Mikä tekee kodista stressaavan?

Joskus se stressaavin ympäristö ei löydykään työpaikalta, päiväkodista tai koulusta, vaan omasta kodista. Jos minulta kysyttäisiin millainen on hyvä koti, vastaisin jotain tämänsuuntaista: Siellä saa rentoutua ja toisaalta myös innostua. Se ei ole työleiri eikä paikka, jossa joutuu pelkäämään. Se on ympäristö, jossa voi olla turvassa, kun olo on turvaton. Siellä on hyvä ilmapiiri.

Mutta millainen on stressiä aiheuttava koti? Esimerkiksi sellainen, jossa ei anneta tilaa kuin yhden tunteille. Yhden perheenjäsenen tunteet ja tarpeet jyräävät ja muut joutuvat myötäilemään niitä. Tai sitten sellainen, jossa ikäviä tunteita, kuten surua, vihaa ja pettymyksiä ei sallita. Saa olla iloinen tai neutraali, mutta kielteiset tunteet on pidettävä piilossa.

Kun lapsi elää kodissa, joissa kielteisiä tunteita ei saa näyttää, hän oppii vaimentamaan tunteensa. Jos tunteensa kieltäviä ja piilottavia lapsia tutkitaan tarkemmin huomataan, että he vaikuttavat rauhallisilta ja välinpitämättömiltä. Siltä, kuin heillä ei olisi muka mitään hätää. Tosiasiassa tällaisten lasten sydämen syke on kiivasta ja sympaattinen hermosto käy kierroksilla. Tunteet kyllä tuntuvat, mutta stressireaktiona lapsen kehossa. Jos kielteisten tunteiden kanssa toimeentulemista ei ole saanut lapsena harjoitella, aikuisena niitä voi olla vaikea käsitellä.

Stressaava kodin ilmapiiri voi syntyä myös siitä, että vuorovaikutus kodissa asuvien kesken on toisia epäkunnioittavaa. Muut vähättelevät itselle tärkeitä asioita. Tai lyttäävät toiveita, unelmia ja suunnitelmia. Tai yksi perheenjäsenistä saattaa joutua syntipukiksi jota epäillään aina, kun jokin on rikki, kadoksissa tai jollain tavalla väärin.

Stressaavat kotiympäristöt eivät suinkaan löydy pelkästään perheistä, joissa on vaikka taloudellisia huolia tai päihdeongelmia. Työterveyslaitoksen tutkijat muotoilevat asian näin:

Stressaavia ympäristöjä voi löytyä aivan tavallisista, työssäkäyvistä perheistä. Pitkään kestäessään leudompikin stressiympäristö voi aiheuttaa lapselle pahoinvointia ja mielenterveysongelmia. Hyvinvoinnin kannalta keskeistä eivät ole yksittäiset tapahtumat vaan vuosikausien varrella kasaantuneet kokemukset ja toistuvat vuorovaikutustilanteet, jotka vaikuttavat kielteisesti terveyteen ja aivojen kehitykseen.

Hyvä kodin ilmapiiri syntyy siitä, että siellä on myös henkisesti turvallista olla. Ikävät tunteet ovat sallittuja, ne nimetään ja niistä on lupa puhua. Nuorisopsykiatri ja psykoterapeutti Laura Suomalainen pitää perheen hyvinvoinnin kannalta tärkeänä avointa ilmapiiriä ja toisten kunnioittamista:

Ehdottomasti koko perheen hyvinvoinnin kannalta koen tärkeäksi avoimen vuorovaikutuksen ja välittämisen ilmapiirin. Avoin, kunnioittava ja välittävä ilmapiiri syntyy parhaiten arjen jakamisesta, pienistä kohtaamisista ja yhdessä olemisen palasista. Näistä palasista löytyy se pieni hetki, jolloin lapsi tai nuori uskaltaakin ottaa puheeksi asian, jota ei itse aktiivisesti ehkä uskalla tai osaa sanoittaa.

Jos aikuisena on vaikeaa sietää kielteisiä tunteita, niiden kanssa elämistä voi opetella. Ensimmäinen askel on tunnistaa tunne. Olenko vihainen, peloissani, pettynyt, surullinen? Tunne kannattaa myös nimetä. Kun tunteen sanoittaa itselleen, se muuttuu heti helpommaksi käsitellä. Pikku hiljaa voi yrittää kertoa tunteistaan muille. Sanoa, että nyt minua pelottaa tämä. Tai että tuo asia harmittaa. Kaikki eivät kuitenkaan halua käydä keskusteluja tunteistaan muiden ihmisten kanssa, ja sekin pitää hyväksyä.

Lähteinä käytetty:

Kaikkea stressistä. Työterveyslaitos.

Rakkaus ratkaisee. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehittymiselle.

Inhimillisiä uutisia. Asiantuntijat paljastavat: 10 vinkkiä parempaan perhearkeen. 

Kuva: Patrick Fore