Ihminen tarvitsee ihmistä – yksinäisyys on iso stressitekijä

Dan Buettner on kirjoittanut niin kutsutuista sinisten vyöhykkeiden alueista, joissa ihmiset elävät terveinä ja pitkäikäisiksi. Yksi havainto näiden alueiden ihmisten elämäntyylissä on, että he eivät ole yksin. Heillä voi olla hyvin läheiset suhteet perheeseensä tai vaikka kyläläisistä muodostuva yhteisö, jonka keskellä he elävät tyytyväisinä.

Mitä ulkopuolelle jääminen tekee keholle?

Yksinäisyys on rankkaa ihmiselle ja sen tiedetään vaikuttavan myös terveyteen. Ulkopuolelle jääminen ja hylkäämisen kokemukset aktivoivat aivoissa samoja alueita, kuin fyysiset kiputuntemukset. Hylätyksi tulemisen tunne on ihmiselle uhkaava ja vaikuttaa kehotasolla. Tämä voi juontua jo ammoisista ajoista, jolloin toisista ihmisistä eroon joutuminen tarkoitti vaaraa nääntyä nälkään tai joutua hyökkäyksen kohteeksi.

Yksi varmimpia keinoja saada ihmisessä stressireaktio aikaiseksi tutkimustilanteessa on tehdä ns. Trierin sosiaalinen stressitesti. Siinä tutkittava joutuu pitämään esitystä erittäin epämiellyttävälle raadille, joka istuu kuuntelemassa kivikasvona ja keskeyttää ja kommentoi ikävästi. Puolen tunnin sisään esityksen pitäjän tulehduksiin liittyvien välittäjäaineiden tasot nousevat. Testi osoittaa, että pelko torjutuksi tai hylätyksi tulemisesta on ihmisillä suuri.

Tarpeen olla yhteydessä toisiin ihmisiin voi nähdä selvimmin vauvoista. Vauvoille toisen ihmisen kosketus on elinehto ja sen lisäksi hoitajan vuorovaikutuksen laatu vaikuttaa vauvan kehitykseen.

Sosiaalisuus ei takaa yksinäisyyden poissaoloa

Mutta millainen yksinäisyys sairastuttaa? Tunnistamme ehkä omista kokemuksistamme, että yksinäinen voi olla myös ihmisten keskellä. Suuri kaveripiiri ei takaa sitä, että emme kokisi yksinäisyyttä. Yksinäisyys ei ole riippuvaista siitä, kuinka aktiivinen sosiaalinen elämä meillä on ja kuinka monen ihmisen kanssa olemme tekemisissä. Yksinäisyyden terveyteen liittyvä vaikutus on yhteydessä sen sijaan siihen, kuinka yksinäisiä tunnemme olevamme.

Yksinäisyyttä paljon tutkinut psykologi John Cacioppo toteaa, että vaikka ihmisellä olisi vain yksi läheinen ihmissuhde joka tuntuu hyvältä ja kannattelevalta, se riittää. Sillä ei ole niinkään merkitystä asummeko yksin vai yhdessä jonkun kanssa. Yksin asujalla voi olla tärkeitä ja merkityksellisiä ihmissuhteita ja avioliitossa elävä voi kokea jäävänsä tunnetasolla yksin.

Tärkeintä siis on, että emme koe olevamme yksin.

Yksinäisyyden tunteesta yhteyden luomiseen

Ratkaisu yksinäisyyden tunteen vähentämiselle ei ole Cacioppon mukaan se, että lisäisimme vain sosiaalisia kontaktejamme. Toisten kanssa oleminen ei automaattisesti tarkoita, että kokisimme yhteyttä heidän kanssaan. Alla joitain Cacioppon vinkkejä yksinäisyyden vähentämiselle:

1. Etsiydy muiden ihmisten luo esimerkiksi omien mielenkiinnon kohteittesi kautta. Kun löydät samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä tai samanlaisen arvomaailman jakavia ihmisiä, yhteys toisiin on helpompi löytää. Itselle mielekäs vapaaehtoistyö on myös hyvä vaihtoehto.

2. Paras tapa saada keskustelua aikaiseksi toisen ihmisen kanssa on kysellä hänen mielenkiinnon kohteistaan ja kuulumisistaan. Jos puhut vain itsestäsi, saatat antaa käsityksen, että olet kiinnostunut vain omista asioistasi.

3. Yritä muistaa, että kaikki ihmiset eivät pidä kaikista ihmisistä. Se ei ole osoitus siitä, että sinussa olisi jotain vikaa.

4. Pitkittynyt yksinäisyys muovaa aivojamme niin, että yksinäiset ihmiset arvioivat sosiaalisia tilanteita kielteisemmin ja luottavat toisiin ihmisiin vähemmän. Jos olet kokenut pitkään yksinäisyyttä, yritä rakentaa luottamustasi toisiin pikku hiljaa.

Lähteet:

Jo Marchant. Hoida mielelläsi

www.johncacioppo.com

Kuva: Eberhard Grossgasteiger