MITEN VAIKEAA TERVEELLISESTI SYÖMINEN ON NYKYÄÄN?

*Sisältää mainoslinkkejä

Välillä mulla menee pata jumiin kun puhutaan ruuasta. Terveellisenä ja terveenä pidetään sitä, että syödään mahdollisimman “puhdasta”, alkuperäistä ja näennäisesti terveellistä ruokaa 24/7 ja 365. Ja jos haluaakin syödä terveellisesti ja “puhtaasti”, niin sekin on kuulemma jo automaattisesti ortoreksiaa. Vastaavasti salliva ja joustava ruokailu herkkujen kera kuulemma vain ruokkii ylipaino-ongelmaa ja silittelee ylipainoisten päätä.

En oikeasti välillä ymmärrä, että mitä ruuasta pitäisi ja kuuluisi puhua, kun toisinaan tuntuu, että 80% ihmisistä on jonkinnäköinen ongelma syömisen kanssa suuntaan tai toiseen. Ylipainon lisäksi meillä on meinaan täällä käsillä myös tämä toinen porukka, jolla ongelmana on se “terveellisen ruokavalion” toteuttaminen oikeasti terveellisesti, ja toisten “pelastuskeinot” voivat pissiä toisten muroihin. “Terveellisesti” syövien paletti voi olla myös todella sekaisin.

Se, että tykkää herkuttelusta, ruuan syömisestä ja makuelämyksikstä, ei tarkoita automaattisesti sitä, etteikö olisi kiinnostunut hyvinvoinnista ja terveellisyydestä. Herkuttelu ja ruuasta nauttiminen välillä vähän reilummin ei tarkoita, etteikö silti voisi olla todella hyvinvoiva ja toteuttaa kokonaisuutena terveellistä ja tasapainoista elämää. Se, että ei joka hetki ole julistamalla julistaen kiinnostunut annoksensa makro- tai mikroravinteista, ei tarkoita, etteikö pystyisi elämään terveellisesti. Meillä länsimaalaisilla vähänkään ravinnosta kiinnostuneilla ei ole erityisen haitallisia vajeita suoja- ja mikroravinteista, joten ei siihen älyttömiä vaadita.
Terveellinen ruokailu ei vaadi sääntöjä tai lappuja
Olen myös muutaman kerran törmännyt hieman hämmentäviin tilanteisiin. Näin fitnesskilpailut taakse jättäneenä olen heittänyt hyvästit ruokavaliolle, ruokavaa’alle tai ruuan träkkäämiselle. Kerran viikonloppua viettäessäni sain eräältä hyvinvointialalla toimivalta henkilöltä kommenttia, kuinka on ihana katsoa, kuinka spontaanisti ja huolettomasti sä vaan vedät tota shittiä naamariin läpi viikonlopun. Musta oli tavallaan hassua, että se oli ihailtavaa. Toiseen vastaavan tyyppiseen tilanteeseen törmäsin vastikään, kun positiivisen uteliaana multa kysyttiin arkiruokailua toteuttaessani, että etkö sä oikeesti enää yhtään skannaa tai mittaile, mitä mä syön. No en.

Jos homma suuntaviivat on kunnossa, niin ei se ainakaan mulla sen enempää vaadi. Kyllä mä olen oppinut ne olennaisimmat periaatteet ruokailusta ruokavalioita noudattaessani, ja sehän se idea niissä onkin. Oppia. Lisäksi olen osannut syödä jo nuorena urheilijana ennen tätä. Hyvin meni silloinkin, vaikkei ruokavaliolappua kädessä ollutkaan, enkä tiennyt paljon proteiinia annoksessani oli (tai oliko sitä ylipäätään). Haarukka suuhun ja that’s it. Ei se ole sen vaikeampaa koskaan ollutkaan, joten miksi siitä tarvitsisi sellaista tehdä.

Onko optimointi oikeasti optimointia sinulle?
Mulla ei ole käryäkään, kuinka paljon kaloreita ja millaisella makrojakaumalla syön päivittäin. Sen verran tiedän, että homma kulkee +-0 tasolla, koska silloin kun vaa’alle satun eksymään niin paino pyörii noin kahden kilon sisällä. Mulla on hyvä olla näin. Treeni kulkee, ruoka maistuu, nukun hyvin ja koen voivani hyvin. En kärsi nälästä, ähkystä, ruokahimoista, morkkiksiksta saati mistään oireista, mihin ruualla voisi olla jotain vaikutusta. Syön itse kuten opetan. Ja mun mielestä tämä on ihan terveellistä, vaikkei päivieni ravitsemus ole joka hetki aivan optimoitua. Oikeastaan siksi se onkin mun elämään optimoitua, koska mun ei tarvitse tuhlata siihen energiaa.

En halua syödä paskaa kaiken aikaa, koska siitä tulee huono olo. En halua syödä optimoidusti kaiken aikaa, koska itse en koe saavani siitä mitään lisähyötyä omassa elämässäni tai urheilullisissa tavoitteissani. Olen kokeillut kaikkea. Elämistä ilman mitään tietoa ravinnon koostamisesta (muuten kuin että urheilijan kannattaa syödä riittävästi tietämättä mitä se edes käytännössä tarkalleen tarkoittaa), elämistä kana-riisi-parsa-kombolla ja dieettaamista kisoihin tällä, elämistä joustavasti mutta jämptin makrojakauman mukaan ja dieettaamista kisakuntoon tällä periaatteella, tahkoten lihasta syömällä hese-mättöä ja suklaamuffinsseja, ja syömällä nykypäivänä fiiliksen ja kaiken matkan varrella oppimani pohjalta rennosti elämästä nautiskellen.

Olen kokenut kaikkien vaihtoehtojen toteuttamista itselläni kulloisellakin hetkellä itselleni täydellisesti sopivalta. Kun joku ei ole tuntunut enää itselleni sopivalta (nimenomaan henkisesti), olen muovannut menoa siihen suuntaan, että pää ei leviä ja että se tuntuu musta ihan oikeasti hyvältä. Nyt mun ei enää tarvitse miettiä painamista kohti unelmia kisalavoilla, joten tarkka toteutus ei tunnu musta millään tavalla mulle sopivalta. Olen tavallinen urheileva ihminen. Miksi mulla pitäisi olla jokin ruokavalio? Niinkun ihan oikeasti? Ei syöminen ole niin vaikeaa, että sitä varten mulla täytyisi olla kirjalliset ohjeet tai tuntea morkkista, jos on mennyt vähän “hutiin”.

Haluan elää elämää, jossa pystyn omistautumaan yrittäjyydelle, treenaamaan sopivan tavoittellisesti mutten liikaa tämän ehdoilla, voin syödä halutessani herkkuja ja sitä mitä on tarjolla ilman pohdintaa ruuasta, jota edessäni on. Viikkoni ei ole epätervellinen, vaikka kävisin kolmesti syömässä ulkona. Pidän tasapainoa itselläni minulle terveellisimpänä vaihtoehtona. Ja homma kulkee.
Mitä on oikeasti terveellisesti syöminen?
Oikeasti terveellinen syöminen ja elämäntapa on sellainen, jossa ravinto ei aiheuta sinulle psyykkisiä eikä fyysisiä hankaluuksia. Toistuva stressaaminen ravinnosta ei ole pitkällä tähtäimellä tervettä. Liian niukasti ja rajoittuneesti syöminen ei ole tervettä, vaikka näyttäisit ulospäin terveeltä ja jopa hoikalta. Myöskään syöminen niin, että siitä seurannut ylipaino tuo mukanaan verenpaineen paukkumista, sairastumisriskejä tai pahaa oloa ei ole tervettä. Toki sairaudet aina erikseen.

Rasvarenkaan kantaminen vyötäisillä ei kuitenkaan ole automaattisesti sairasta eikä vähärasvainen ja atleettisen näköinen vartalo myöskään ole automaattisesti tervettä. Perhepitsa yksin hotkittuna ei ole suoraan sairasta käyttäytymistä ja johda ylipainoon. Kananrinta runsailla kasviksilla ei myöskään yksinään ratkaise ylipainoepidemiaa.

Mun mielestä on myös hyvä, että asioista puhutaan avoimesti. Tuomitseminen ja syyttely taas ei usein auta ketään, mutta välillä toki pieni ravistelu ja herättely suoraan puhumalla voi olla tarpeen. Lässytys ja pään silittely ei usein toimi, mutta ymmärrys, vastapuolen arvostus ja sopiva empatia ovat asioita, jotka eivät sulje pois tehokkaita toimia muuttaa nykytilaa. Jos hommat ovat niin sanotusti viturallaan, niin ensinnäkin henkilön on itse ymmärrettävä tilanteensa ja haluttava itse muutosta. Muutoshalukkuus on kuitenkin lähdettävä itsestä.

Röhnisch-toppi: TÄÄLTÄ*
Puma-trikoot: TÄÄLTÄ*

Ja kyllä. Se on ihan okei, jos välillä menee tasapainolauta ruokailujen kanssa hetkellisesti vinoon. Joskus hommat vain tuppaavat luisumaan väärille raiteille, ja ihminen on erehtyväinen. Ei meidän täydellisiä tarvitse olla, ja toisinaan voi löytää itsensä aivan solmusta tahtomattaan. Kuitenkin se, että haluaa ymmärtää ja mennä eteenpäin on se tärkein tekijä. Jokaiselle meille terveellinen ruokailu tarkoittaa eri asiaa, mutta henkinen stressi tai tuomitseminen tuskin kenelläkään kuuluu terveellisyyden ja tasapainon kriteereihin.

Prove Tietopankki: Rasvanpoltto

Prove Tietopankki: Ruokavalio

Prove Tietopankki: Treeniohjelma

Tasapainoista ja sopivan terveellistä keskiviikkoa!
TSEKKAA MYÖS:
Netissä voi levittää täyttä ravintoskeidaa
EDELLINEN JUTTUNI:
Yrittäjyyden parhaat ja huonoimmat puolet
♥  MUUALLA:  ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram