8 x RAVINTOPERIAATTETANI, JOILLA PYSYN KUNNOSSA

Kirjoitin aika lailla vuosi sitten postauksen, jossa kerroin kahdeksan ravintoperiaatetta, joilla pysyn kunnossa. Toki tällöin oma elämä ja ravintofilosofiani oli kietoutunut melko määrätietoisen kilpaurheilun ympärille. Olisihan se ehkä hieman kumma, jos pientä möyhiintymistä tähän vintin sisältöön ei olisi tullut viime syksyn jälkeen, jolloin kilpailin viimeisen kerran vapaaohjelmafitnessin ammattilaisliigan isoimmassa skabassa Olympiassa Las Vegasissa.
Tähän pidemmittä puheitta jaan mielestäni olennaisimmat palaset ravintofilosofiastani, joilla “pysyn kunnossa” niin mielen kuin kehon kuuluisan tasapainon osilta ihan näin tavallisena intohimoisena treenaajana ja elämästä nautiskelijana. Hiiops! Hypätään astian äärelle!

8 x RAVINTOPERIAATTETANI, JOILLA PYSYN KUNNOSSA

Syön riittävästi
Jo se, että syön oikeasti tarpeeksi, välttää jo sen, ettei tarvitse päätyä mättämään kaksin käsin joka viikonloppu tyhjentäen kyökin kaappeja naapurin omia myöten. Herkkuja tekee harvemmin erityisesti mieli, jos energiansaanti on ollut riittävä. Yleensä, jos mielessäni alkaa villisti viuhua herkut ja mättösafkat, niin tiedän, että menneinä päivinä on päässyt syntymään vajetta energiasaannissa. Monesti etenkin lepopäivinä nälkä on kova, jolloin ratkaisu siihen on, että syön niin, että nälkä lähtee, vaikka söisinkin enemmän, kuin normaalisti. Riittävästi syöminen nupin viekkaana, fiiliksen hyvänä, yöunet kunnossa, palautumisen kohdallaan ja treenitehot kaakossa. Aijai.
En optimoi tai laske, vaan syön sitä, mitä mieli tekee
En ole viime syksyn jälkeen seurannut syömisiäni sen suuremmin. Ruokavaaka ei ole käytössä enkä tiedä paljon kaloreita syön ja millä makrojakaumalla. Syön yleensä 4-5 kertaa päivässä, ja riittävän kokoisia annoksia liikaa sisältöä optimoimatta. Kun iso osa suuhun humpsahtavista ravintopartikkeleista on jokseenkin ravintorikasta ja kokonaiskuva on kunnossa, niin
Jos oikeasti olen syönyt riittävästi, ja edelleen tekee mieli pitsaa tai jäätelöä, niin tällöin syön. Mulla ei ole mitään määrättyjä ruokia, joihin “en saisi koskea” ja syön enemmän kuin mielelläni äiskän laittamia sapuskoita tai kasaan lautaselle lounasbuffetista sapuskaa. En siis jaottele ruokaa “puhtaaseen” tai “likaiseen”, mutta ehkäpä safkoissa löytyy enemmänkin sellaisia, joita mieluummin suosin ja puolestaan syön harvemmin.
Syön paljon kasviksia
Kasvikset on todella jees! Omat annoskoot ovat monesti melkoisen mehevää luokkaa oli lautasella sitten mitä tahansa. Siksi lappaan usein lautasella aika reilulla kädellä myös niitä rehuja laidasta laitaan. Välillä ei tule puolta kiloa päivässä, vaan esimerkiksi mättösalaattien osalta (kliks) se puoli kiloa lautasella vastaa enemmänkin totuutta, hah!
En harrasta cheattipäiviä
Mulla ei ole erikseen määriteltynä herkkupäiviä, ja aika usein pitkin viikkoa saattaa kylän kahvipöydässä maistua pulla tai huoltsikalta tarttua jätskitötterö huuleen. Harvemmin kuitenkaan erityisesti herkuttelen, ellei sitten ole kyse juhlapyhistä tai muista kekkereistä, ja silloin monesti mussuttelen posket pullollaan ja ihan huolella.
Jos kuitenkin tiedän, että tulossa on juhannusta ja joulua tai herkkupöydät notkollaan varusteltuja kesäjuhlia, niin ehkä tällöin panttaan hieman ainakin niistä aivan turhista extrajäätelöistä, heh. Ei sitä makeaa mahan täydeltä. Yleensä kesäkekkereissä vähän runsaammin vedetty mättömutustelu ajaakin himoamaan heti perään pariksi päivää hieman freesimpää ja keveämpää sapuskaa, joten elämä tasaa aikalailla automaattisesti kaikki herkutellut. Erikseen en kitupäiville mättöjen jälkeen silti lähde, vaan syön silloinkin niin, että nälkä aina talttuu ja likka jaksaa porskuttaa!

En juo sokerijuomia tai popsi yleensä karkkeja
Sokerijuomien pariin en ole vieläkään eksynyt enkä usko, että ihan helposti eksynkään. Light- ja zero-versiot osuvat sitä paitsi nykyään makuhermoihin myös huomattavasti paremmin. Karkkia tai suklaata en osta oikeastaan ikinä satunnaisia vanhoja autoja lukuunottamatta (salmiakki on addiktioni). Karkit eivät ole muuten mustalla listalla, ja juhlissa saatan niitä mussuttaa aivan tyytyväisenä. Kotiin niitä en vain roudaa, koska selviän aivan hyvin ja jopa paremmin ilman niitä.
En osta shittiä kotiin
Kun kotoa löytyy vain “oikeaa ruokaa” naposteluherkkujen sijaan, niin nälän ja mielihalujen yllättäessä tulee yleensä syötyä ihan sitä oikeaa murkinaa. Tämä on automatisoitunut itselleni melko hyvin, ja panostan kauppareissuilla mieluummin kaikkeen muuhun hyvänmakuiseen ja laadukkaaseen ruokaan. Koen herkuttelevani usein monesti päivässä ihan jo sen takia, että laittamani ruoka ja välipalat ovat sen verran makuhermojani kutkuttelevia, ettei voi kuin vääntää naaman maireaan hymyyn.
Pidän muutenkin aina perustarpeet kotikeittiön varustelujen osalta kunnossa. Pakastimesta löytyy aina pakasterehuja ja pakastemarjoja. Käden ulottuvilla on lisäksi aina kaurahiutaleita, perunaa, papuja, kananmunia ja kasapäin erilaisia kasviksia, joista saa taiottua vaikka ja mitä. Kun on kunnon raaka-aineita aina varastossa ja ostoslistalla, niin homma arjessa pysyy pyörimässä. Siksi olenkin tarkempi, mitä ostan kaupasta, kun taas mitä safkaa laitan kotosalla. Raaka-aineet kun ovat pääsääntöisesti kunnossa, niin ei voi tulla kuin hyvää!
Käytän myös niitä kevyttuotteita
Toki mussutan ihan niitä täystuotteita ja appiukkoni taikoo cappuchinotkin punaiseen maitoon, mutta omassa ylhäisessä arjessani syön myös paljon kevyttuotteita tai valkkailen jo kaupasta niitä “fiksumpia versioita”. Sen verran “sattumia” (haha) tulee sinne viikon varrelle itselläni, että jokin tasapaino on pidettävä. Lisäksi oikeasti markkinoilla on nykyään todella hyviä ja laadukkaita keveämpiäkin tuotteita. Esimerkiksi 2% kreikkalainen jugurtti on mielestäni vähintään yhtä hyvää, kuin se 10% alkuperäinen versio. Te, jotka pidempään mun touhuja olette seuranneet, niin tiedätte tän mun jugurttiaddiktion, hah!
En yritä liikoja
En halua noudattaa mitään tiettyä kaavaa ruokailuissani tai noudattaa mitään tarkkaan rajattua safkafilosofiaa, enkä heitä itseäni kuureille tai erikoisruokavalioille. Allergioita tai ruoka-aineyliherkkyyksiä minulla ei ole, joten ton-ton-ton-dieetit eivät ole kohdallani ajankohtaisia. Syön sitä mitä haluan syödä ja en uskalla poiketa (aika joustavasta) peruskaavastani, jos siltä tuntuu. Kun ei ole tiukkoja rajoja, ei safkaamisesta tule morkkista tai pahaa mieltä, vaan syöminen on aina nautinto ja itselleni myös rentouttavaa toimintaa. Ai että. Ruoka on kyllä ihana asia!

Jokainen on kuitenkin aina yksilö, ja nämä olivat nimenomaan minun omia filosofioitani sapuksalinjoja ajatellen. Jokaista meitä ajaa eteenpäin ihan omat motiivit ja halut, ja meillä on myös erilaiset elämäntilanteet. Ikinä ei kannata verrata omiaan muihin, mutta aina voi kurkistella avoimin mielin, mitä muiden lautaselta löytyy. Kuppia ei usein kannata heittää kokonaan ympäri yhdellä kertaa, vaan pienillä muutoksilla usein saa niitä kestävimpiä tuloksia aikaiseksi.
Eikä ruuasta kannata kenenkään stressiä ottaa, eikä sen pitäisi olla mitään rakettitiedettä, vaikka aika vaikeaksi ja yleiseksi väittelyn ja kiistojen aiheeksi nämä ravintoasiat ovat tuntuneet menneen. Tunteet kuumenevat vähän turhan herkästi, vaikka sen kuumentamisen voisi keskittää mieluummin siihen omaan pannuun tai grilliin.
Täällä päässä ollaan juuri palattu viime viikon mökkielämästä Savon puolelta takaisin Tampereelle kaupunkiin, ja massuun on hujahtanut myös hyvä määrä meheviä grilliherkkuja ja paikallisten leipomoiden järkkyhyviä leipiä. Tänään aamu lähti käyntiin taas omalla herkkusmoothiellani ja päivällä paistelin lounaaksi pannulla mehevät setit. Ihanaa olla taas omassa arjessa kiinni. Myös niiden safkojenkin osalta. <3

Hehkeää alkanutta viikkoa just sulle!

TSEKKAA MYÖS:
Lähtikö syöminen taas lapasesta?
Ruokapäiväkirjaani ennen kisaprepille siirtymistä

EDELLINEN JUTTUNI:
Vinkkejä Balille – Kohteet, majoitus & ruuat

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram