Stressitohtori
Stressitohtori

Tarvitaanko hyvään elämään onnellisuutta?

Onnellisuus on niin loppuun kulutettu termi, että sitä on melkein epämiellyttävä käyttää. Jossain vaiheessa onnellisuus tuntui olevan jonkin paremman hyvän pakonomaista jahtaamista ja onnellisuus-sana koki samalla inflaation. Sinänsä sääli, koska tämä kaikki ei tarkoita, etteikö onnellisuudesta voisi olla jollain jotain viisasta ja mielenkiintoista sanottavaa, kuten esimerkiksi onnellisuusprofessoriksikin kutsutulla Markku Ojasella.

Mitä onnellisuus oikein on?

Sain luettavaksi Ojasen uusimman kirjan Onnellisuuksien oivaltaja*. Kirjassa Ojanen käy perusteellisesti ja myös kriittisesti läpi onnellisuustutkimusten antia.

Onnellisuuteen voidaan liittää useita eri asioita. Kun ihmisiltä kysytään, mitä heidän mielestään onnellisuus tarkoittaa, saadaan esimerkiksi tällaisia vastauksia:

  • Kun on hyvä olla ja on tyytyväinen elämäänsä.
  • Kun voi olla oma itsensä ja toteuttaa itseään.
  • Kun kokee sisäistä rauhaa ja mielentyyneyttä.
  • Kun rakastaa ja saa rakkautta.
  • Kun elämässä on sopivassa suhteessa mielekkyyttä ja mielihyvää.

Tutkimuksissa onnellisuus yleensä määritellään koettuna hyvinvointina, johon liittyvät kielteiset ja myönteiset tunteet ja tyytyväisyys elämään, mutta määritelmät vaihtelevat tutkijoiden mukaan. Silläkin on vaikutusta, missä päin maailmaa onnellisuutta pohditaan. Länsimaisessa kulttuurissa itsensä toteuttaminen ja yksilön itsemäärääminen ovat tärkeässä asemassa, kun taas esimerkiksi Aasian kulttuureissa painotetaan mielenrauhaa ja harmoniaa. Vaikka onnellisuutta tutkitaan eri määritelmin ja mittarein, tutkimukset antavat silti melko samansuuntaisia tuloksia, koska mittarit korreloivat usein vahvasti keskenään.

Yleensä ajatellaan, että onni on isoja asioita, kuten taloudellinen turvallisuus, terveys, hyvät ihmissuhteet. Mutta myös pienillä asioilla on merkitystä kokonaisuuden kannalta etenkin, jos ne toistuvat usein. Ojanen mainitsee kirjassaan muun muassa hymyn, yhdessä nauramisen ja kosketuksen. Esimerkiksi yhdessä nauraminen luo hetkiä, jolloin huolet tulevaisuudesta tai menneestä häviävät mielestä, ja nykyisyys ja läsnäolo saavat tilaa.

Viisi ohjetta onnellisuuden lisäämiseen

Kirjan lopussa Ojanen käy läpi joitain ohjeita onnellisuuden lisäämiseen, joita löytyy useista oppaista ja tutkimuksista. Valitsin ohjeista viisi, joita pidän itse tärkeinä:

1. Minän eli egon hiljentäminen

Minän hiljentämisellä tarkoitetaan egon minimointia eli minätietoisuuden vähentämistä ja sillä on vaikutusta onnellisuuden tunteeseen. Korostunut minätietoisuus eli egon valloillaan olo tietää nimittäin usein lisääntynyttä ahdistusta ja kateutta. Egon hiljentämiselle on useita erilaisia keinoja, kuten meditointi ja flow-kokemukset. Minätietoisuus vähenee myös nöyryyden, rakkauden ja viisauden seurauksena, kun statuksen ja eriarvoisuuden korostaminen loppuu.

2. Itsemyötätunto

Itsemyötätunto on kykyä olla itselleen armollinen ja hyväksyä itsessään erilaisia ominaisuuksia, vaikka ne eivät olisi linjassa oman ihanneminän kanssa. Itsemyötätunnon on todettu olevan yhteydessä mm. onnellisuuden tunteeseen, pohdiskelevuuteen ja optimistiseen suhtautumistapaan.

3. Vahvuuksien tunnistaminen

Omien vahvuuksien tunnistaminen ja niiden käyttö esimerkiksi työssä on eri tutkimuksissa edistänyt hyvinvointia ja onnellisuuden tunnetta. Positiivisen psykologian tutkimuksissa vahvuuksina käytetään usein Petersonin ja Seligmanin 24 vahvuuden luokitusta. Useat ohjelmat, joissa pyritään edistämään ihmisten onnellisuutta, ottavat mukaan vahvuuksien tunnistamisen ja käyttämisen.

4. Kiitollisuuden osoittaminen

Kiitollisuuden osoittaminen on nykyään yksi yleisimmistä asioista, joka neuvotaan ottamaan käyttöön hyvinvoinnin lisäämiseksi. Eikä suotta. Kiitollisuus voi unohtua helposti silloin, kun kaikki elämässä on hyvin. Sen sijaan kiitollisuuden tunne voi toimia suurena apuna etenkin arjen haasteissa, kun omaa näkökulmaa ongelmien suhteen saa muutettua.

5. Mielentyyneys

Mielentyyneydellä tarkoitetaan tässä vanhaa stoalaisten filosofien ajatusta, että elämästä ei kannata väen vängällä poistaa kielteisiä tunteita. Stoalaiset kehottivat mietiskelemään välillä jopa omaa kuolemaa tai pahimpia vastoinkäymisiä. Kun ymmärrämme, että elämä saattaa heittää eteemme milloin vain mitä tahansa, pystymme arvostamaan paremmin nykyhetkeä ja kokea onnellisuutta. Yhtä lailla, kun luovumme jatkuvasta halustamme muuttaa, korjata ja hallita asioita, voimmekin kokea mielentyyneyttä.

Ojasen mielestä parhaimpia ohjeita onnellisuuteen ovat sellaiset keinot, joita voidaan toistaa ilman, että niihin turrutaan. Myös jatkuva onnellisuuden arviointi ja siihen keskittyminen voi vähentää onnellisuutta.

Mutta miten onnellisuusprofessori itse määrittelee onnellisuuden? Häneltähän sitä jatkuvasti kysellään. Vastaus on yksinkertainen, mutta hyvä:

Kun on tyytyväinen, eikä haikaile menneisyyteen tai tulevaisuuteen.

vinkkejä onnelliseen elämään

*Kirja saatu blogin kautta.

Lähde: M. Ojanen: Onnellisuuksien oivaltaja. Mitä tiede kertoo onnesta?

Kuva: Sage Friedman

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *