Miten sietää ympärillä vellovaa epävarmuutta ja muutosta?
Tämän hetken uutisvirta aiheuttaa useissa meissä epävarmuuden tunnetta. Mikään ei ole niin varmaa kuin se, että muutoksia on luvassa jatkuvasti ja että ne eivät aina ole mukavia muutoksia. Omaa toivottomuuden tunnetta voi tietysti helpottaa hetkeksi se, että siirtyy uutisten parista kissavideoiden äärelle. Suosittelen kuitenkin vahvistamaan omaa mieltä myös toisin keinoin.
Vahvista itseluottamusta
Kun oma itseluottamus on terveellä pohjalla, on helpompi pitää toivoa yllä vaikeissakin tilanteissa.
Itseluottamusta voi vahvistaa keräämällä onnistumisen kokemuksia. Etsi itsellesi sellainen haaste joka ei ole liian vaikea, mutta ei niin helppo, että suoriudut siitä autopilotilla. Mitä enemmän onnistumisen kokemuksia keräät, sitä vankemmin pystyt uskomaan omiin kykyihisi.
Voit myös etsiä itsellesi roolimallin, johon pystyt jollain tasolla samaistumaan. Käytän itse jatkuvasti roolimalleja, jotka inspiroivat minua. Omat roolimallini edustavat usein niitä ominaisuuksia, joita itselleni sillä hetkellä haluaisin lisää. Voin samaa aikaa inspiroitua vaikka Li Anderssonin tinkimättömyydestä, Kathleen Hannahin rohkeudesta ja Kaarina Davisin yksinkertaisesta ja luonnonläheisestä elämäntavasta.
Toivoa voi pitää yllä optimistista ja myönteistä ajattelua lisäämällä. On aivan oleellista uskoa siihen, että vaikeista ajoista huolimatta edessä on myös jotain hyvää. Aivomme suuntaavat huomiotamme sen mukaan, mihin uskomme ja mitä ajattelemme. Jos mieli ei ole avoin ja toiveikas, tulemme suorastaan sokeiksi vihjeille ja tilaisuuksille, jotka voisivat tuoda meille hyvää. Pidä siis aktiivisesti mielessä se, mitä elämääsi toivot.
Esimerkiksi työttömän tärkeimpiä mielen työkaluja on usko omaan itseen ja toiveikkuus. Jos junttautuu vahvasti ajatukseen, että työtä ei tule löytymään, sitä tuskin löytää. Myönteistä mieltä on aivan varmasti vaikeaa pitää yllä satojen lähetettyjen hakemusten jälkeen. Kuitenkin aina joku jossain työllistyy.
Hae tukea muilta (ja auta muita)
Itseluottamuksen vahvistaminen ei tarkoita sitä, että täytyy pärjätä yksin. Kenenkään ei pitäisi joutua pärjäämään yksin. Olen löytänyt itseni liian usein tilanteesta, jossa olen pyöritellyt omassa päässäni ajatuksia kuin pesukoneen linko, puhumatta kenellekään mitään. Lopulta kun olen saanut suuni auki, olo on huojentunut huomattavasti.
Muille kannattaa jakaa ajatuksensa, vaikka tietäisi, että toinen ei voi omaa tilannetta muuttaa. Jo pelkästään se, että puhuu toiselle ihmiselle ääneen auttaa jäsentämään omia, ehkä sekaviakin, ajatuksia. Kuuntelevana osapuolena parasta mitä voi tehdä on keskittyä kuuntelemiseen ja ehkä esittää kysymyksiä, joiden avulla toinen voi saada selkeyttä omaan tilanteeseensa.
Jos olet yksinäinen, hakeudu aktiivisesti muiden seuraan. Olen joskus itsekin kokenut musertavalta tuntuvaa yksinäisyyttä. Voi kun olisin silloin ymmärtänyt hakeutua vaikka vapaaehtoistyöhön, jossa olisin kohdannut saman henkisiä ihmisiä ja käyttänyt vapaan aikani mielekkäästi. Kaikilla meillä on kykyjä, joita voimme käyttää toisten ihmisten auttamiseen. Vapaaehtoistyö voi olla lähes mitä vaan. Se on sitä, että tarjoat omaa osaamistasi tai aikaa muille, vastikkeetta. Muiden auttaminen on mahdottoman hyvä keino lisätä omaa mielen hyvinvointia.
Kuva.