Piia Pajunen
Piia Pajunen

MITÄ NYKYÄÄN SAA ENÄÄ SYÖDÄ?

saa enää syödä
Ysärillä välteltiin rasvaa. 2010-luvulla alettiin puolestaan karttamaan hiilareita. Mitä lähemmäs 2020-lukua päästään, niin alkaa tuntumaan, että ollaan alettu välttelemään aivan kaikkea. Kun jääkaappi huutaa tyhjyyttään, joutuu pieni ihminen miettimään, mitä sinne ostoskoriin uskaltaisi sujauttaa. Kananmunia ei kuulemma saisi mussutella kuin yhden päivässä, ja kalastakin löytyy vaikka mitä myrkkyjäämiä. Leipähän on tampattu ihan alimpaan Tuonelaan jo karppausbuumin aikaan, eikä soijakaan kuulemma ole hyväksi ihmiselle.
Kasvisruokien aminohappoprofiili on kuulemma aivan surkea, eikä sovi urheilevalle, mutta maitotuotteethan ne vasta sairastuttavat ja ovat kuulemma ihmiskunnan pahin vihollinen heti Kim Jong-unin ydinaseleikkien jälkeen. Lihan seasta taas voi löytyä antibioottijämiä, ja vaikkei löytyisikään, niin sen popsiminen on eettisesti väärin. Valkoinen sokeri on pieninäkin annoksina se kaiken pahan alku ja juuri, ja aspartaami ja muut makeutusaineet eivät kuulu ihmiselle, sillä kaikista lisäaineista ja E-koodeista saat takuuvarmasti syövän. Hedelmät ja kasviksetkin ovat niin pitkälle jalostettuja sekä ravintoköyhiä sokeripommeja, ettei niistä kuulemma löydy enää mitään alkuperäisiä ravintoaineita. Ääks!
Voitakaan ei missään nimessä saa enää syödä sipaustakaan, ja margariini on se pahimmista pahin. Juustoissa on sinut totaalitukkoon vetävää kovaa rasvaa, ja valmisruuat ovat KAIKKI ihan täyttä kuraa eikä suinkaan ihmisen ravintoa. Ja korvapuusti keskellä viikkoa. No go, koska se tekee susta heti lihavan sian ja saamattoman syntisen, koska siinä on gluteenia, vehnää, kovaa rasvaa ja valkoista sokeria, eli pahin kombo ikinä!
Ai saateri. Mitä jäi listalle? Mitä täällä nykyään uskaltaa tai saa enää syödä? Kynsiä varmaan. Niin ja mustikoita. Mustikat eivät näytä koskaan menevän pois muodista.
saa enää syödä
Milloin syöminen on lähtenyt täällä näin vaikeaksi ja ennen kaikkea vaaralliseksi? Internet on varmasti tehnyt tässä osansa, sillä informaation räiskyvä ristituli on täällä planeetalla tosiaankin aikamoista. En missään nimessä nyrkki pöydässä tahdo huudella, etteikö tietyillä väittämillä voisi olla minkäänlaista perää, mutta aivan liikaa kaikenlaista shaibaa ja pelottelua sinkoilee tuon tuosta omallekin naamataululle. Järjen sijasta tunteisiin voimakkaasti vetoamalla ja taitavia tehokeinoja käyttämällä ihminen saadaan helposti sekaisin ja uskomaan faktoina kaikenlaista. Joskus vahingossa ja toisinaan aivan tahallaan.
Tarkoitusperä kaikenmaailman valistajilla on varmasti pohjimmillaan ihan hyvä, mutta aina ei haluta nähdä sitä, että asioilla on monia muitakin puolia, ja kaikille ei vain sovi sama. Henkinen puoli on ruokailussa aivan äärimmäisen tärkeä, ja jos tämä lähtee järkkymään, niin seuraukset vintin sisällä voivat olla aika melkoisen tuhoisia ja pitkävaikutteisia. Ravintoasiat eivät koskaan ole täysin mustavalkoisia, joten turha niitä väriskaaloja on sieltä yrittää väkisin kumittaa.
saa enää syödä
Saan itse jatkuvalla syötöllä viestejä ja kysymyksiä liittyen syömiseen. Kuinka usein herkuttelen? Mitä mysliä syön? Välttelenkö lisäaineita? Kuinka monta palaa leipää syön kerralla ja montako grammaa jäätelöä on mun lautasella. Näihin yhteenkään ei ole yksiselitteistä vastausta, joten tässä selvennystä nyt joka tuuttiin omista ruokafilosofiastani.
Kyllä. Minä syön leipää. En osaa sanoa montako palaa, koska suuhun voi sujahtaa jotain yhden palan ja melkein kokonaisen pussin väliltä. Leipälaaduista menevät kaikki, koska en yksinkertaisesti jaksa vaivata aivosolujani liikaa ja pidän muutenkin joistakin vaaleista höttöisemmistä leivistä. Pastani ei tarvitse olla täysjyvää eikä omenani luomua. Jäätelöä voin syödä toisinaan neljästi viikossa, mutta joskus en syö kuukauteen ja ei mulla ole mitään vakioannoskokoa. Saatan syödä pullan tai kaksi keskellä viikkoa. Syön myös lihaa ja maitotuotteita, mutta sanottakoon, että varsinkin lihan kulutus on vähentynyt viime aikoina jonkin verran. Käytän myös lisäravinteita, mutta treeni ei mene harakoille, jos palkkari tai treenijuoma unohtuu kotiin.
Voin käydä ulkona syömässä jos siltä tuntuu, mutta sikamättömäjäyksiä tulee syötyä harvemmin. Karkkia syön nykyään tosi harvoin, mutta toisinaan tule popsittua pari palaa suklaata vaikka joka päivä. Käytän ketsuppia, sinappia ja voin ottaa ruokaani myös kastiketta, jos koen ruokani sitä kaipaavan. En välttele makeutusaineita ja minua ei haittaa, jos iltapalamuroissani tai myslissäni on pari grammaa lisättyä sokeria.  Yritän kuitenkin valita aina vähäsokerisen vaihtoehdon tuotteista, mutta nollatoleranssia ei ole. Minulla ei ole cheattipäiviä ja juhlissa syön kyllä kakkupöydän antimia. Alkoholia juon harvemmin yhtä annosta enempää, ja voin juoda yhden oluen, vaikka ei olisi perjantai. Syön myös paljon kasviksia, papuja, marjoja, pähkinöitä, siemeniä, kauraa, perunaa ja juureksia.
Terveellinen (tai edes jossain määrin järkevä) syöminen on aina kokonaisuus, ja mikäli syömisestä tulee liian rajoittunutta, ahdistavaa ja haitallisella tavalla pelkästään laskelmoitua suorittamista, niin silloin ollaan terveellisyydestä kaukana. En edelleenkään kannata missään nimessä mustavalkoisuutta ravintoasioissa (enkä muuallakaan elämässä) enkä siten jaa ruokia hyviin ja huonoihin tai sallittuihin ja kiellettyihin. Tasapainoisuus ja nautinto ovat mielestäni aivan ehdottoman tärkeitä terveellisessä tai ylipäätään fiksussa ruokavaliossa, ja jos nämä unohtuvat, niin kokonaisuus on helposti aika hataralla ja kestämättömällä pohjalla.

saa enää syödä
Levis-paita: TÄÄLTÄ*

Mikään ruoka-aine ei ole sellaisenaan vaarallista, ja siivu vaaleaa vehnäleipää tai kahvin kanssa mussutetut kaksi Domino-keksiä eivät pilaa kenenkään elämää tai terveyttä. Jos sapuskapaletti on suurimmaksi osaksi kunnossa, niin kyllä sinne kylkeen mahtuu vaikka ja mitä. ”Kaikkea kohtuudella ja tarvittaessa övereitä” sekä ”sitä mikä sinulle sopii” voisi kuvata aika rouskuvasti omaa ruokafilosofiaani. Joten.

Syö. Nauti. Elä.

Anna kuitenkin jokaisen toteuttaa sellaista ravintofilosofiaa kuin tästä itsestä tuntuu, ja turha toisten henkilökohtaisia valintoja on mennä päin näköä arvostelemaan, vaikka ne olisivat omasta mielestäsi totaalisen väärin tai vähintäänkin typeriä. Kukaan ei elä samanlaista elämää kuin sinä, ja kaikkien ei tarvitse myöskään toteuttaa samaa ruokafilosofiaa kanssasi. Toinen tykkää raakakakuista ja toinen irttareista. Toinen on tyytyväinen sekaani ja toinen onnellinen vegaani.
Tiukkaa ja ilman rationaalista syytä omalla ruokavaliolla kärvistelevä ei ainakaan siitä rentoudu, että asiasta häntä jatkuvasti parjataan. Kilon lihaa päivässä popsiva jantterikaan tuskin innosta puhkuen vegaaniksi sormia napsauttamalla heittäytyy, jos tätä valinnoistaan moralisoidaan ja syyllistetään. Motivaatio muuttaa toimintamallejaan niinkin perustavanlaatuisessa asiassa kuin ruokailutavoissa on lähdettävä aina itsestä, ja kepeä kannustaminen yhdistettynä vastapuolen kunnioittamiseen on aika kovaa valuuttaa tämän motivaatioläjäyksen löytämisessä. Aina kaikkien ei kuitenkaan tarvitse tapojaan muuttaa, jos homma on jo sellaisenaan hyvin rukkasessa ja rukkaset visusti tallessa.

Aivan ihanaa ja maistuvaa ystävänpäivää sinne ruudun toiselle puolelle! Pus pus! <3

Vilkaise myös:
Sinä nuori, joka haluat olla fit
& Kun syöt muka terveellisesti – Onko näin?

Edellinen juttuni:
Häämatka & Islanti talvella

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Kommentit (34)

  1. ninna

    Täydet 10pistettä tälle. Ja hei ei niitä kynsiäkään voi syödä koska niissä on kaiken maailman pöpöjä ja kemikaaleja(käsirasva/desi)Vesikin pitää olla ultrasuodatettua, hanavesi ei käy kun siitä irtoaa kuparia ja muovipulloista muovia ja lisäksi kauhea ympäristöongelma. Pelätään ruokaa ja sitten jos ei syödä mitään tai karsitaan rajusti ei sekään ole tervettä. Tulee puutostiloja, anemiaa, kilpirauhasvaivoja, vatsaongelmia, säästöliekkiä, flunssaa….Suomalaisia ravitsemussuosituksia ovat mielestäni hyvin perusteltuja ja kelpoja, asiantuntijoiden laatimia. Harva niitä noudattaa. Luulen sosiaalisen median olevan iso syy miksi kaikesta on tehty niin hankalaa, ahdistavaa ja ristiriitaista. Onhan tietämys ja tutkimustulokset parantunut mutta samalla ”asiantuntijoiden” kirjo lisääntynyt. Uskotaan enemmän mielipiteitä kun totuutta. Mielestäni valaisit hyvin oman ruokafilosofiasi. Ja kuinka rennosti syöt juuri näin tällaista ihailen ei riisikakku/kylmä kana meininkiä. Kyllä sokeriakin voi syödä sehän on jopa ”suositeltua” 10% päiväsaannista. Jos haluaa. Ei ole pakko. Kuten kirjoitit kaikille ei sovi kaikki. Ehkä pääasia ettei stressaisi liikaa. Olisi joskus kiva saada sulta viikon ruokapäiväkirja. Hyvä artikkeli: https://yle.fi/uutiset/3-8748989

    • Piia Pajunen

      Ainiinjoo kynnet on kyllä paha! 😀 Ja suomalaiset ravitsemussuositukset ovat mielestäni todella päteviä, jos maalaisjärjen pitää niissäkin matkassa. Toki pilkkua viilaamalla sieltäkin löytää vaikka mitä epäkohtia, ja niilläkin spekseillä voi syödä päin hanuria, jos asiat haluaa vääntää niin. Ja kysehän on juurikin suosituksista, joten ei voi olettaa, että joka ikinen yksilö viimeistä myöten täältä yli viidestä miljoonasta toimisi parhaiten noilla suosituksilla, mutta suurimmalle osalle tämän pitäisi pelata ottaen huomioon myös kulttuuriperimän ruuassa, joka on huomioitu hienosti näissä suosituksissa. 🙂

  2. Veera

    Kiitos! Ja aamen.
    Oon lukenut sun blogia parin vuoden ajan ja osaat aina nämä ravintoasiat puhua sanoiksi juuri samalla tavalla miten itsekin ajattelen. Kultainen keskitie, se on mun ravintofilosofia. Ruuan on tarkoitus tuottaa iloa ja hyvää mieltä eikä ahdistusta.

    • Piia Pajunen

      Kultainen keskitie on aika kovaa valuuttaa, ja ruoka pitäisi minustakin olla hyvän mielen juttu ilman isompaa numeroa. 🙂 Kiitos sulle kivasta palautteesta!

  3. Sina

    Kiitos Piia, jälleen kerran, ihan mielettömän ihanasta tekstistä ja ylipäätään inspiroivasta ja hyväntuulisesta blogistasi! 🙂

    • Piia Pajunen

      Kiitos sulle puolestaan ihanasta kommentista! Pus! 🙂

  4. Kirsi

    Hei eihän korvapuustin vaarat tossa olleet… Kanelikin on myrkyllistä!! 😀

    • Piia Pajunen

      Eiku niinhän olikin! Piru vie, sen kanelin toksisuus unohtui ihan kokonaan! 😀 😀 😀

  5. Wilhelmiina

    Siis nyt en voi mitään muuta sanoo kun et, tää oli ihan 5/5!!!

    • Piia Pajunen

      KIIITOS!!!

  6. Jessika

    Siis kiitos tästä Piia!!! Tämä on postaus, jonka jokaisen ihmisen tulisi lukea. Itselläni on syömishäiriötaustan takia vielä välilläkin vaikea syödä hyvällä omalla tunnolla herkkuja, vaaleaa leipää, vähänki liikaa yms. Tämän aivan fantastisen postauksen ansiosta palautit minut taas maan pinnalle muistuttamaan, että ruoka on parasta!! Jatka samaan malliin tuolla aivan ihastuttavalla asenteella ja energialla se kantaa pitkälle 🙂 Tulen ehdottomasti jakamaan tämän postauksen eteenpäin, jotta mahdollisimman moni löytäisi tämän.
    Oot paras <3

    • Piia Pajunen

      Ei vitsit, megaiso kiitos aivan ihanasta kommentista! Huhheijaa! <3 Kyllä sinne syömiseen saa kuulua välillä niitä poikkeamiakin ja siihen skaalaan saa mahtua vaikka mitä. Välillä tulee syötyä liian vähän ja nälkä yllättää liian pian ja joskus tuleekin vedettyä ähkyyn, kun nälkäisenä ja himoissaan tulee syötyä silmillä ja tunteella oikein olan takaa. Osa ruuasta voi olla superterveellistä ja toinen taas vähän ravintoköyhempää, ja se on ihan okei. Kokonaisuus kun pysyy jossain määrin uomillaan ja ennen kaikkea vintti pysyy matkassa mukana, niin silloin homma skulaa! 😉

  7. Iida

    Allekirjoitan jälleen kaiken kirjoittamasi! Minua ärsyttää hirveästi se mustavalkoisuus, mikä liittyy ruokaan ja syömiseen. Ja kaikki huuhaa-uskomukset, joilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa ja joita kaikenmaailman ”terveysasiantuntijat” levittävät ilman mitään vastuuta! Murrr!!! Ravitsemussuositukset ja rentous kunniaan sekä järki käteen! Kiitos Piia että jaat fiksut mielipiteesi meidän kanssa<3

    • Piia Pajunen

      Kiitos sulle kivasta kommentista! 🙂 Mustavalkoinen ajattelu on kyllä turhin homma ikinä ja tappaa oikean järjen ja ihmisen älyllisen kehittymiskyvyn niin ravintoasioissa kuin missä tahansa muussakin asiassa. Huuhaat ja kokemusperän jakaminen faktoina ovat kyllä myös asioita, jotka pitäisi saada kitkettyä aivojamme turruttamasta…

  8. Saara

    Voi vitsi miten ihana kirjoitus taas. Se on just noin eikä melkein. 🙂 Kohtuus kaikessa on varmaan aika hyvä juttu ja välillä ne overitkin on jees. Ihan Piian! Saan kyllä aina ajattelmisen aihetta ja välillä niitä huutonauruja. Sun kirjoitustyyli uppoo muhun kyllä täysillä. <3

    • Piia Pajunen

      Överikin kuuluu elämään aina silloin tällöin, eikä meitä ihmisiä ole koneen tavoin toimivaksi tarkoitettu. Se meistä tekeekin juuri ihmisiä. 🙂
      Ja kiiiiitos aivan ihanasta palautteesta! <3

  9. Anonyymi

    Moi! Kiitos näistä postauksista, joissa välität tervettä kuvaa ravinnosta ja liikkumisesta. Itse olin vielä noin puoli vuotta sitten tilanteeessa, jossa olin sairastumassa / sairastunut syömishäiriöön. Syömishäiriöni sai alkunsa siitä, kun aloitin treenaamisen kunnolla parisen vuotta sitten ja aloin sitten etsimään verkosta tietoa ravinnosta. Aloin seuraamaan fitnessurheilijoita ja kopsasinkin jostain blogista heti alkuun erään urheilijan dietti ruokavalion. Sitten aloin itse etsimään ruoka-aineista kalori/ HH / rasvat. Aloin punnitsemaan ruokani ja vedin siis lähes vuoden ajan niin, että sain syödä hiilaria ainoastaan aamupuurossa ja joskus treenin jälkeen banaanin. Lihaa sain syödä niin paljon kuin halusin ja VIHREiTÄ kasviksia. Ei paprikaa, koska se on punainen. Nyt kun puolisen vuotta sitten löysin sinun blogin niin aloin pikkuhiljaa ymmärtää että todella olin sairastunut syömishäiriöön ja se ei ollut normaalia. Aineenvaihduntani oli sekaisin, mieli sekaisin. Ja yleinen vointi jälkeenpäin ajateltuna erittäin huono. Kyllä vieläkin lasken kaloreita ja hiilareita, mut nyt olen ainakin ymmärtänyt sen ettei se ole normaalia. Kiitos, että kirjoitat tästä tärkeestä aiheesta!

    • Piia Pajunen

      Kiitos sulle aivan huikeasta kommenista ja sun tarinan jakamisesta! Aivan mahtava kuulla, että tästä blogista on oikeasti irronnut noin paljon apua tasapainon löytämiseen, huh! Hiilari tosiaankin kuuluu normaalisti toimivalle ihmiselle ja erityisesti se on treenaajan paras ystävä! Kasviksia väristä riippumatta vain napaan vaan, ja tosiaankin se rajoittamaton lihan syönti ei ole parempi kuin värikkäät kasvikset, vaan juuri päin vastoin. Huippua, että olet itsekin näitä asioita nyt hiffannut. Toisaalta, kun ihmisiä tässä kaikki ollaan, niin välillä tulee hairahdettua siltä tieltä asiassa jos toisessakin, joten turha menneestä on itseään soimata. 🙂
      Ja tosiaan ei kaikki ravinnon seuraaminen ja träkkäääminen ole aina pahasta, mutta jos se alkaa häiritä mieltä ja omaa hyvinvointia, niin silloin on syytä pyrkiä pääsemään siitä eroon, varsinkin, jos itsellä on se kuppi keikahtanut tästä syystä aiemmin kumoon. Eli ruokavaakaa sivuun vaan ja katse rohkeasti pois hetkeksi kaloreista, niin tämä voi jo tehdä ihmeitä! 😉

  10. Elli

    Päivän Pajunen oli taas täyttä asiaa 😊
    Sulla niin on asenne kohillaan! 👍🏻
    Sen voisi tietty vielä mainita, että on olemassa valistajia ja ”valistajia”. Virallisten ravitsemussuositusten laatijoilla ei ole mitään salattuja pyrkimyksiä (vaikka foliohatut näin haluavatkin uskoa ja väittää) mutta kaiken maailman humpuukimaakareilla sen sijaan saattaa olla kovatkin kaupalliset intressit myydä omia höpöhöpö-tuotteita tai -palveluitaan.

    • Piia Pajunen

      Hei kiitos todella mielenkiintoisista ajatuksista! Oon ihan samaa mieltä, että tuolla taustalla ei ole oikeasti mitään foliohattuja ja käsistä lähtenyttä korruptiota. Mun mielestä viralliset ravintosuositukset on mun mielestä hienosti luotu suomalaisia makumaailmoja ajatellen, jotta siitä suomalaisille maistuvasta ruuasta saisi otettua sen terveellisen kokonaisuuden irti. Turha sinne olisi pelkkää kvinoaa, tofua tai vegaanituotteita iskeä, sillä tällä voitaisiin taata jo lähtökohtaisesti se, ettei maitoa ja leikkelettä koko elämänsä mussuttanut 55-v Mirja ainakaan omaksuisi mitään tuosta kokonaisuudesta. 😀

  11. Hanna

    Kiitos taas niin hyvästä ja ajankohtaisesta postauksesta! <3
    Pakko sanoa, että itse tällä hetkellä kärsin juurikin kammosta aspartaamia kohtaan, enkä tiedä mitä siitä ajatella. Lisättyä sokeria pelkäsin jokin aika sitten kuin ruttoa, mutta sen suhteen olen onneksi saanut järjen käteen, ja tajunnut, ettei se pari grammaa esimerkiksi muuta mitään! 🙂
    Mitä mieltä muuten olet esim propudeista & lohiloista – lasketko herkuksi vai perus välipalaksi? 😉

    • Piia Pajunen

      Kiitos sulle Hanna kivasta palautteesta! 🙂
      Syön protskupatukoita useinkin välipaloina vauhdissa, prodevanukkaita menee useinkin aamu-,väli- tai iltapaloilla ja lohilot menevät tarpeen tullen iltaherkkuina tai ihan välipaloinakin. 🙂 Itse en ole kokenut maketusaineiden tuottavan minulle mitään yliherkkyysoireita tai muutakaan, joten kohtuudella niitä tulee itsekin käytettyä ihan huoletta oikeastaan päivittäin. 🙂

  12. Jenni

    Aivan mahtava postaus jälleen kerran!! Tosi hienoa, että nostat tämän tyyppisiä asioita esille kirjoituksissasi! Nää on niin mukavaa luettavaa ja hyvin kirjoitettuja.

    • Piia Pajunen

      Kiitos sulle huikeasta kommentista! Mahtava kuulla, että teksti ja sisältö uppoaa! 🙂

  13. Heidi

    Kiitos tästä ❤️
    Mä olen taistellut näiden ruoka-asioiden kanssa vuosia ja nyt vielä enemmän, kun on kaksi lastakin ruokittavana. Heille haluais tarjota tietysti mahdollisimman terveellistä, muttakun nykyään tosiaan kaikki tuntuu olevan epäterveellistä. Paitsi se mustikka 🙈 joka onneksi on esikoisen lempiruoka 😁
    Nyt oon ottanu kultaisen keskitien ja jos se jonku mielestä on vääriin, niin voi voi. Meillä syödään kaikkea kohtuudella. Jopa voita ja sokeria, sekä välillä kiireessä niitä hurjan kamalia eineksiä 😅

    • Piia Pajunen

      Siis juurikin tuo kultainen keskitie on erittäin kova juttu, ja kyllä siellä voi sitä voita, sokeria ja eineksiäkin olla mukana, ja kokonaisuus ratkaisee aina! Ja jokainen ruokkii myös jälkikasvunsa kuten parhaaksi näkee, ja se on juuri omille lapsilleen se oikea. 🙂
      Hyviä ravintomalleja (sekä aikuisille että pikkuisille) on niin monia, ja yleensä ne vanhemmat, jotka näitä asioita ihan oikeasti pohtivat, ovat juurikin niitä, jotka ovat jo valmiiksi oikealla tiellä. Eri asia tietty on, jos elämä on pelkkää yksipuolista einestä, päivittäisiä hamppariaterioita, sipsejä ja karkkia, mutta jos niitä on siellä silloin tällöin mukana, ja isoin linja muodostuu sieltä monipuolisesta ja ravitsevasta perusruuasta, niin ollaan minusta todella hyvällä tiellä (vaikka mun mielipiteellä nyt muiden ruokailuissa olekaan mitään väliä, hah). Eli juurikin noin, että voi voi jos jollekin muulle ei kelpaa, jos itse ja lapset voivat oikeasti hyvin ja ovat onnellisia. 🙂

  14. Veera

    Ahh, sun tekstejä on aina niin mahtava lukea ja etenkin näihin ravinto kirjoituksiin voin niin täysin samaistua ajatusmaailmaltani! Toivottavasti tämäkin tekstisi tavoittaa mahdollisimman monta silmäparia. Keep it up!

    • Piia Pajunen

      Kiiiiitos sulle aivan mielettömästä palautteesta! Mahtava kuulla, että ajatukset ja tekstit uppoaa siellä päässä, ja että niihin pystyy samaistumaan. Kiitos ja pus! <3

  15. m

    Tää on hyvä teksti! musta tuntuu, et mulla on jonkinasteista taipumista syömishäiriöön, enemmän ehkä psyykkisellä puolella- niin että koko ajan pyörii sallitut ja ei sallitut syömiset mielessä. Tässäkin on kausia ja nyt on hyvä kausi , ei niin paljon pyöri mielessä 🙂 Oli kiva lukea tää sun postaus, mulle se oli vahvistavaa luettavaa ! 🙂

    • Piia Pajunen

      Kiitos sulle superkivasta kommentista! Kannattaa muistaa, että on ihan okei, että välillä menee vähän pää sekaisin asiassa tai toisessa, eli siitä ei kannata itseään soimata. On todella hyvä juttu, että sä itsekin tiedostat tän haasteen, jolloin sitä on helpompi käsitellä ja saavuttaa se tasapaino. Way to go, ja mahtava kuulla, että nyt kulkee taas paremmin!

  16. marja

    Ruuan kanssa pärjää aika hyvin kehoa kuuntelemalla. Onko oma olo koko ajan väsynyt, kertyykö kiloja ja toimiiko vatsa huonosti? Jos jokin on vialla, kannattaa asia korjata. Jos kaikki on kunnossa, jatka sillä linjalla mikä toimii. Henkilökohtaisesti mulla on PALJON parempi olo, jos en syö sokeria, vehnää tai prosessoituja ruokia. Olo on energisempi, kroppa on kunnossa ja salitreeni maistuu, en ole ollut sairaana lähes 2 vuoteen ruokavaliomuutoksen jälkeen ja olen paljo tyytyväisempi omaan kehooni. Kasviksia, perunoita, lihaa ja hedelmiä – tavallista ruokaa ilman sen suurempaa prosessointia.

    • Piia Pajunen

      Kyllä! Kehon kuuntelu on tässä aika kovaa valuuttaa, vaikka välillä se voi ollakin hieman haastavaa. Kunhan sitä ei lähde ylianalysoimaan ja tee siitä väkisin ydintiedettä, niin sillä pärjää vain todella pitkälle!
      Mahtava kuulla, että olet hiffannut, mikä sulla toimii! Kun olo on hyvä, energiaa piisaa ja ruoka maistuu sekä tyydyttää myös henkisesti, niin ollaan todellakin oikealla tiellä! Eli juurikin näin, että se mikä pelaa itsellä, on sulle se oikea, vaikkeivät kaikki muut näin tekisikään. 🙂

  17. Sanna

    Hyvin kirjoitettu 🙂 Tuli niin mieleen ystäväni viljelemä sanonta: ”kuole ne ruisleivän syöjätkin” 😉

    • Piia Pajunen

      Kiitos Sanna! Ja aika osuva sanonta! 😀

Kommentoi »

Comments are closed