1. Mitä oikeasti haluat?

Ajattelin kirjoittaa viisi lyhyttä tekstiä liittyen muutoksen tekemiseen. Viimeisessä kirjoituksessa arvon teille lukijoille kolme Maaretta Tukiaisen uutta Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjaa*, joka voi toimia oivana käytännön apuna muutosmatkalla.

Muutos lähtee yleensä liikkeelle siitä, että joko olemme täysin kyllästyneitä nykytilanteeseen tai jokin meistä riippumaton tapahtuma sysää tarpeen miettiä uutta suuntaa. Muutos ilman sisäistä sytykettä ja motivaatiota ei ole vahvalla pohjalla. Meidän on haluttava muutosta niin paljon, että koemme muutoksen aiheuttaman vaivannäön mieluummin, kuin jatkamme nykytilassa.  

Oli kyseessä sitten mikä tahansa muutos, se kannattaa ensi sijassa muuttaa myönteiseen muotoon, jos se ei sellaisessa jo ole. Esimerkiksi näin:

Negatiivinen muoto: Olen jatkuvasti väsynyt. → Myönteinen muoto: Haluan olla energisempi.

Toivetta ja siihen liittyviä mielikuvia on myös hyvä tarkastella kriittisesti. Tärkein kysymys kuuluukin: Mitä oikeasti haluat, kun ajattelet toivettasi?

Millaiseksi elämäsi muuttuu, kun toiveesi on toteutunut? Joku voi haluta täydellisen vartalon, mutta oikeasti kaipaakin muiden hyväksyntää ja arvostusta. Toinen voi tavoitella isoa määrää rahaa, vaikka todellinen toive rahan takana on rauhallinen ja kiireetön aika. Todellisen toiveen saa kaivettua esille kysymällä itseltään uudestaan ja uudestaan: miksi? Miksi haluat sitä mitä haluat? Mikä on se lopullinen tulos jota pyrit tavoitteellasi saavuttamaan?

Etsi siis tavoitteesi takaa todellinen toiveesi muutosmatkalle.

Kannattaa myös kuulostella itseään, onko toive aidosti oma toive vai jotain, jota muut arvostavat? Sinun on seistävä täysin sataprosenttisesti tavoittelemasi asian takana.

Valmentaja Christo Foester kertoo eräästä seminaaristaan, jossa he kiinnittivät köyden virtaavan joen molemmille rannoille. Eräs osallistuja epäröi ylittämistä, mutta muiden rohkaisemana lähti ylittämään köyttä pitkin jokea. Virran puolivälissä seminaarilainen kadotti voimansa ja putosi veteen. Ensimmäinen lause jonka hän sanoi päästyään pintaan oli: “Minähän sanoin, etten halua yrittää.”

Jälkeenpäin tilanteesta keskusteltiin ja jokeen pudonnut osallistuja sai kokemuksesta opin toimia vastaisuudessa vain ja ainoastaan omasta tahdostaan: “Seuraavalla kerralla kuuntelen varmasti paremmin omaa ääntäni. Ja varmistun asiasta kunnolla, ennen kuin lähden mukaan johonkin, mikä herättää minussa pelkoa.”

Muutoksen tekeminen jännittää yleensä aina, mutta liika pelko ei ole ikinä hyvä alusta muutoksen toteuttamiselle.

*Hyvän mielen vuosi -kirjat saatu blogin kautta.

Kuva: Aleksandr Ledogorov