömät tavat ja turhat säännöt pois. Turhien tapojen ja normien purkaminen omasta elämästä ei ole yhdentekevää. Sen tietävät ainakin ne, jotka ovat olleet paljon tekemisissä kuolevien kanssa. Saattohoitajana toiminut Bronnie Ward nimittäin tietää, mitä kuolinvuoteellaan olevat ihmiset useimmiten eletyssä elämässään haikailevat:

Toivoisin, että minulla olisi ollut rohkeutta elää omannäköistä elämää sen sijaan, että elin muiden odotusten ja arvostusten mukaan.

Tässä lauseessa kiteytyy useampi asia, mutta myös se, että muiden ehdottamien normien vangiksi ei kannata jäädä. Mutta mitä nämä tavat tai normit oikein ovat? Mitä vain. Isossa mittakaavassa sitä, että heti äidinmaidossa tehdään selväksi, missä järjestyksessä maailmassa tulisi edetä eteenpäin. Opiskelu, työ, perhe, talo, ura, eläke. Pienemmässä mittakaavassa kyse on arjessa toteutettavista askelkuvioista, kuten vaikka ruokailuun tai siivoukseen liittyvistä tavoista ja säännöistä. Vaikka kasvamme ja elämme tietyn tapakulttuurin ympäröimänä, meillä on aikuisina täysi oikeus päättää, mitä tapoja ja sääntöjä elämäämme haluamme sisällyttää.

Poista elämästäsi turhien tapojen tahma

Turhien tapojen tahma voi ulottua juhlapyhiin asti. Tai oikeastaan siellä ne yleensä ovatkin kukkeimmillaan. Jossain vaiheessa huomasin, että olin aina huojentunut, kun joululoma päättyi ja alkoi tavallinen arki. Ihmettelin, että miten tämä näin päin on kääntynyt. Eikö joululoman pitäisi olla pieni lepohetki pimeimmän ajan keskellä? No ei ollut. Siitä oli tullut kuin pakollinen näytelmä, jonka juoni oli jo ennalta tiedossa. Vuosi vuodelta aloin irrottautumaan niistä jouluun liitetyistä tavoista, joita en kokenut mitenkään merkityksellisiksi. Annoin esimerkiksi itselleni luvan olla tekemättä jouluruokia. En enää tuntenut syyllisyyttä, vaikka en lähettänyt joulukortteja ympäri maata. Joulukuusta tykkään ihastella ulkona, en koe tarpeelliseksi saada sitä olohuoneeseeni. Vastineeksi sain rauhallisen, rentouttavan joulun, jossa ei tarvitse stressata, suorittaa tai jännittää missään vaiheessa. Ei minulla ole mitään joulua ja siihen kuuluvia perinteitä vastaan. Mutta luon mieluiten itse perheeni kanssa omat perinteeni ja tapani olla jouluna. Ja arkena.

Tapoja ja normeja, jotka eivät edistä arvojani tai nosta elämänlaatuani olen karsinut kysymällä itseltäni:

1. Onko minun (tai meidän perheenä) pakko tehdä näin? Kuka pakottaa? Mitä tapahtuisi, jos jättäisin tämän tavan tekemättä tai tekisin toisin?

2. Haluanko minä (tai me perheenä) tehdä näin?

Kaikki pyhimmätkin tavat aina kello viiden ruokailua myöten voi ottaa syyniin. Yksinkertaistamisen avulla voi valita tapakulttuurista rusinat pullasta. Ne, jotka itselle tai omalle perheelle parhaiten istuvat. Ei ole kenenkään etu, että oma elämä muodostuu jostain sellaisesta, joka vain kuuluu tehdä tai on tapana tehdä, mutta jota ei kuitenkaan pysty allekirjoittamaan. Miksi emme voisi olla itse niitä, jotka muuttavat tapoja ja perinteitä? Mitä enemmän arki (ja ne lomat) muodostuu itselle sopivista tavoista, sitä mukavampaa ja stressittömämpää se on.

Kuva: Chris Lawton