Millainen on hyvä offikunto naiselle?

Kommenttiboksiini tupsahti tässä eräs kaunis päivä erittäin mielenkiintoinen kysymys, jossa kysyttiin mielipidettäni hyvästä offikunnosta naiselle. Mielestäni hyvä offikunto on kliseisesti sanottuna sellainen, jossa yksilö itse viihtyy ja kokee olonsa hyväksi. Me jokainen olemme erilaisia. Meillä on jokaisella erilaiset ruumiinrakenteet, erilainen aineenvaihdunta, erilainen elämäntilanne, erilaiset tavoitteet ja erilainen ajatusmaailma. Tämän vuoksi on lähes mahdotonta sanoa mitään tiettyä määritelmää tai kriteeriä hyvälle offikunnolle.
Offikunto muuttuu mielestäni huonoksi siinä vaiheessa, jos henkilö ei enää koe oloaan hyväksi kropassaan olettaen, ettei kyse ole minkäänasteisesta kehonkuvan vääristymästä. Toinen mielestäni epätoivottu tilanne syntyy, mikäli seuraavaan kisatähtäimeen on kyseisestä kunnosta yksilölle liian haastava päästä. Eli toisinsanoen, jos henkilöllä on muutenkin vaikeuksia päästä vaadittavaan kisakireyteen, niin en näe kovin levälleen päästettyä offikuntoa tavoitteita palvelevana asiana. Mikäli kuitenkin kiristyminen on toiminut kisoihin valmistautuessa aina hyvin, niin pieni puttevaihe ei välttämättä tee edes huonoa, jos syödä tykkää ja viihtyy muodoissaan. Kaikki on loppupeleissä kiinni siitä miten itsesi kannat, ja määritätkö itsesi rasvaprosenttisi, vaakalukemasi tai kireysasteesi perusteella.
Minusta on hauska kuulla kommentteja lajin urheilijoiden keskuudessa, että ei aiota ottaa hirveästi lisäkiloja, koska halutaan näyttää urheilijalta ympäri vuoden. Mikä määrittää sen, miltä urheilijan tulisi näyttää? Pitäisikö näyttävät lihakset vilkkua hihan suusta ja ulkoinen olemus olla siro ja hoikka? Mitä jos keskityttäisiin siihen, miten ajattelet itsestäsi ja miten kannat itsesi. Sillä voi olla paljon suurempi merkitys ulospäin paistavaan habitukseesi kuin kroppasi rasvaprosentilla.

Olen kuullut viime aikoina paljon imartelevia kommentteja siitä, kuinka olen niin hyvässä kunnossa ympäri vuoden, mutta eihän se nyt ihan niinkään ole aina ollut. Kujalan Kille taitaa olla ainut, joka on tässä ilmoille heittänyt, että mullehan on tuo syöminenkin joskus tainnut enemmänkin maistua, ja tottahan tuo kuoma on turissut! Housukoko on todellakin vaihdellut tässä fitnesstouhun ohessa aika rajustikin, ja välillä ovat XS:n trikoot lököttäneet, ja toisinaan ne M-koon pöksyt ovat ratkenneet liitoksistaan. Itselläni se rasva menee rankimmalla kädellä tuonne hanuriosastolle, ja siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Ensimmäisen kisavuoteni jälkeen rehellinen fiilis oli lähes vuoden yhtäjaksoisen dieettaamisen jäljiltä, että nyt tähän riutuneeseen rottaan suoraan se kymppi lisää ja ruokaa koneeseen. Tämän lupauksen todellakin pidin, ja koneistoon upposikin kaksin käsin sekä puhdasta bodysafkaa että ihan sitä rehellistä mättöä. Koin tarvitsevani tällöin sopivaa hölläämistä ja nollaamista, ja viihdyin vallan mainiosti muhkeammassa ulkomuodossani sekä siellä Hesen tiskillä. Treeni kulki ja tyttö kehittyi rasvahaalarin alla, ja seuraavana vuonna napattiinkin ensimmäisestä kansainvälisestä kisasta overall-voitto ja ammattilaiskortti, joten eipä tuo edellisen talven tankkaaminen suinkaan huonoa tehnyt, vaikka 13,5 kiloa räävittiin silavaa tällöin veks vaadittuun kisakuntoon. Tällä hetkellä tarve sille ylenpalttiselle herkuttelulle ei kuitenkaan ole enää näin voimakas, joten olenkin panostanut maaliskuun kisojen jälkeen siistiin siirtymiseen sille ah niin ihanalle offikaudelle. En osaa sanoa yhtään millaisessa offikunnossa tämä likka on tulevana syksynä, ja onko rasvaa siellä hanurissa enemmän vai vähemmän. Sen kuitenkin tiedän, että se tulee olemaan juuri minulle sopiva offikunto, jonka kannan ylpeydellä, vaikkei ne vatsapalikat siellä enää tällöin vilkkuisi.
Tekstin pointin voisin tiivistää siten, että mitä tahansa teetkin joko tietoisesti tai tiedostamatta, niin kanna toimintasi seuraukset sekä itsesi ylpeydellä, vaikka niitä kiloja olisikin tullut suunniteltua muutama enemmän. Hyvän offikunnon voi jokainen määrittää omalla kohdallaan itse, ja alhainen rasvaprosentti tai esiinpiirtyvät lihakset eivät suinkaan tarkoita suoraan onnistunutta offia. Hyvän offikunnon määritelmäksi voisin jopa itse tiivistää sellaisen kunnon, jossa oma mieli lepää. Kilpailuprepillä jokainen kilpailija saa kyllä ihan tarpeeksi tarkkailla vaakalukemia ja oman kuntonsa yksityiskohtia, joten offilla on välillä hyvä osata vähän höllätä ja hengähtää tästä sopivissa määrin.
xoxo,
Piia
Edellinen juttuni: Kotikutoiset burgerit