Aitous on uusi musta
Inspiroiduin aivan suunnattomasti punklaulaja Kathleen Hannasta, kun näin hänestä tehdyn dokumentin. Kathleen on rohkea, aito, karismaattinen ja upea.
Hän on tehnyt sitä, mitä on halunnut ja mitä on pitänyt tärkeänä. Tie ei ole ollut Kathleenelle helppo, kaikkea muuta. Laulujen sanoitusten myötä hän joutui nuorella iällä lehdistön riepottelemaksi. Kun laulajanura alkoi toisen bändin myötä tuottamaan vähän enemmän palkkiota kuin pelkät vuokrarahat, Kathleen sairastui. Kuusi vuotta hän ravasi lääkäreillä, mutta taudista ei saatu selkoa. Oireet olivat niin rajuja, että hän joutui lopettamaan esiintymisen kokonaan. Lopulta taudille löytyi diagnoosi (Lymen tauti), ja hoidot voitiin aloittaa. Kathleen on voinut taas esiintyä silloin, kun tauti on lepovaiheessa.
Välillä tuntuu, että on liian helppoa antaa massan viedä ja tehdä samoja asioita ja kulkea samoja polkuja, kuin kaikki muutkin. Mutta jos se ei ole sitä, mitä itse aidosti on, niin se on valetta. Ja jossain vaiheessa alkaa tympiä ja tuntua epämiellyttävältä. Kathleen sai minut muistamaan, kuinka tärkeää on löytää ja olla oma aito itsensä. Vaikka sitten joutuisi kohtamaan pelkojaan ja paljastamaan haavoittuvuutensa muiden edessä.
Ai niin, tämä stoori muuten liittyy olennaisesti stressiin. Jos stressistä haluaa tehdä itselleen kaverin ja elämän suolan, on opeteltava tuntemaan itsensä. Jotta tietäisi, mistä aidosti innostuu. Jotta pystyisi rakastamaan ja palvelemaan muita.
p.s. Aitouden löytämiseen suosittelen esimerkiksi Maaretta Tukiaisen kirjaa Egosta Fantasmagoon. Tie karismaattiseen itseesi.