Piia Pajunen
Piia Pajunen

8 x RAVINTOPERIAATTETANI, JOILLA PYSYN KUNNOSSA

pysyn kunnossa
Kirjoitin aika lailla vuosi sitten postauksen, jossa kerroin kahdeksan ravintoperiaatetta, joilla pysyn kunnossa. Toki tällöin oma elämä ja ravintofilosofiani oli kietoutunut melko määrätietoisen kilpaurheilun ympärille. Olisihan se ehkä hieman kumma, jos pientä möyhiintymistä tähän vintin sisältöön ei olisi tullut viime syksyn jälkeen, jolloin kilpailin viimeisen kerran vapaaohjelmafitnessin ammattilaisliigan isoimmassa skabassa Olympiassa Las Vegasissa.
Tähän pidemmittä puheitta jaan mielestäni olennaisimmat palaset ravintofilosofiastani, joilla ”pysyn kunnossa” niin mielen kuin kehon kuuluisan tasapainon osilta ihan näin tavallisena intohimoisena treenaajana ja elämästä nautiskelijana. Hiiops! Hypätään astian äärelle!

8 x RAVINTOPERIAATTETANI, JOILLA PYSYN KUNNOSSA

Syön riittävästi
Jo se, että syön oikeasti tarpeeksi, välttää jo sen, ettei tarvitse päätyä mättämään kaksin käsin joka viikonloppu tyhjentäen kyökin kaappeja naapurin omia myöten. Herkkuja tekee harvemmin erityisesti mieli, jos energiansaanti on ollut riittävä. Yleensä, jos mielessäni alkaa villisti viuhua herkut ja mättösafkat, niin tiedän, että menneinä päivinä on päässyt syntymään vajetta energiasaannissa. Monesti etenkin lepopäivinä nälkä on kova, jolloin ratkaisu siihen on, että syön niin, että nälkä lähtee, vaikka söisinkin enemmän, kuin normaalisti. Riittävästi syöminen nupin viekkaana, fiiliksen hyvänä, yöunet kunnossa, palautumisen kohdallaan ja treenitehot kaakossa. Aijai.
En optimoi tai laske, vaan syön sitä, mitä mieli tekee
En ole viime syksyn jälkeen seurannut syömisiäni sen suuremmin. Ruokavaaka ei ole käytössä enkä tiedä paljon kaloreita syön ja millä makrojakaumalla. Syön yleensä 4-5 kertaa päivässä, ja riittävän kokoisia annoksia liikaa sisältöä optimoimatta. Kun iso osa suuhun humpsahtavista ravintopartikkeleista on jokseenkin ravintorikasta ja kokonaiskuva on kunnossa, niin
Jos oikeasti olen syönyt riittävästi, ja edelleen tekee mieli pitsaa tai jäätelöä, niin tällöin syön. Mulla ei ole mitään määrättyjä ruokia, joihin ”en saisi koskea” ja syön enemmän kuin mielelläni äiskän laittamia sapuskoita tai kasaan lautaselle lounasbuffetista sapuskaa. En siis jaottele ruokaa ”puhtaaseen” tai ”likaiseen”, mutta ehkäpä safkoissa löytyy enemmänkin sellaisia, joita mieluummin suosin ja puolestaan syön harvemmin.
Syön paljon kasviksia
Kasvikset on todella jees! Omat annoskoot ovat monesti melkoisen mehevää luokkaa oli lautasella sitten mitä tahansa. Siksi lappaan usein lautasella aika reilulla kädellä myös niitä rehuja laidasta laitaan. Välillä ei tule puolta kiloa päivässä, vaan esimerkiksi mättösalaattien osalta (kliks) se puoli kiloa lautasella vastaa enemmänkin totuutta, hah!
En harrasta cheattipäiviä
Mulla ei ole erikseen määriteltynä herkkupäiviä, ja aika usein pitkin viikkoa saattaa kylän kahvipöydässä maistua pulla tai huoltsikalta tarttua jätskitötterö huuleen. Harvemmin kuitenkaan erityisesti herkuttelen, ellei sitten ole kyse juhlapyhistä tai muista kekkereistä, ja silloin monesti mussuttelen posket pullollaan ja ihan huolella.
Jos kuitenkin tiedän, että tulossa on juhannusta ja joulua tai herkkupöydät notkollaan varusteltuja kesäjuhlia, niin ehkä tällöin panttaan hieman ainakin niistä aivan turhista extrajäätelöistä, heh. Ei sitä makeaa mahan täydeltä. Yleensä kesäkekkereissä vähän runsaammin vedetty mättömutustelu ajaakin himoamaan heti perään pariksi päivää hieman freesimpää ja keveämpää sapuskaa, joten elämä tasaa aikalailla automaattisesti kaikki herkutellut. Erikseen en kitupäiville mättöjen jälkeen silti lähde, vaan syön silloinkin niin, että nälkä aina talttuu ja likka jaksaa porskuttaa!
pysyn kunnossa
En juo sokerijuomia tai popsi yleensä karkkeja
Sokerijuomien pariin en ole vieläkään eksynyt enkä usko, että ihan helposti eksynkään. Light- ja zero-versiot osuvat sitä paitsi nykyään makuhermoihin myös huomattavasti paremmin. Karkkia tai suklaata en osta oikeastaan ikinä satunnaisia vanhoja autoja lukuunottamatta (salmiakki on addiktioni). Karkit eivät ole muuten mustalla listalla, ja juhlissa saatan niitä mussuttaa aivan tyytyväisenä. Kotiin niitä en vain roudaa, koska selviän aivan hyvin ja jopa paremmin ilman niitä.
En osta shittiä kotiin
Kun kotoa löytyy vain ”oikeaa ruokaa” naposteluherkkujen sijaan, niin nälän ja mielihalujen yllättäessä tulee yleensä syötyä ihan sitä oikeaa murkinaa. Tämä on automatisoitunut itselleni melko hyvin, ja panostan kauppareissuilla mieluummin kaikkeen muuhun hyvänmakuiseen ja laadukkaaseen ruokaan. Koen herkuttelevani usein monesti päivässä ihan jo sen takia, että laittamani ruoka ja välipalat ovat sen verran makuhermojani kutkuttelevia, ettei voi kuin vääntää naaman maireaan hymyyn.
Pidän muutenkin aina perustarpeet kotikeittiön varustelujen osalta kunnossa. Pakastimesta löytyy aina pakasterehuja ja pakastemarjoja. Käden ulottuvilla on lisäksi aina kaurahiutaleita, perunaa, papuja, kananmunia ja kasapäin erilaisia kasviksia, joista saa taiottua vaikka ja mitä. Kun on kunnon raaka-aineita aina varastossa ja ostoslistalla, niin homma arjessa pysyy pyörimässä. Siksi olenkin tarkempi, mitä ostan kaupasta, kun taas mitä safkaa laitan kotosalla. Raaka-aineet kun ovat pääsääntöisesti kunnossa, niin ei voi tulla kuin hyvää!
Käytän myös niitä kevyttuotteita
Toki mussutan ihan niitä täystuotteita ja appiukkoni taikoo cappuchinotkin punaiseen maitoon, mutta omassa ylhäisessä arjessani syön myös paljon kevyttuotteita tai valkkailen jo kaupasta niitä ”fiksumpia versioita”. Sen verran ”sattumia” (haha) tulee sinne viikon varrelle itselläni, että jokin tasapaino on pidettävä. Lisäksi oikeasti markkinoilla on nykyään todella hyviä ja laadukkaita keveämpiäkin tuotteita. Esimerkiksi 2% kreikkalainen jugurtti on mielestäni vähintään yhtä hyvää, kuin se 10% alkuperäinen versio. Te, jotka pidempään mun touhuja olette seuranneet, niin tiedätte tän mun jugurttiaddiktion, hah!
En yritä liikoja
En halua noudattaa mitään tiettyä kaavaa ruokailuissani tai noudattaa mitään tarkkaan rajattua safkafilosofiaa, enkä heitä itseäni kuureille tai erikoisruokavalioille. Allergioita tai ruoka-aineyliherkkyyksiä minulla ei ole, joten ton-ton-ton-dieetit eivät ole kohdallani ajankohtaisia. Syön sitä mitä haluan syödä ja en uskalla poiketa (aika joustavasta) peruskaavastani, jos siltä tuntuu. Kun ei ole tiukkoja rajoja, ei safkaamisesta tule morkkista tai pahaa mieltä, vaan syöminen on aina nautinto ja itselleni myös rentouttavaa toimintaa. Ai että. Ruoka on kyllä ihana asia!

pysyn kunnossa
Adidas-mekko: TÄÄLTÄ* // Tennarit: TÄÄLTÄ*

Jokainen on kuitenkin aina yksilö, ja nämä olivat nimenomaan minun omia filosofioitani sapuksalinjoja ajatellen. Jokaista meitä ajaa eteenpäin ihan omat motiivit ja halut, ja meillä on myös erilaiset elämäntilanteet. Ikinä ei kannata verrata omiaan muihin, mutta aina voi kurkistella avoimin mielin, mitä muiden lautaselta löytyy. Kuppia ei usein kannata heittää kokonaan ympäri yhdellä kertaa, vaan pienillä muutoksilla usein saa niitä kestävimpiä tuloksia aikaiseksi.
Eikä ruuasta kannata kenenkään stressiä ottaa, eikä sen pitäisi olla mitään rakettitiedettä, vaikka aika vaikeaksi ja yleiseksi väittelyn ja kiistojen aiheeksi nämä ravintoasiat ovat tuntuneet menneen. Tunteet kuumenevat vähän turhan herkästi, vaikka sen kuumentamisen voisi keskittää mieluummin siihen omaan pannuun tai grilliin.
Täällä päässä ollaan juuri palattu viime viikon mökkielämästä Savon puolelta takaisin Tampereelle kaupunkiin, ja massuun on hujahtanut myös hyvä määrä meheviä grilliherkkuja ja paikallisten leipomoiden järkkyhyviä leipiä. Tänään aamu lähti käyntiin taas omalla herkkusmoothiellani ja päivällä paistelin lounaaksi pannulla mehevät setit. Ihanaa olla taas omassa arjessa kiinni. Myös niiden safkojenkin osalta. <3

Hehkeää alkanutta viikkoa just sulle!

TSEKKAA MYÖS:
Lähtikö syöminen taas lapasesta?
Ruokapäiväkirjaani ennen kisaprepille siirtymistä

EDELLINEN JUTTUNI:
Vinkkejä Balille – Kohteet, majoitus & ruuat

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Kommentit (14)

  1. Annie

    Tämä on jännä, olen pysynyt suht samassa painossa aikuisikäni (syömishäiriöstä toivuttuani). Nyt seurailin jonkin aikaa syömisiäni ja liikkumisiani Chronometerilla ja paino lähti hieman hitaaseen laskuun (ei varsinaista tarvetta ole). Nyt kesälomalla jätin laskemiset sikseen, liikuin kyllä entiseen malliin, mutta reissussa söin ulkona (en pahimpia mättöjä, mutta bruchetta/pita-tyyliin -> rasvaa), tissuttelin valkoviiniä ja söin leffassa myös hieman karkkia&popparia ja kas, kotona huomasin että paino oli laskenut 😀 Tämä ilmiö on tapahtunut joka ikisellä ulkomaanreissullakin, enkä ymmärrä miksi, koska en kyllä mielestäni syö vähempää/liiku enempää! Enkä koe arjessa olevani niin stressaantunut, mutta voisiko kuitenkin siitä olla kyse, että vaan stressitasot laskee?
    Arjessa itseki pyrin syömään riittävästi ja rakastan syödä paljon! Kasviksia menee reilusti, syön vegaanisesti. 🙂 Mutta hassua, että lomalla paino putoaa, tosin kyllä se taas töissä palautuu 😀 Olet ihana bloggaaja! <3

    • Piia Pajunen

      Siis toi on kyllä jännä, ja olen itse huomannut saman ilmiön. 😀 En niinkään sillä, että paino olisi laskenut, mutta jos olen puolentoista viikon reissun päällä syönyt ulkona neljästi viikossa ihan kunnon settejä ja päivittäin päälle nannaa ja terde-oluita, niin paino on mulla täsmälleen sama kuin lähtiessä, tai jopa alakanttiin. 😀
      Ja kiitos sulle ihanasta palautteesta! <3

  2. Venla

    Moikka! Oon 21v ja oon kohta vuoden verran harrastellut voimanostoa, jossa kilpaillaan painoluokissa. Oma painoluokka 72kg ja oon 172 pitkä. Ensimmäisiä kisoja varten painoa täyty pudottaa 8kg ja nyt tasapainoilen mielessä että kannattaako nyt syödä ruokavalion vai fiilispohjasesti. Parin kilon nousu painossa ei haittaa ja sen saa kiristettyä nopeasti pois, mutta lähinnä mietityttää se kun ruokavaliolla tietää että syö tarpeeksi mutta ei liikaa ja omaan mieleen tuntuu että sillon syön enemmän tavoitteiden mukaisesti. Sinänsä lihomista ei ehkä tarvis pelätä sillä kulutus pitäisi olla suht kova kun teen lisäksi fyysistä työtä. Varmaan eka kerran ku kommentoin sun blogia, ihan paras, täältä saa oikeasti hyviä näkökantoja ja infoa! Kiitos 🙂

    • Piia Pajunen

      Veikkaan, että jos kehitystä tulee treenirintamalla ja paukkuja riittää, niin ruoka-asiat ovat energiasaannin puolella aika hyvin hanskassa. Jos kuitenkin riittävä määrä mietityttää, niin ainahan sitä voi koettaa syödä silmämääräisesti vaikka hieman enemmän, sillä painon kertyminen ei yleensä tapahdu hetkessä, vaan tilannetta seuraillen pysyy kartalla, mennäänkö jo ”liian isolla”. Kilpaurheilu, jossa painoluokkien kanssa tarvitsee olla hereillä on tosiaankin asia aina erikseen, jolloin kyllä painon tarkkailu onkin ihan suotavaa, kun se tehdään juuri siihen kilpaurheilutavoitteisiin heijastaen. 🙂
      Ja suuret kiitokset sekä kommentistasi (ihana että heitit tänne sen ensimmäisesi) sekä mahtavasta palautteesta! 🙂

  3. Annika

    Kiitos taas tästäkin postauksesta, sun ruoka- ja treenifilosofiasi kuulostavat aina niin fiksuilta! 🙂 Aika moneen kohtaan pystyin itsekin samaistumaan, mutta oma heikkouteni on kyllä suklaa. Karkkia ei yleensä tee muuten mieli, mutta suklaata kyllä menee ehkä vähän liikaa. 😀 Tämä on mulle vähän ristiriitainen juttu, kun tiedän olevani vähän sokerikoukussa ja hyvähän sellaisesta olisi päästä eroon, mutta toisaalta se on vaan niin hyvää eikä mulla kuitenkaan ole syytä syynätä ruokavaliotani ihan optimaaliseksi. Hmm. Ehkä pitäisi vaan pyrkiä eroon huonosta omastatunnosta suklaan suhteen ja jatkaa sen syömistä, kun kuitenkin muuten syön suht monipuolisesti ja ns. hyvin 😀

    • Piia Pajunen

      No kyllähän jokaisella saa ne heikkoutensa olla, ja onhan mullakin omanani tuo jäätelö, hah! Jos siis homma toimii sulla nyt jo tuollaisenaan todella hyvin, niin toisaalta, miksei sitä suklaata saisi jatkossakin natustella. 😀
      Kiitos myös sulle mielenkiintoisesta kommentista ja kivasta palautteesta! 🙂

  4. Susanna

    Haha,ei oo totta! 😀 Ihanku olisi omaa kirjoitusta lukenut,nimittäin ihan samat periaatteet ruokien puolesta menossa täälläkin suunnalla 🙂 Ja toimii! Miksipä sitä hyvää muuttamaan. Ihanaa ja aurinkoista kesää sinulle Piia <3

    • Piia Pajunen

      Toi on just mahtavaa, kun on löytänyt itselleen pelittävän tavan syödä ja mussutella! 🙂 Kiitos sulle, ja ihan mahtavaa kesän jatkoa sinnekin! <3

  5. Tiina

    Mikä on sun suhtautuminen alkoholiin?

    • Piia Pajunen

      Tästä mulla onkin itseasiassa valmisteilla oma postaus, mutta tiivistettynä mun suhtautuminen on pääosin aika neutraali. Itse rakastan olutta, joten sitä tulee toisinaan aina siemailtua sivistyneesti, ja joskus tulee otettua useampikin, vaikken kovin railakka juhlija olekaan. Tässä on mulla myös erilaisia kantoja eri asianhaaroihin liittyen, joista sitten avaan omassa postauksessani, ja kerron vähän enemmän omasta historiastani alkoholin parissa. 🙂

  6. Henna

    Moikka! Kiitos ensinnäkin aidosta olemuksesta ja terveestä suhtautumisesta elämään, sun blogia on aina kiva lukea ja videoita katsoa 🙂 Sellainen juttu tuli mieleen, että suositko kevyt-tuotteita ja light limuja yms nimenomaan alemman kalorimäärän takia? Nämäkin on näitä asioita mistä aina kuulee kahta eri mielipidettä, että pitäisikö mielummin suosia kohtuullista määrää sitä aitoa tavaraa (oli se sitten voita, maitoa, limua tai mitä ikinä), vai ottaa se kevyempi versio, jossa jotain on sitten aina korvattu jollain muulla. Onko se ehdan limun sisältämä sokeri oikeasti huonompi kuin light version aspartaamit yms keinotekoiset aineet? Jotenkin se vähän rehdimpi tavara vaikuttaa paljon puhtaammalta vaihtoehdolta, vaikka siinä tulisikin sitten vähän enemmän kaloreita. Toivottavasti sait pointista kiinni, olisi mielenkiintoista kuulla sun mielipide! 🙂 Mahtavaa kesää!

    • Piia Pajunen

      Kiitos Henna sulle ihanasta palautteesta! Tuo oli oikeastaan aika pätevää pohdintaa, ja nimenomaanhan se idea kevyttuotteissa juuri onkin, että ne sisältäisivät vähemmän kaloreita. Itse kun tykkään nautiskella ja mutustella kaikenlaista, niin jos jokaisen suupalan söisin täydessä yltäkylläisyydessään täysversiona, niin päivittäinen energiansaantini nousisi aika lailla. Kyllä mäkin aika paljon silti syön sitä ehtaa tavaraa perusravinnon muodossa, mutta tietyissä nautinnollisissa extroissa monesti nappaan sen kevyemmän version, mikäli mahdollista (ja olettaen, että se kevytversiokin maistuu hyvälle). 🙂

  7. Jess

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Sulla on aina sellasia normaaleja juttuja, tulee hyvä mieli. 😀
    Mä en halua käyttää aikaani siihen et laskeskelen kaloreita ja punnitsen ruokia siellä täällä. Tätäkin oon kokeillut ja joo silloin kun aloitin laihduttamisen niin alussa se jopa oli ihan hyvä kun ei tiennyt ruoasta mitään, sain ymmärryksen et paljonko niitä kaloreita on oikeasti tullut mätettyä (ja olihan niitä..)
    Mutta aika nopeasti luovuin punnitsemisesta, kun oppi silmämääräisesti tsekkaamaan et mikä on ok ja millon räjähtää käsiin! Nyt -10kg kevyempänä ja homma on muuttunut elämäntavaksi. 🙂
    Koitan noudattaa sitä, että syön tarpeeksi ja teen aina parhaimman valinnan ravinnon suhteen. Kun on opetellut syömään hyvin niin sellanen parin päivän mättöruoka saa oikeesti voimaan huonosti. Sitä alkaa kaipaamaan salaatteja ja niitä perinteisiä kotiruokia.
    Mun mielestä kohtuus on se avainsana. Mitään ei tarvitse vältellä, mutta on eri asia jos syöt esim. joka päivä litran jäätelöä vs syöt sen litran vaikka viikossa.
    Ihanaa kesää sulle ja kaikille muillekin! 🙂

    • Piia Pajunen

      Toi on todella hyvä, että olet löytänyt itsellesi sopivan tavan toteuttaa safkaamista. Osa rakastaa punnitsemista ja tarkkaa elämää, mutta uskoisin, että suurimmalle osalle meistä tavan tallaajista pitkällä tähtäimellä se ei välttämättä toimi. Ja punnitsemisessa on juurikin tuo hyöty, minkä totesit, että sillä tavalla oppii siitä ravinnosta ja annosten koostamisesta todella paljon, jonka jälkeen voi vaihtaa siihen silmämääräiseen arviointiin.
      Kohntuus on todellakin erittäin kova juttu, ja sillä pääsee hämmentävän pitkälle ravintoasioissa. Kiitos sulle mielenkiintoisesta kommentista, ja mahtavaa kesää myös sinne! 🙂

Kommentoi »

Comments are closed