Piia Pajunen
Piia Pajunen

SYÖMISEEN LIITTYVÄT TUNTEET OVAT TOSIA

syömiseen liittyvät tunteet
Syöminen on jännä juttu. Varsinkin nykyaikana siitä on tullut kumman kompleksista ja äärimmäisen vaikeaa. Syömiseen liittyvät tunteet, ajatukset ja kysymykset täyttävät ja ruuhkauttavat monien päät, vaikka kyse on loppupeleissä elämän perusedellytyksestä sekä yleisesti ottaen aika perustavan laatuisesta nautinnon aiheesta.
Meillä jokaisella on jonkinnäköinen kulttuuriperimä tai ajatusmaailma ruokailua ajatellen. Omat tavat, makumieltymykset ja ruokavalintoihin vaikuttavat asiat ovat jokaisella meistä yksilöllisiä, ja niissä voi olla aivan hirvittävän suurta hajontaa. Se, mitä toinen pitää itsestäänselvyytenä tai ratkaisevana asiana, voi toiselle olla täysin yhdentekevä asia tai vastaavasti suunnaton järkytys. On myös paljon tapauksia, joissa ulkoisesti tarkasteltuna eri ihmisten toiminta näyttäisi samalta, niin kupolissa visusti piilossa muulta maailmalta pyörivät ajatukset ja syömiseen liittyvät tunteet voivat poiketa toisistaan kuin yö ja päivä.
Otetaanpa ruvetaan pohtimaan, että millaisina päivinä ja millaisten ajatusten pohjalta ”itsestään huolta pitävä” syö enemmän ja milloin vähemmän. Tässäkin on kaksi vissiä ääripäätä ajatusmaailmassa. On lähtökohtaisesti aika eri asia pohtia asiaa niin, että kovina kulutuksen päivinä pyrkii syömään enemmän, että potkua riittäisi, kuin että vähemmän kulutuksen päivinä sitten nipistetään, koska silloin ei sitä ”ansaitse” koska ei ”kuluta”. Toteutus käytännössä saattaa näyttää ulkoa pelkistetysti katsottuna hyvinkin samalta, mutta asetelma vintillä on aika eri.
Myöskin perjantain herkuttelu ajaa monet painamaan kahta kovempaa treeniä parina seuraavana päivänä. Toisilta se tulee sulasta paineesta päästä kuluttamaan syödyt kalorit äkkiä pois, kun toiset taas tietävät treenin kulkevan perskuleen lujaa, kun on vähän ektralöpöä tankattuna tai haluavat pöhötysfiilikseen vähän freesausta. Ja kaikki tämä ilman tunnon tuskia, pelkoa tai itseään alentavia ajatuksia.
syömiseen liittyvät tunteet
 
Ruokien punnitseminen ja träkkääminen jakaa myös ihmisiä melkoisesti. Osa punnitsee mitä saa tai joutuu syömään, toiset puntaroivat, etteivät söisi omien rajoitteidensa suhteen liikaa. Osa taas punnitsee suorainaisesti siksi, että tietäisi saavansa ravintoa riittävästi tai halutakseen tutkailla, miten homma toimii tietyllä toteutuksella. Tässäkin homma näyttää sivusta katsottuna samalta, mutta taasen kerran ajatusmaailma taustalla voi olla aivan eri pohjalla.
Voit väittää syöväsi ”terveellisesti” halutessasi voida hyvin, vaikka tavoitteena on puhtaasti lihomisen pelko. Ruuasta nipistely ja kulutukseen sekä arkiaktiivisuuteen suhteen liian suppeaksi leikattu energiamäärä on usein kuitenkin kaukana hyvinvoinnista ja hyvästä olosta. Näissä on helppo kusettaa omaa itseään väittämällä noudattavansa sitä tasapainoisimmalta kuulostavaa mentaliteettiä, mutta kyllä se itselleen kostautuu, jos yrittää itseäänkin juksutella. Jossain vaiheessa bluffi ei mene enää läpi. Ei ympäristölle eikä itselleen, ja syömiseen liittyvät tunteet alkavat vuotaa ulos kuin seula.
Kyllähän mäkin mietin safka-asioita automaattisesti päivän aikana melkoisen paljon. Voin rehellisesti sanoa, ettei se tuota mulle ongelmaa, enkä usko, että tässä pissin itseäni silmään. Sen verran on safkan kanssa on kilpaurheilun parissa pelattu ja eri tilanteissa vuosien varrella, että olisihan se jo kosahtanut, jos hataralla nuoralla oltaisiin taiteiltu. Syöminen on ollut mulle aina suuri nautinto, ja sitä se tulee olemaankin, ja osaan halutessani pistää myös nollat tauluun.
Tällä viikolla lenssun kourissa vieteltyäni on mennyt tavanomaista huomattavasti lupsakammin. Kun treenistä ei ole endorfiinejä pystytty nappailemaan, niin kyllä suklaa, jäätelö, kakut ja leivonnaiset ovat kieltämättä maistuneet ihan päivittäin (kiitos kylätarjoilut, äiskän herkut ja miehen kauppareissut). En tästä huolimatta muuttunut manaatiksi eikä peilikuvasta tuijottele takaisin karmea ryhävalas. Ensi viikolla treenille päästessäni en ajatellut rankaista itseäni ylimääräisellä aerobisella tai nipistää lounaslautasen sisällöstä. Syöminen ei tee minusta parempaa tai huonompaa ihmistä saati urheilijaa varsinkaan, jos palvelen omia luontaisia tarpeitani. Tänään illalla ajattelin myös palvella parisuhdetta ja makunystyröitä parisuhdeillalla ulkona syöden, kyllä muuten kelpaa!

syömiseen liittyvät tunteet
Adidas T-paita: TÄÄLTÄ* // Puma-trikoot: TÄÄLTÄ*

Ja kyllä. Onhan mullakin pilkahtanut hetkittäin vintillä niitä typeriä ajatusmalleja, mutta onneksi olen itse hiffanut heti, että pirulauta Piude. Nyt järki käteen, ja olen rikkonut kaavan saman tien. Jos on alkanut vähänkään tuntua, että kisakauden ulkopuolella toisinaan toteuttamani ruokavalio on alkanut puristamaan pantaa, niin olen itselleni kettuillakseni painellut ravinteliin syömään tai latonut kotosalla lautasen täyteen jotain täysin poikkeavaa. Ja kikatellut siinä, että so long! Poks. Katki samantien, ja tuloksena hemmetin hyvä fiilis. Tämä ei välttämättä toimi kaikilla muilla, mutta pelannut itselläni.
Tunteminen on normaalia. ”Väärät” ajatukset ovat normaaleja. Se mitä pään sisällä tapahtuu, on vain osa ihan tavallisen ihmisen elämää. Turha omaa aivotoimintaansa on lähteä häpeilemään, sillä ei meistä kukaan ole täydellinen. Toisille osa jutuista elämässä on sujuvampaa kuin toiselle, ja toisille nilkan taittavien kuoppien paikat sijaitsevat aivan eri poluilla. Syömiseen liittyvät tunteet ovat yksi näistä, joten on ihan okei olla vain ihminen. Vain itselleen haasteensa myöntämällä on mahdollista ottaa edistysharppauksia, ja toisinaan myös ääneen sanominen helpottaa. Ei ole väärin tuntea tai erehtyä, ja on ihan okei tajuta olevansa vain ihminen.

T viikonvaihdetta joka naamariin!

Vilkaise myös:
Netti pullollaan täyttä ravintoskeidaa
& Helpot kikat paremman makuiseen ruokaan

Edellinen juttuni:
3 x Kestävä mattahuulipuna – Ihan ykköset!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Kommentit (10)

  1. Hanna

    Todella hyvä ja tarpeellinen postaus varmasti, jälleen kerran! Itsekin niitä sapuskoja vähän punnailen ja träkkäilen siitä syystä, että sitä löpöä tulisi riittävästi. Nyt vielä tästä eteenpäin kulutus tulee lisääntymään, kun aloitan opparilla työt kuntosalilla. Mulla saattaa olla päivä, jolloin päivällä treenataan salilla ja illalla on bodypump ja spinning peräkkäin. Siinä ei alle 2000 kalorin päiväsaldoilla hirveästi hiihdellä… Vieläkun sitä massaa on tarkoitus mahdollisimman pikaisestikin kasvattaa! Joten yritän pitää sitä rentoa otetta tässä vaiheessa, enkä ainakaan valita aina sitä porkkanaa sen prodepatukankaan tilalle ennen treeniä, hah.

    • Piia Pajunen

      Kiitos Hanna, ja juuri näin! Kun itse tietää mitä haluaa, miten toimii ja miksi toimii, ja se tuntuu itselle hyvälle, niin antaa palaa vaan! Toi on erittäin hyvä, että sä aktiivisesti muistuttelet itseäs siitä rentoudesta mukana. Varsinkin kun sulla kulutus on niin hurja, niin kyllä siihen saa heitettyä viikon varrelle myös niitä herkkuja ja muita ”ei niin puhtaita” safkoja.
      Tossa muuten aika hyvin tuli kiteytettyä myös yksi pointeista tästä postauksesta, eli on nimenomaan just hyvä, että uskaltautuu muistuttelemaan itseään siitä tasapainosta (vaikka hyvin menisikin), eikä vain yritä esittää itselleen, että menee 120% täydellisen hyvin, jos kompastuspaikkoja on. Silloinhan yleensä metsään mennään, toisin kuin sillä, että myöntää rehellisesti itselleen, että välillä (edes kerran puolessa vuodessa) joutuu yrittämään ja muistuttaamaan itseään tästä asiasta.
      Tsemppiä vauhdikkaaseen kevääseen sinne! 🙂

  2. Maare

    Täällä kans todettu hyväksi keinoksi tuo ”pelin poikki pistäminen” heti jos huomaa, että meinaa alkaa päässä kuvittelemaan kummempia itsestään tai arvostaan tai syömisestä. Heti raflaan kavereiden kanssa tai kaupasta joku herkkuruoka tai -iltapala mukaan. Aiemmin se ois ollut varmaan kassillinen mättöä, mutta nykyään hedelmälautanen maapähkinävoin kera voi olla just se mitä sillä hetkellä kaipaa, tai joku muu vastaava koska niitä harvemmin tulee muuten syötyä. 🙂

    • Piia Pajunen

      Jes juuri näin! Toi on oikeesti todella hyvä, että on hiffannut mikä itsellä toimii, niin pääsee tulevaisuudessa niin paljon helpommalla. Ja kyllä siinä monesti niin käy, että nuo poikkeamaratkaisutkin (jos niitä itselleen sallii) alkaa monesti muokkaantumaan matkan varrella, ja niistä voi jopa tulla osa sitä arkea, kun huomaa, etteivät ne mitään tuhoa. 🙂

  3. Juuli

    Tosi hyvä kirjotus. Ite viime syksynä aloin pyristellä irti syömistä rajoittavista ajatuksista lopullisesti. Sun blogi on ollu yks isoimmista avuista tässä. Just tätä tekstiä lukiessa tajusin, että oon kohta puoli vuotta syöny tosi vapaasti. Välillä niitä herkkuja on menny todellaki päivittäin. Mutta silti en oo lihonu juuri ollenkaan, mitä kovasti pelkäsin. Mutta salilla tulokset on noussu ja pääkopassa tuntuu hyvältä. Välilä tottakai pitää vähä sitä herkuttelua rajottaa, ettei se ihan lapasesta lähe, mut normaalia ruokaa kyllä napsin mahan täyteen ihan huoletta ja aattelen et se on rakennusaineita keholleni 🙂

    • Piia Pajunen

      Ei vitsit kiitos aivan ihanasta palautteesta! <3 Aivan mahtava kuulla, että rentous ja tasapaino on löytynyt, ja vielä se, että se näkyy noin positiviisesti arjessa ja treenissä. Ne pelot ovat oikeasti näissä asioissa usein aika isoja mörköjä, jotka osoittautuvat monesti aivan turhiksi, kun uskaltautuu sieltä omalta tiukalta tieltä vähän poikkeamaan. 🙂
      Ja kyllähän mäkin joudun välillä sitä herkuttelua rajoittamaan, koska oon niin kova herkkuturpa ja loputtoman vatsan omaava toisinaan, ettei mitään rajaa. 😀 Kyllä sitä varmasti jokainen välillä pohdiskelee, että ottaisko vielä lisää vai ei ja lähtiskö hakemaan kaupasta karkkia vai ei. Sehän on just aivan normaalia ihmiselämää nykypäivän ruokatarjonnan yltäkylläisyydessä. 🙂

  4. Ansku

    Minkä verran sulla tulee syötyä rasvaa per painokilo?

    • Piia Pajunen

      Itseasiassa ei mitään käryä, kun en ole puoleen vuoteen ruokia punnaillut tai träkännyt. Ennen tähtäsin sinne noin grammaan per painokilo päivässä, mutta nyt veikkaan, että keskiarvollisesti tulee vähän enemmän.

  5. Sara

    Postauksesi ovat antaneet aivan mielettömästi uutta perspektiiviä omaan ajattelumaailmaan ja sen kautta elämään rentoutta. Olet upea esimerkki kaikille nuorille, ja vähän vanhemmillekkin. Kiitos, näitä on ilo lukea!😊

    • Piia Pajunen

      Kiitos sulle Sara aivan mielettömän ihanasta kommentista! Ihan mieletöntä kuulla, että näistä postauksista irtoaa uusia näkökulmia ja ajatuksia myös sinne ruudun toiselle puolelle. Kiitos vielä, ja aivan ihanaa kevään jatkoa sinne! 🙂

Kommentoi »

Comments are closed