Piia Pajunen
Piia Pajunen

MITEN SELVISIN LOPUTTOMASTA SAIRASTELUKIERTEESTÄ?

Kaupallinen yhteistyö: Actimel
sairastelukierre
Vuonna 2014 sairastelin vuoden sisään yhteensä 16 viikkoa. Se tekee kilpaurheilijan vuodesta jopa 30%, eikä tämä muunkaan elämän puolesta kovin herkulta maistunut. 16 viikkoa vuodesta heikossa hapessa, nokka vuotaen ja päätä jomottaen, eikä treenistä tällöin tietoakaan. Kuulostaa aika huisilta, eikö? Noh, miten selvisin tästä jatkuvasta sairastelukierteestä ja lenssujen ehdoilla elämisestä?
Siinä vaiheessa, kun parin viikon lenssuja vain pukkasi toinen toisensa jälkeen, oli pakko alkaa kehittämään analyysiä, missä on vika, ja miten tilanteen voisi korjata. Ensimmäinen asia, jonka pistin merkille oli, että ravintoni oli karannut yllättävän yksipuoliseksi. Söin päivittäin toki riittävästi sapuskaa mutta vain ”muka terveellisesti”. Lautaselta löytyi päivän mittaan munia, rahkaa, jauhelihaa, oliiviöljyä, riisiä ja puuroa. Siinä se sitten olikin. Monipuolinen kasvisten ja marjojen syönti oli jäänyt taka-alalle. Hups heijaa. Oma moka.
Toinen to-del-la merkittävä rehellinen syypää löytyi käsihygienista. Eipä siihen ollut ennen tarvinnut kiinnittää huomiota, koska en koskaan ennen juuri sairastellut. Hevostelin vielä ääneen sillä, että on hyvä saada vähän pöpöjä koneeseen, niin vastustuskyky pysyy muuten iskussa. Treenin jälkeen siis saatoin suoraan pesemättä ruveta popsimaan sormin riisikakkuja naamariin. Hyi oksetus! Kaupasta poimitut tomaatit ja omenat hujahtivat myös naamariin samoilla sormilla ja tietenkin mitään näistä vihanneslaarissa mummojen näpeeräämistä rehuista pesemättä. Jes! Hyvä Piia! Miten meni näin niinkuin omasta mielestä?
sairastelukierre
Pähkinänkuoressa kaksi todella isoa tekijää löytyi siis sieltä hygienian puolelta sekä ravinnon osilta. Vastustuskyvystä etenkin ravinnon osalta kirjoitinkin jo oman postaukseni, joka kannattaa tsekata täältä. Näissä hygienia-asioissa ja sapuskapolitiikassa kulminoituu juurikin se suolisto, jossa sanotaan sijaitsevan jopa 70% vastustuskyvystä. Sinne kun tykität ulkopuolelta ämpärillisen pöpöjä, eikä omasta suolistosta löydy riittävästi barrikadeille nousevaa hyvää bakteerikantaa niitä nujertamaan, niin huonostihan siinä käy.
Tässä pähkinänkuoressa oikeasti toimivia vinkkejä, joilla sairastelukierre voidaan nujertaa ja vastustuskykyä buustata:

  • Pese kädet! Ihan oikeasti! Kotiin saavuttuasi, ennen ruokailua, vessassa käynnin jälkeen jne. Lisäksi ne käpälät saippuan kera hanan alle pukkarissa jo heti treenille saavuttaessa sekä sieltä kotiin lähdettäessä. Näin sekä sinä että muut välttyvät suuremmalla todennäköisyydellä pöpöjen levittäytymisestä.
  • Pese myös ne kaupasta ostetut kasvikset ja hedelmät. Pliis. Ihan oikeasti.
  • Pidä ne näpit poissa huulilta. Äläkä pureskele niitä kynsinauhoja tai kaiva nenää siellä treenien lomassa tai työpaikalla.
  • Nuku riittävästi. Riittävä ja laadukas uni on oikeasti olennaista vastustuskyvyn ja palautumisen kannalta.
  • Pidä riittävästi lepopäiviä treenistä. Liika rasitus on aina liikaa, ja silloin se vastustuskyky ottaa myös hittiä. Ihan totta.
  • Pidä ravinto monipuolisena ja riittävänä. Se yksitoikkoinen ruokavalio, jolla saatat laihtua tai vaihtoehtoisesti kerätä lihasmassaa, ei välttämättä ole paras vastustuskyvyn buustaaja, jos toteutuksessa unohdetaan järki matkasta.

Jos kuitenkin sattuu niin, että sitä pöpöä pukkaa tai sairastelukierre iskee, niin oikeasti lepää. Treenaamista ajatellen siihen eivät välttämättä kaadu todellakaan kaikki tulokset, ja tuona kyseisenä epäonnen vuonna, josta miltei kolmasosa itselläni meni levossa lenssujen takia, onnistuin itse silti saavuttamaan aivan huimaa kehitystä. Juuri ennen kauden ensimmäistä kisaa vedin vaihteeksi taas yhden flunssan kehiin, ja jouduin lepäilemään jälleen yhden lisäviikon. Kappas vain, kun lavalle veinkin vuodessa ihan huikean edistysaskeleen ottaneen kokonaispaketin (sekä vapaaohjelmassa että fysiikassa), ja voitin koko kisan sekä kaiken kukkuraksi vielä overall-palkinnon ja ammattilaiskortin. Hups. Ei siis kannata heti vaipua epätoivoon, ja tulosta on mahdollista silti tehdä, vaikka sairastelukierre tuntuisi välillä nujertavan.
sairastelukierre
Mutta mitäs sitten kävikään? Koko potin räjäyttämisen lisäksi sairastelukierre lähtikin 2014 vuoden päätteksi hiljalleen helpottamaan, ja 2015 oltiin jo voiton puolella pitkäjänteisen kehitystyön ja ryhdistäytymisen ansiosta. Loppukeväästä 2015 sitten iski takaisin oikein olan takaa, ja bongasin sen kilpaurheilijan pahimman riesan, eli mykoplasman. Siinä sitten kaksi kuukautta täysilepoa, ja kolmen viikon antibioottikuuri naamariin, jolla kuulemma kuolisi kaikki hiirtä pienemmät. Ja kyllä, myös ne hyvätkin bakteerit sieltä omasta suolistosta.
Tällöin mukaan astui ensimmäistä kertaa myös maitohappobakteeriajattelu, sillä halusin minimoida tätä muuten väistämätöntä tuhoa ja buustata omaa immuniteettijärjestelmääni myös kuurin jälkeen, jolloin vastustuskyky olisi selkeästi heikommalla. Koko kuurin ajan vedinkin hullun lailla maitohappobakteereita, ja tätä jatkoin myös pitkän aikaa kuurin jälkeen. Syyseuraussuhdetta on toki mahdotonta todeta, mutta haastava mykoplasmainfektio epätoivon kierteissä nujerrettiin, tämä ei uusiutunut enää ja pysyin täysin terveenä koko tiukan kilpailukauden ilman lenssun lenssua.
Tästä kevään 2015 mykoplasmajysäyksestä selviämisestä asti olenkin pysynyt suhteellisen terveenä, ja olen äärimmäisen onnellinen, että vastustuskyky on saatu takaisin toimimaan näiden aiempien farssien jälkeen. Tietty flunssa tai kaksi on tullut napattua aina joka vuosi, mutta kestot ovat tippuneet sieltä parista viikosta sinne pariin päivään, ja siitä jos jostain olen aivan äärimmäisen kiitollinen.

Maitohappobakteerien merkitykselle vastustuskyvyn ylläpitämiseen ja vahvistamiseen pidänkin oikeasti tärkeänä, ja olinkin aika fiiliksissä yhteistyöajatuksesta Actimelin kanssa aiemmin tänä syksynä. Nyt olen hörppinyt menemään joka aamu maitohappobakteereja sisältävän sokeroimattoman Actimel-jugurttiputelin aamiaisen kyljessä, ja tällä ajattelin jatkaakin menemään. Tekee kutaa suolistolle, ja eihän sitä koskaan voi olla liian rautaista vastustuskykyä tai hyvinvoivaa pakkia.
Kernaasti päästänkin joka aamu 10 miljardia L- Casei-maitohappobakteerin vesseliä suolistooni vauhtiin ja vahvistumaan, sillä tehottomammillakin keinoilla voisi sitä vastustuskykyä yrittää buustata. Kurkkaapa siis tähän humpuukiaiheeseen liittyen vähän kieli poskella tykitetty eilen julkaisemani tube-pätkäni, kuinka pidetään parisuhde terveellä pohjalla. Korostettakoon vielä, että mies ei vahingoittunut (paljoa) kuvaussessioiden aikana, mutta pari lisäkiloa saattoi tarttua matkaan. 😀

Vastustuskykyistä viikonlopun odotusta!

Vilkaise myös:
Aktiivitreenaja vain sairastaa enemmän?
Edellinen juttuni:
Tärppejä Netflixiin, Yle Areenaan & muihin!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Kommentit (7)

  1. Krista

    Eikä! Ihan huippu teksti ja video kruunas kaiken 😃

    • Piia Pajunen

      Voi vitsit, minä kiitän! 😀

  2. Jullellson

    Voi Johannes-parkaa, kaatuminen sai katsojankin irvistämään! 😀

    • Piia Pajunen

      Hahahah! 😀 Se kaatuminen ei edes oltu suunniteltu juttu hahahaha 😀

  3. Jenya

    Yhtä tärkeää kuin onkin että suolistossa on paljon hyviä bakteereja on tärkeää myös että useampia kantoja löytyy. Väliin on siis hyödyksi napata mahdollisimman monipuolista maitohappobakteerivalmistetta esim vivomixiä mikrobiomia laajentamaan 🙂 ei tule yhden ylivaltaa 🙂

    • Piia Pajunen

      Totta tuokin! Välillä voi tehdä hyvä poiketa siitä tavanomaisesta, ja myös monipuolisella ravinnolla on varmasti vaikutusta monipuolisen bakteerikannan saavuttamiseksi. 🙂

  4. Salla

    Itselläni on ollut maitohappobakteerit käytössä jo pitkään juurikin sairastelun ja yleiskunnon huononemisen takia. Pari vuotta sitten olin jatkuvasti kipeä, kun olin asiakaspalvelutyössä. Flunssatilanne helpotti hieman työn lopettamisen jälkeen, mutta tilanne jatkui niin, että vähänkään kovempien treenipäivien jälkeen olin taas sairaana.
    En ole mikään himotreenaaja, vaan enemmänkin arkiaktiivinen. Reippaita pitkiä kävelylenkkejä tulee viikossa useita aktiivisen koiran ansiosta ja sen lisäksi uin, käyn salilla tai teen kotona lihaskuntoa. Kuitenkin säännöllisestä liikunnasta ja kehonhuollosta huolimatta jo pienikin ylämäki hapotti, enkä palautunut millään. Lääkärissä tutkittiin, eikä mitään löytynyt. Ylikuntoa ei näillä treenimäärillä hankita.
    Sitten kuulin jostain varastoraudasta ja pyysin lääkäriltä sen mittamisen verikokeen yhteydessä. Hemoglobiinini on ollut pitkään 150, joten lääkäri epäili, että olisiko varastoraudan mittaamisesta hyötyä. No. Varastorauta oli 11, kun raja-arvot naiselle ovat 13-130. Korkea hb selittyi sillä, että kun rauta on ollut vähissä ja keho ei ole saanut happea, olen ollut ikään kuin paskalla korkeanpaikan leirillä, jossa hemoglobiini nousee, mutta tosiasiassa tilanne on hapokas, ei hapekas. Anemian syyt pitää aina tutkia ja itselläni tekijät olivat heti tiedossa. Pieniä asioita, jotka kuluttavat rautaa ja toisaalta useampi tekijä, jonka takia rauta ei imeydy, eikä sitä tule tarpeeksi.
    Nyt käynnissä on piiiitkä rautakuuri ja hölläilen erityisesti uidessa, kun hapottaa. Enää en puske kovempaa ja ajattele, että laiskalla on vaan paska kunto..
    Toivottavasti tästä tarinasta on jollekin apua. Tästä blogista on ollut itselle valtavastihyötyä <3

Kommentoi »

Comments are closed