Voiko olla fit, vaikka kropassa olisi läskiä?

_{Sis. mainoslinkkejä*}

Sain aiempaan kiinteytymisen epärealistista tavoittelua koskevaan kirjoitukseeni aivan järjettömän pätevän kommentin eräältä lukijaltani, ja se osui niin härän silmään, että päätin sen pohjalta purkaa omia ajatuksiani vähän laajemminkin. Kommenttihan meni näin:

“Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin,
”fit” voi olla vaikkei oliskaan mahdollisimman vähärasvainen.”

Painan itse tällä hetkellä viittä vaille 61 kiloa. Tämä on melko paljon suhteutettuna hobitinomaiseen pituusominasuuteni, joka huitelee huimassa 156 senttimetrissä. Ja vaikka tuohon painoon mahtuu myös aika paljon pihviä, niin kyllä, tässä ruhossa on tällä hetkellä ihan kiitettävästi tuota rehellistä laardiakin. Pakaraa voi halutessaan hyllytellä 50 centin “Candy Shopin” tyyliin ja vatsasta ja kyljistä saa napattua kouraan halutessaan sitä makkaraa. Olen silti mielestäni fit, vaikka painoindeksini osuu lohkoon “liikalihava”, hah!

Sinänsä on harmillista, että sporttisen ja “fitin” vartalon tavoittelussa niin usein oletetaan sen sisältävän alhaista rasvaprosenttia tai näkyviä vatsalihaksia. Miksi se on näin? Miksei upea ja treenattu vartalo voisi sisältää enemmän rasvaa? Nyt en edes puhu ylipainosta, vaan pääosin tällaisen “fit” kropan tavoittelemisen asialla näyttävät olevan ihan normaalipainoiset ja jopa hoikat naiset. Eihän tämän tavoittelussa mitään väärää ole, mutta osalla tämä tuntuu näkyvän ikävästi oman minäkuvan kohdalla ja tuovan mukanaan epärealistia tavoitteita, turhia paineita ja harmillisia toteutusmalleja, jolla ei kasva lihas eikä pala rasva.

Arvatkaapas muuten huvikseen, milloin minä olen saanut eniten kysymyksiä tuntemattomilta ihmisiltä, mitä urheilulajia harrastan, kun se näkyy niin selkeästi ulospäin? Muutama vuosi takaperin, kun painoin reilu 64 kiloa (edelleen 156cm), ja voin kertoa, että siinä varressa oli muutakin kuin lihasta, haha!

Seuraan itse henkilökohtaisesti Instagramissa lukuisia eri urheilijoita ja muita upeita sporttisia naisia, eikä itseasiassa yhdelläkään näistä lukuisista naisista ole ympäri vuoden sixpäkki esillä tai alhaiset kehon rasvat. Osalla heistä ei ole näin koskaan. Se mikä näitä kaikkia naisia yhdistää on tapa, jolla he kantavat itsensä. Asenne. Itseluottamus. Ryhti. Oman vartalonsa arvostus. Nämä asiat iskevät ainakin minuun kovempaa kuin yhdetkään rautaiset vatsapalat, ja tekevät mielestäni sekä kropasta että ihmisestä upean ja kiinnostavan.

En tällä hetkellä edes varsinaisesti kaipaa tiukempaa kuntoani, jossa lihakset erottuivat selkeämmin, vyötärö oli kapeampi ja vatsapalat loistivat joka ikisessä valossa, sillä pidän vartalostani ihan oikeasti myös rasvaisempana. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, ettenkö odota innolla, mitä täältä alta löytyy kisafysiikkaani ajatellen tulevalla kisaprepillä, mutta en voi perustaa koko oman vartaloni arvostusta siihen, sillä se on taas vain yksi hetkellinen vaihe urheilijana ja ihmisenä. Tämän hetkinen tilani edustaa enemmän sitä pitkäjänteisyyttä ja realistisuutta pitkällä tähtäimellä.

Tähän nykytilaan en kuitenkaan ole päätynyt “kiinteytymällä”, en sitten laisinkaan. Olen viime maaliskuun alusta (edellisen kisaprepin päätyttyä) lähtien syönyt viikko viikolta enemmän ruokaa, ja keskittynyt omien voimatasojeni ja suorituskykyni haastamiseen kovalla salitreenillä. Aerobista en ole harrastanut laisinkaan pitkiin aikoihin. Salilla treenaan neljästi viikossa ja erillisiä lajiominaisia vapaaohjelmapainotteisia treenejä olen tehnyt nyt 1-2 viikossa.

Nämä kurvit (kaikissa olomuodoissaan) joita olen saanut, ovat siis tulleet syömällä riittävästi ja treenaamalla keskittyneesti raskailla painoilla. Mielummin kerään hanuriin ja vyötäisille sitä rehellistä rasvaa, syön reippaammin ja nautin nousujohteisista ja kovista treeneistä kehittäen ominaisuuksia ja lihasmassaa kuin olisin ympäri vuoden tiukemmassa kunnossa syöden vähemmän, kehittyen vähemmän, treenaten heikommilla tehoilla ja heikommin palautuneena sekä hinkaten mieli turtana aerobisia crossarilla peläten painonnousua stressaten jo valmiiksi tulevista suupaloista. Ensimmäisellä vaihtoehdolla saan ainakin jotain aikaiseksi. 😉

Mahtavaa torstai-iltaa niin fiteille, fäteille ja näiden sekoituksille! ♥

Tsekkaa myös: Kalorini ja markojakaumani tällä hetkellä

Edellinen juttuni: 5x fiksumpaa välipalaideaa

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen